KAATUUKO KEHITYS TREENITAUKOON?

Ai samperi taas tuli stoppi hyvin liikkeelle lähteneelle treeniputkelle! Juuri kun kehitystä alkoi tulemaan ja jumppakin lähti kulkemaan kuin öljytty käki. Meneekö kaikki plakkariin kerätty kehitys nyt kokonaan harakoille, sulavatko ne vaivalla muovatut pyöreät lihakset ja romahtavatko voimatasot? Treenitauko sekä pakkolepo tuntuu aiheuttaman monellekin treenihirmulle suuren suurta huolta ja jopa valtaisaa ahdistusta, joten puraistaanpa aimohaukku tänään kyseisestä aiheesta!

Tulee sitten eteen viikon perheloma Kanarialla, armoton työputki, parin viikon lenssu, perskuleen pitkittynyt viheliäinen olkapäävamma tai yksinkertaisesti täyden motivaatiopulan aiheuttama treenitauko, niin hei. Ei se homma siihen kaadu. Toki kehittyminen vaatii pitkäjänteistä työtä, mutta kokoon haalitut tulokset eivät valahda viemärin syövereihin heti ensimmäisen tai toisenkaan paussin kohdalla.

Mietitäänpä hetki ihan järjellä. Jos jokaisen treenaajan tai huippu-urheilijan tulokset nollaantuisivat joka kerta vastoinkäymisten ja pitkittyneiden sairastelujaksojen kohdalla, niin eihän tällä planeetalla löytyisi enää yhtäkään maailmanennätyksen rikkojaa, huippuunsa hioutunutta suorituskykytykkiä tai tiiviiksi pakkautunutta lihaskimppua. Juuri purkitetuissa olympialaisissa oltaisiin kamppailtu mitaleista hävyttömän kehnohkolla menolla ja maailmanmestaruudet ratkottaisiin puhtaasti sen mukaan, kuka ei flunssaa edellisen puolen vuoden aikana ole sairastanut. Tähän osuvasti esimerkkinä, ettei meidän omaa kansansankariamme Iivoakaan ole tämän korkea sairastumisalttius kaatanut, vaikka kaikennäköistä riesan ryökäleitä on osunut hänelläkin kuuleman mukaan tielle.

Lihasmuisti on aika kova jantteri, ja mahdollinen sulanut pihvi palautuu usein aika vauhdilla ja joskus jopa korkojen kera, kun jumppaan taas käsiksi pääsee. Tekniikat ja taidot ovat myös aika pysyvää kamaa takaraivon perukoilla, joten eipä kannata turhilla murheilla päätään vaivata. Hermoston totaalinen lepuuttaminen välillä pitkienkin ajanjaksojen ajan voi olla melkoisen tuloksekasta puuhaa kovalle treenaajalle. Ottavathan monet huippu-urheilijatkin välillä useiden viikkojen mittaisia totaalitreenitaukoja ihan vain siksi, että palautuisivat. Eipä siinä tulokset pitkällä tähtäimellä tipu, vaan juurikin päin vastoin.

Mitä hyötyä pakkolevosta voi olla?

Pakkolepo voi tehdä toisinaan aika gutaa kropalle. Okei okei. Järkyttävän raju tauti vaatii kyllä omalta koneistolta aika paljon resursseja tunkeilijan nujertamiseen, joten palautumisen kannalta se ei ole ehkä optimaalisin tilanne. Kevyemmät flunssat ja pikkuköhät voivat kuitenkin antaa kropalle hyvän hetken hengähtää, ja kovalla rasituksella oleva hermostokin voi päästä mukavasti nollaamaan menoa. Hermoston palautumisesta ainakin voi hyötyä puhdasta voimaa, räjähtävyyttä, nopeutta tai taitoa metsästävät kaverit. Pakkolevon aikana myös muut vaivaavat rasituskolotukset ja pahin tukkoisuuus voi jopa hellittää ja saada tarvitsemaansa armoa varsinkin, jos maltat syödä riittävästi.Mitäs itselle on käynyt omissa pakkoleposessiossa?

