MIKSI KYYLÄÄT MUA SALILLA?!

Siis voihan video! Joku tuijottaa mun hikilänttejä ja pieniä painoja! Eii! Nyt hävettää! Onkohan sittenkään ihan näin? Monia tuntuu mietityttävän ja pelottavan eri asiat, joissa voisi joutua tuijottelun tai kuiskimisen kohteeksi treeniahjossa ja pumppailun tiimellyksessä. Salilla tuijottajat voivat usein olla ihan siinä oman pään sisällä, ja pureudutaanpa tänään pariin eri tilanteiseen, joissa usein näin on.

En ole koskaan käyttänyt laitetta, joten en koske siihen ikinä edes pitkällä tikullakaan. Joku voisi vaikka huomata, etten osaa käyttää sitä.

Laitteen pyörittely ja tutkailu ennen käyttöä on aivan älyttömän nor-maa-li-a salikäyttäytymistä. Itsekin olen aivan lukemattoman monta kertaa testannut uutta laitetta, ränklännyt aikani säätöjä ja hakenut sopivia painoja. Joskus olen innostunut ja päässyt alkuhakemisen jälkeen vihdoin vauhtiin, kun sopivan liikekulman siihen vihdoin löydän. Joskus olen taas ränkläämisen jälkeen päätynyt siirtymään siihen perinteiseen tuttuun todetessani, että tämä laite ei ole minua varten. Kuinka monta supisijaa tällöin ympäriltä löytyi? Zero. Nada. Ei yhtään.

Ei samperi! Hikiläntit pamahti pakaroihin! En enää ikinä käytä näitä trikoita, ja poltan ne heti kotiin päästyäni!

Salilla? Urheillessa? Ihanko totta? Eikös se ole ihan luonnollista, että treenatessa voi hiki tulla? Salilla saa toki näyttää nätiltä ja esiintyä kivoissa treenivaatteissa, mutta kyllä sinne on ensisijaisesti urheilemaan tultu. Mikäli silmäni bongaavat salilla hiestä valuvan treenaajan, niin kyllä mielessäni leijailee vain kasa ihailua ja jopa kateutta. Kerran kiskaisin treenissä niin komeat soijaläntit nivusiin, että olisi voinut luulla lirauttaneeni isommankin rakollisen housuun. Otin sen kunniaksi kuvan, ja lähetin frendeille, että pistäkäähän paremmaksi! 😀

Hävettää, kun mulla on käytössä niin pienet painot..

Jokainen kehittyy omalla tahdillaan, ja oikeasti jokainen treenaaja tietää tämän, koska on itsekin ollut aloittelija joskus. Ei kukaan arvostele käytössäsi olevia painoja, koska he keskittyvät omaan treeniin ja omien sarjapainojen kasvattamiseen. Ainoat, jotka niitä treenipainoja tuijottelevat, ovat ne, jotka tuntevat epävarmuutta asiasta. Eivät ne, kenellä ne ovat isommat kuin sinulla.

Ou nou. Alushousujen saumat paistavat läpi ja kaikki huomaavat minkämalliset alkkarit mulla on. 

Really? Tarkkailetko sinä itse jokaisen kanssatreenaajan boksereiden ja stringien saumojen muotoja? Sitähän minäkin. Ja kyllä. Tähän liittyy yksi yleisimmin minulle esitetyistä huolista trikoiden ja alushousujen valinnan osilta. Treenatessa räkä voi lentää ja puhinaa kuulua, ja siinä vaiheessa ei alusvaatteiden saumat pitäisi ensimmäisenä olla mielessä. Linnanjuhlissa sitten eri etiketti.
Kyllähän arkena trikoopaidoissakin näkyy rintsikoiden saumat usein väkisin läpi, niin miten treenitilanne eroaa tästä? Tuskin saat lukea illalla Jodelista, että tänään juuri sinun näköisellä treenimisulla paistoi alkkareiden sivusaumat to-del-la nolosti trikoiden läpi salilla.

En uskalla kasvattaa käyttämiäni painoja, sillä hävettäisi, jos sarja jäisikin kesken. Siksi hiissaan näillä pienillä.

Heei. Kyllä mullakin on jäänyt prässi ja hackin kelkka pohjaan kesken sarjan ties kuinka monta kertaa, ja penkkipunnerruksessa tanko jymähtänyt tylysti rintaan. Hauiskäännöissä tavoitetoistot ovat jääneet puoleen ja maastavetoja noussut huimat kaksi. Kuka tuijotti? Veikkauksia kehiin nyt ihan oikeasti!? Tittidii. Kyllä. Ei kukaan. Ja kuka edes tietää montako toistoa prässissä sinulla olisi kuulunut mennä, ja kuka oikeasti laskee, montako juuri teit? Ja onhan se sarja neljäkin toistoa.

Toki eri asia on oman turvallisuuden takia varoa, mutta jos ensisijainen huoli on omassa häpeässä ja muiden ajatuksissa sinusta, niin tämän ei tarvitsisi kenenkään kehitystä ja menoa rajoittaa. Mitä kokeneempi ja tuloksia tahkoneempi treenaaja, niin usein sitä enemmän kesken jymähtäneitä sarjoja löytyy takataskusta. Niin se usein menee, että kun kehitystä oikeasti lähdetään hakemaan, niin äärirajoja joutuu testaamaan, jolloin lopputuloksesta (toistomääristä) ei voi mennä takuuseen. Se on sitä oikeaa treenaamista. Älä siis suotta huoli.

No mutta mikäs neuvoksi, jos silti mielessä kalvaa ja pelkäät salilla tuijottajia? Miten näistä omista epävarmuuden tai häpeän tunteistä pääsee yli? Ainut ratkaisu taitaa olla juurikin se, että astut rohkeasti mukavuusalueesi ulkopuolelle. On myös syytä ymmärtää, että oikeasti varteenotettava treenaaja ei ole sellainen, joka hanskaa aivan kaiken ja tekee vain niitä, joista 186% pystyy menemään takuuseen.

Varteenotettava treenaaja on sellainen, joka pidemmän päälle uskaltaa lähteä harjoittelemaan ja tutkailemaan uusia vaihtoehtoja. Näitä ei kukaan kyylää. Varteenotettava treenaaja erehtyy, mokaa, tarvittaessa testailee ja säätää vaikka 10 kertaa laitetta. Varteenotettava treenaja ei ole tullut salille näyttämään edustuskuntoiselta alusta loppuun, eikä häpeä sitä, että ulkoinen olemus välillä kärsii vähemmän tai enemmän tekemisen tiimellyksessä.

Nyt siis nokka pystyyn, ja rohkeasti kohti uusia haasteita! Kun tarpeeksi kauan sörkit sitä mukavuusalueesi reunaa, niin kyllähän se sieltä kasvaa, ja huomaat olevasi aivan normaali salitreenaaja muiden joukossa. Haastan siis jokaisen epäilevän Elinan ja Eemelin tämän treeniviikon aikana kokeilemaan jotakin uutta tai menemään hieman sinne epämukavuusalueen ulkopuolelle! 😉

PS. Huomenna tuppaa taas uutta videopätkää meitsin Tubeen, joten pysykäähän skarppina!

Luottavaista alkuviikkoa!

Vilkaise myös:
Suuri ruokahaluisen naisen ongelmat

Edellinen juttuni:
Kohta juhlitaan häitä! Miten homma edistyy?

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Snapchat: piiapajunen