Kisojen kootut selitykset

Sosiaalisessa mediassa on esiintynyt arvatenkin tämä jokaisen kilpailujen jälkeinen tuttu ilmiö. Sijoitukset eivät vastanneet omia odotuksia oltiin sitten itse kisalauteilla tai vain penkkiurheilijan roolissa Kultsan katsomossa. Ihminen pyrkii luonnostaan löytämään syitä ja selityksiä tapahtuneille, ja tähän pätee meistä monille tuttu sanonta: “Mielipiteet ovat kuin persreikä. Meillä kaikilla on sellainen.” Tässä hieman (ihan oikeasti) tosiesimerkkejä sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta bongattuina:
1. Viimeistelyt menivät pieleen
Selitysten yksi kuninkaista. Valmentajani viisaita sanoja lainaten viimeistely ei saa sinua kuntoon. Se nimensä mukaisesti viimeistelee sen. Jos et ole vaaditussa kisakunnossa, niin viimeistelyt eivät pelasta tai tuhoa kuntoasi. Lisäksi se on fakta, että lavavalot eivät ole aina todellakaan yhtä imartelevat kuin kotipeilisi eteen viritetyt täydelliset selfievalot, jossa vatsalihaksesi pullottavat täyteläisinä ja reitesi näyttävät lohkeavan komeasti. Se irrallinen reisiposeeraus tai vatsaspennaus ei myöskään ole mahdollista useimmissa fitnesslajeissa lavalla, ja tuossa armottomassa anatomisessa etuasennossa tai bikiniposeerauksissa tuskin saat kaikkia lihaksiasi näkymään yhtä täydellisesti kun salin peilin edessä treenin päätteeksi pullistelemalla. Lavalle et myöskään ikävä kyllä saa mukaan niitä Instagramissa rankalla kädellä viljelemiäsi filttereitä. Tällöin on siis turha syyttää viimeistelyitä.
Lisäksi eri kilpailumiljöiden lavavaloissa ja kuvaajien kameroissa asetuksineen on myös paljon eroavaisuuksia, joten jos tässä kilpailussa näytit lavalla löysemmältä kuin edellisessä skabassa tai vessanpeilisi edessä, syy voi löytyä muualta kuin viimeistelyistä.

2. Näytin seuraavana päivänä paljon paremmalta ähkymätön jälkeen kuin eilen kisapäivänä
Lue ensimmäinen kohta ajatuksella uudelleen, ja punnitse asioita uusiksi. Ja go ahead, koeta seuraavalla kerralla sitten ihmeessä tätä, jos se sinulla oikeasti toimii!
Lavalle et monestikaan voi saada kerralla kaikkea. Alla olevassa kuvassa kassillisen mättöherkkuja täyttänyttä vatsaa olisin tuskin saanut tarpeeksi litteäksi lavalla, vaikka paine olkapäissä oli oikein passeli. Ja kyllä ne reidet edelleen lohkeavat erillisesti spennatessa, mutta tuskin anatomisessa etunäkymässä oltaisi riemusta kiljuttu. Ihmissilmä tuppaa huomaamaan kaikki voimakkaasti silmien eteen ponnahtavat positiiviset asiat ja sivuuttamaan ne pienet negatiiviset puolet, ja huikeasta pumpista ja komeista suonista sokaistuneena uskotaan olevansa parempia kuin edellisenä päivänä. Ja näinhän se usein onkin, nimittäin parempia ja täyteläisempiä näin “arkipäivän estetiikkaan” verraten, muttei välttämättä armotonta kisalavavertailua ajatellen.

3. Tuomarit olivat täysin sokeita
“Miten tuo on pystynyt voittamaan, kun sillä ei ole edes jalkoja! Tuomareille lasit päähän!”. You can’t have it all. Jos finaalissa on kilpailijoita, joilla jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, niin tällöin tuomariston on punnittava, mikä kokonaisuus tässä toimii parhaiten. Ei täältä Suomenmaaltakaan löydy kovin usein aivan täydellisiä kilpailijoita, joilla kaikki olisi prikulleen kohdallaan. Muutenhan meillä olisi joka vuosi kymmenen uutta maailmanmestaria ja pro-korttia. Ei voittajatkaan voi olla täydellisiä puhumattakaan koko finaalikuusikosta.
Itsekin olen aiemmin joskus pienessä päässäni pohtinut, että miten tuokin kilpailija on voinut nousta noi korkealle sijoituksissa. Pieni analyyttinen skannaaminen finalistien kesken kuitenkin on usein paljastanut, että yksinkertaisesti parempia ei välttämättä ollut tarjolla. Täällä Suomessakin kilpailijat ovat vain ihmisiä, joilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja lavalle selvinneet yksilöt laitetaan lajinmukaiseen paremmuusjärjestykseen. Sarjan tasosta riippuen voittaja voi olla yhtä hyvin “huono” tai finaalin ulkopuolelle voi jäädä “hyvä” kilpailija. Lisäksi lavan parhaat olkapäät tai kirein fysiikka ei välttämättä riitä, jos kokonaisuus ei muuten pelaa.
Täytyy myös muistaa, että harvoin tuomaristo on täysin yksimielinen, ja arvosteluissa voi esiintyä isojakin heittoja. Näitä lajeja kun ei mitata absoluuttisesti sekuntti- tai senttituloksilla, vaan arvostelu perustuu mielipiteeseen ja jokaisen tuomarin käsitykseen lajinmukaisesta estetiikasta.
4. Tuomaristossa istui voittajan valmentaja/kaveri/isoäiti
Tässä vaiheessa tekisi mieli kehottaa henkilöä tutustumaan tuomarointijärjestelmään. Tuomaripaneelissa on tavanomaisesti päätuomarin lisäksi seitsemän arvioivaa jäsentä, joista jokaiselle kilpailijalle osoitettu korkein ja matalin sijaluku hylätään. Silloin ei siis auta, että laitat rakkaan ystäväsi ykköseksi, jos muut tuomarit heittävät sijalukuja 11. Jos kilpailija voittaa, niin ykkösiä on heitetty paperiin aika monen muunkin tuomarin toimesta kuin oman valmentajan. Näitä tuomarikortteja myös oikeasti seurataan ja valvotaan, ja tarvittaessa kyseenalaiseen tuomaritoimintaan ihan oikeasti puututaan. Ja koetapa etsiä asiantunteva tuomaripaneeli, jossa kenelläkään ei ole mitään suhdetta viikonlopun yli 300 kisaajaan.
Toisekseen, se oma valmentaja tuomaristossa voi olla jopa kriittisempi kuin tuikituntematon silmäpari. Tiedän nimittäin tapauksia, jossa tuomari on eliminoinut oman kilpailijansa, joka on kuitenkin sijoittunut loppupeleissä kymmenen parhaan joukkoon ja sijoittanut voittaneen urheilijansa finaalikuusikon häntäpäähän. Aina muutenkin tunnutaan muistettavan vain nuo tapaukset, kun voittajan valmentaja istui tuomaripöydässä. Entäs ne kerrat, kun tuomaristossa istuneen valmentajan urheilija ei pärjääkään? Niitä on aika hemmetisti enemmän.

5. Kisapäivä ei mennyt niinkuin piti
Aamulla pyörrytti ja olo oli heikko todella heikko. Taksi kisapaikalle tuli liian myöhässä. Takahuoneessa kaikki paineet katosivat eilen niin täydellisestä kisakunnostani ja tunsin nesteen valuvan jalkoihini, koska olin tankannut yhden puurolautasellisen liikaa. Lavan takana huomasin, että värissä oli läntti reisissä, ja itkuhan siinä melkein tuli, kun sitä hädässä yritettiin korjata. Tämän vuoksi en kerennyt myöskään pumpata tarpeeksi bikinifysiikkani olkapäitä, ja unohdin rannekoruni kassiin. Aikataulut olivat 45 minuuttia myöhässä, joka pilasi kuntoni. Vaikeuksista huolimatta jaksoin somettaa aktiivisesti koko kolme tuntia takahuoneessa sekä seistä lavalla sen vaaditun kokonaiset neljä minuuttia. Hymy ei kuitenkaan irronnut ja poseeraukset jäivät heikommiksi päivän epäonnisten tapahtumien vuoksi, kun mieli oli vähän matalalla ja ei ollut fiilistä. Siksi en päässyt finaaliin. Tarvitseeko sanoa enempää?
6. Ammattilaisen laittamat hiukset ja meikki olivat huonot
Siinä meni finaalipaikka. Really? Olisiko syytä kuitenkin katsoa kriittisesti omaa fysiikkaasi tai lavapresenssiäsi.
7. Olin liian lihaksikas tai kireä, ja siksi en pärjännyt 
Olen Suomessa törmännyt vain muutamaan bikinikisaajaan, jotka olivat mielestäni liian kireitä kyseiseen sarjaan. Sinä tuskin et ollut yksi heistä. Yhtäkään omissa silmissäni liian lihaksikkuuden vuoksi huonosti sijoittunutta bikinikilpailijaa en ole vielä nähnyt. Jos et pärjännyt, niin suosittelisin tarkastelemaan kriittisesti valmentajasi kanssa kisoissa ollutta fysiikkaasi, esiintymistäsi ja kokonaiskuvaasi. Uskon, että syy löytyy siis jostain muusta, kuin jäätävistä muskeleistasi. Ja jos olit muuten vaan liian “iso”, niin hyvin todennäköisesti olit yksinkertaisesti löysä tai poseerasit itsellesi todella epäsuotuisalla tavalla. Itsekin olen joskus sortunut ajattelemaan, ettei fysiikkani/vapaaohjelmani vain sopinut tuomarilinjaan, mutta jälkikäteen tarkasteltuna olin vain yksinkertaisesti voittajia huonompi. That’s it.
Loppusanat
Loppusanoiksi muodostettakoon, että annetaan kaikille hyvin sijoittuneille kilpailijoille ansaitsemansa kunnioitus. Jos tekee mielesi purkautua, tee se kotona ystäväsi kanssa kahvipöydässä äläkä lähde huutelemaan hävyttömyyksiä tai ärsyttäviä vihjailevia piikittelyitä sarjan kärjestä pitkin sosiaalista mediaa. Jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseen, mutta yritetään silti kunnioittaa voittonsa/sijoituksensa ansainneita urheilijoita ja heidän taustajoukkojaan sekä pitkää päivää painaneita tuomareita. On kuitenkin hienoa, että laji ja sijoitukset herättävät tunteita suuntaan tai toiseen. Se tarkoittaa nimittäin sitä, että laji on meille monista erittäin mielenkiintoinen ja jopa todella rakas.
xoxo,
Piia