Sulivatkoko lihakset? Hävisikö taidot? Tässä pari esimerkkiä omasta takaa:

• Kolmen viikon treenitauko ponnistuspäänsäryn takia -> Akrobatia oli tauon jäljiltä ehkä nopeinta ja räjähtävintä ikinä.
• Sairastelua kuluneen vuoden aikana yhteensä 16 viikkoa (miltei kolmasosa treenivuodesta) -> Tuloksena huikea kehitys, kansainvälisen kilpailun overall-voitto ja ammattilaiskortti. Not bad.
• Kahden kuukauden treenitauko mykoplasmasta -> Suoraan 16 viikon kisaprepille, ja kolmas sija ammattilaisdebyytissä elämäni kunnolla ja parhaimmalla vapaaohjelmalla siihen asti. En pysty jälkikäteen valittamaan.
• Jalka ilmakipsissä viisi viikkoa kesken kisaprepin -> Salilla osuvasti yläkroppaa, jalkoja eristävillä liikkeillä ja aerobiset kuntopiirityyppisinä keskivartaloon painottaen. Käsilläseisonnoissa kehityin ihan valtaisalla harppauksella kipsistä huolimatta (tai juurikin sen ansiosta).

Entä jos et pysty treenaamaan ollenkaan?

Kun tavallinen lenssu tai rajumpikin influenssan pi(e)rulainen iskee, niin on oikeasti parempi jäädä kotiin. Palaudu pöpöistä kunnolla, niin eipähän tarvitse itseään jälkikäteen ruoskia, kun kokoon on haalittu kuukausitolkulla jatkuva loputon yskä tai pahimmillaan sydänlihastulehdus.

Puolikuntoisena et omaa suorituskykyäsi pysty haastamaan tai viemään itseäsi kovinkaan kehittäviin suorituksiin asti, joten turha mennä painamaan duunia huonovointisena. Myös kanssatreenajia kohtaan on myös ihan kohteliasta pitää pöpösi poissa treeniahjosta muita sairastuttamasta. Lepää, ja pyri ihan oikeasti nauttimaan siitä ylimääräisestä luppoajasta, vaikka ketutus söisikin kuin pientä oravaa näillä Suomen pakkasilla.

On myös ihan sallittua nautiskella lepoviikon merkeissä perheen kanssa etelän hiekkarannoilla tai kaupunkilomalla. Erästä viisasta jantteria lainaten, niin kuinka paljon kehitystä pystyisit edes yhden (tai kahden) viikon aikana kokoon muutenkaan haalimaan. Niinpä. 😉

Jos pystyt treenaamaan jotain?

Menikö nilkka pakettiin? Onko ranne rasitusvamman nujertavana? Ei hätää! Aina voi tehdä edes jotain! Rajoittuneiden yläraajojen kohdalla voi edelleen painaa jalkoihin jerkkua kehiin tai jalkapaketin kera yläkropalle saa soveltaen erittäin osuvaa menoa aikaiseksi. Nyt voisi olla myös hyvä tilaisuus vahvistaa niitä heikkoja tukilihaksia, pistää keskivartalo uuteen iskuun tai korjata kirraavaa liikkuvuutta.

Vaikka ne fysioterapeutin nippelipaperit tai somen sporttijulkkisten liikkuvuustärpit tuntuisivat täysin turhilta, niin niistä on usein aivan järisyttävän paljon hyötyä, mutta vain, jos niitä tekee. Kun resursseja pystyy kohdistamaan niihin peruspohjan asioihin, jotka yleensä jää rajumman tekemisen jalkoihin, voit takaisin treeniin käsiksi päästyäsi olla vielä lyömättömämpi kuin koskaan aiemmin. Mieti kuinka ihanaa olisi päästä kyykkäämään rautaisella keskivartalopidolla sekä kirraamattomilla alaraajoilla. Aijjjettä. Kuulostaa aika hyvältä!

Täytyy kuitenkin todeta, että myös “puolivammautuneena” on todellakin lupa nollata sitä kroppaa ja vinttiä ihan rehellisellä täyslevolla, ja ottaa kehiin sopiva treenitauko tai lepojakso. Jos treeni tuntuu puolipaketissa täydeltä sähläykseltä tai pakkopullalta aiheuttaen enemmän kiristyvää pantaa kuin mielihyvää, niin tässä vinkki vitonen. Jää oikeasti kotiin.

Ratko ristikoita, ota frendien kanssa Netflix-maratonia tai lue kirjaa. Nyt on hyvä aika tehdä niitä asioita antaumuksella, mitä aina haaveilisit tekeväsi, jos aikaa vain olisi. Joskus on vain ihana olla, ja treenistäkin saa ottaa myös sitä (pakko)lomaa!
Ei se treenitauko ihan joka tapauksessa menoa haittaa, ellet anna sen haitata. Oma asenne on meinaan aika kovaa valuuttaa niin treenaamisessa kuin koko elämässä yleensäkin.

Tujakkaa ja tarmokasta torstai-iltaa!

Tsekkaa myös:
Nälkä lepopäivinä? Paljon sillon kuuluisi syödä?
& Aktiivitreenaja vain sairastaa enemmän?
Edellinen juttuni:
Herkuista kieltäytyminen – OK vai ongelma?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen