KEHON MUUTOS JA PAINONNOUSU RASKAUSAIKANA
Sisältää mainoslinkkejä *
Vastailin viime sunnuntaina teidän tykittämiinne kysymyksiin raskauteen liittyen, ja nyt jatkan jäljelle jääneiden kysymyksien parissa. Eli tänään käsittelyssä kehon muuttumiseen, painoon ja ulkonäköön liittyvät kysymykset!
Mitä fiiliksiä on kehon muuttumisesta?
Pääasiassa tosi positiivisia. Musta on jotenkin sairaan mielenkiintoista seurata miten keho muuttuu, ja rrrrrakastan tätä kumpua yli kaiken. Tämä vatsa on musta tällä hetkellä ehdottomasti paras asia mun kropassa. Ja itseasiassa esimerkiksi pyöristyvä ja kasvava vatsa myös tuntuu sirontavan mun (ei niin ohuita) raajoja, kun tulee kontrastia. 😀
Miltä tuntuu, kun keho muuttuu epäurheilullisemman näköiseksi?
Mä en näe, että keho muuttuisi mitenkään epäurheilullisemmaksi. Se vain muuttuu, ja yhtälailla vatsan kanssa keho voi näyttää yhtälailla sporttiselta. Esimerkiksi sixpäkki tai vilkkuvat lihakset eivät ole koskaan ollut mulle mikään merkki urheilullisuudesta, ja urheilullinen keho on mulle aivan muuta kuin pelkkä ulkonäkö.
Ja itseasiassa musta on myös välillä ihan hauska leikkiä kuvilla niin, että pistän sormella keskivartalon piiloon. On huvittavaa huomata, että ihan samalta se mun kroppa edelleen näyttäisi ilman tuota kumpua. Ja edelleen pystyn kehollani moneen, ja treenaaminen tuntuu sairaan hyvälle. Olo on sporttinen ja urheilullinen, eikä se osa identiteettiäni ole mihinkään kadonnut tai häviämässä. Ehkä jos jotain, niin muuttamassa muotoaan, mutta silti tunnen olevani urheilija.
Koen edelleen treenaamisen ja urheiluun liittyvien osa-alueiden olevan mulle omalla tapaa tavoitteelisia. Tavoitteellisuus liittyy nyt enemmänkin siihen, että luon pohjaa tulevaa varten. Pidän edelleen huolta peruskunnostani, huolehdin lihaskunnosta, huollan kehoani, teen liikkuvuusharjoittelua, keskityn heikkouksien paikkaamiseen ja käyn urheiluhieronnassa. Tämä osa mua on edelleen mulle hurjan tärkeä ja läsnä elämässäni, ja en siksi koe, että urheilullinen kehoni olisi valumassa multa pois. Päinvastoin, tähän on tullut ihan uutta ja mielenkiintoista aspektia kehiin! 😉
Onko sulla raskausaikana jotenkin itsevarmempi ja naisellisempi olo?
Itseasiassa kyllä! Jo viime kesänä totesin, että vaikka olen aina rakastanut omaa kehoani, niin huomasin lopulta rakastavani sitä raskaana ollessani vielä enemmän. Keho, joka muovautuu ja pystyy moneen, ja ihan totta tuottaa elämää, tuntui ihan uudella tavalla täydentävältä.
Olo ei siis tunnu mitenkään turvonneelta möhömahalta, vaan oikeasti todella freesiltä ja naiselliselta. Tuo kumpu on musta aivan hirveän kaunis. Ja kasvaneisiin rintoihinkin olen jo tottunut, sillä en lähtökohtaisesti ole ”tissinaisia” 😀 Toki viime kesänä ensimmäisessä raskaudessa ulkoista muutosta ja identiteettiä joutui työstämään eri tavalla ”nollista” ja ihmettelemään ensikertalaisena eri tavalla, mutta siltäkin osin ajatusmaailma muovautui aika luonnollisesti viikkojen edetessä.
Ainut, minkä kanssa on ollut haasteita itsevarmuuden osalta, on tuo pukeutumispuoli. Mun kroppa on malliltaan ja mittasuhteiltaan jo lähtökohtaisesti hyvin haastava pukea. Toisaalta olen alkanut vihdoin löytää itselleni ja keholleni sopivat asut ja kombot myös raskausaikana, jonka vuoksi itsevarmuus on ottanut myös aimoharppauksen eteenpäin. Mikään ei tuhoa mulla fiilistä yhtä pahasti, kuin vaatteet, jotka eivät pue minua. Olin sitten paksuna tai en.
Suurin osa äitiyshousuista eivät vain toimi mulla sitten milläänlailla, ja tunnen oloni niissä ihan kamalaksi. Lisäksi juuri tällä viikolla totesin miehelleni, etten vaan pysty taipumaan luontaisesta tyylistäni pois, vaikka helpompaa olisi varmasti valita vain väljempää ja rennompaa kudetta niskaan. Mutta ei. Tarvitsen tietynlaista tyköistuvuutta, kroppaa oikealla tapaa korostavia vaatteita tai sitten tietynlaista sporttista henkäystä. Tämänkin sisäistäminen toi yllättävän helpotuksen hommaan.
Huolettaako painonnousu raskausaikana?
Ei millään tavalla, koska sen kuuluukin fysiologisista syistä raskauden aikana nousta jossain vaiheessa ainakin, jos reilua ylipainoa ei ole. Mulle paino ei ole ikinä ollut mikään numeroa kummoisempi asia. Se on elänyt mulla etenkin urheilun puolella (ja siitä johtuen) ihan todella paljon vuosien varrella ylös sekä alas, joten olen tottunut tähän. En ole oikeastaan koskaan yhdistänyt painonnousua mitenkään negatiiviseen, eikä se edusta mulle esimerkiksi lihomista.
Paljon sulle on tullut painoa?
Tällä hetkellä painoa on tullut sellainen 4kg, joka on musta ihan fine. Olen siis 18. raskausviikolla.
Pelottaako miltä kroppa näyttää raskauden jälkeen?
Eipä oikeastaan. Tai tottakai se käy mielessä, mutta enemmän pelottaisi se, mitä olisi voinut käydä, jos tämä raskaus olisi jäänyt kokematta. Tai jäisi kokematta loppuun asti. Toistamiseen. En siis halua kuulostaa jeesustelijalta, mutta kyllä tuo ensimmäinen raskaus pisti asiat aika kovasti perspektiiviin. Raskaudessa pelot liittyvät siis mulla aivan muihin asioihin.
En silti missään vaiheessa ole pelännyt raskauden tuomaa ulkoista muutosta, koska muutosta kehossa ei voi muutenkaan elämän aikana estää. Lisäksi kroppani on ollut jatkuvassa muutoksessa koko elämäni ajan, joten se tuntuu hyvin luonnolliselta, että muutosta tapahtuu myös nyt.
Valehtelisin silti, jos väittäisin, ettei ulkonäöllä ole mulle mitään väliä, mutta en usko, että tästä muodostuisi itselleni mitään kynnyskysymystä. Edelleenkin, perspektiiviä on saatu myös siihen, että kaiken kanssa voi oppia elämään. Toki eihän huoli ulkonäön muutoksesta ja rakkaus omaa lastaan kohtaan ole millään tavalla toisistaan riippuvaisia, mutta luotan siihen, että kaikki järjestyy. Ja eipä kukaan lähipiirin äideistä ole raskauksista ”mennyt pilalle”, vaikka muutosta olisikin osalla tapahtunut.
Jos mua joku huolettaa ja mietityttää on keskivartalon toiminnallinen palautuminen synnytyksen jälkeen. Eli entä jos mulle jääkin pahaa erkaumaa, joka haittaa toiminnallisuutta ja urheilua jatkossa. Mutta sitten pelataan niillä korteilla mitä kädessä on. Ihan niinkuin tähänkin asti. 🙂
Miltä vatsa tuntuu ihan konreettisesti (ei siis henkisesti)?
Aivan ihanalta! Ekassa raskaudessa huomasin sen tuntuvan oikeastaan juuri sellaiselta kuin sen ajattelikin etukäteen tuntuvan. Sileä, pehmeä ja joustava kumpu. Kun moni ihmettelee, miksi raskaana oleva on pakko aina pitää käsiä vatsallaan, niin se vain tuntuu todella luonnolliselle, että kädet aina ajautuvat tuon kummun kohdille.
Lisäksi tuo vasta alkaa nyt vaikuttamaan selkeästi ihan arjessakin. Eli vessanpöntöllä ei tunnu ihan niin kivalta enää somettaa kyynärpäillä polviin nojaten. 😀 Selällään vähänkään pidempään makaaminen alkaa tuntua ikävänä vihlontana, ja pötköltään ylösnouseminen ei ole ei ole ihan niin ketterää. Muutenkin olen tottunut liikkumaan kotonakin aika ninjamaisesti, niin nyt en pyörähdä ehkä niin rajuilla taistelumuuveilla matolle makoilemaan, hah! Mutta eipä se vielä ole muuten hidastanut menoa.
Pitsibody: *TÄÄLTÄ
Millaisia ajatuksia teillä on herännyt kehon muuttumisesta, ulkoisesta minäkuvasta tai painonnoususta raskausaikana? Joko omakohtaisten kokemusten kautta tai sitten ihan ennakkoon myöhemmin raskaudesta haaveilevilla? Ainakin näistä aiheista sain ylivoimaisesti eniten kysymyksiä, joten ilmeisesti se ainakin mietityttää monia. Mikä on kyllä ihan luonnollista. Onhan raskaus aikamoinen ruljanssi myös keholle!
PS. Mulla olisi rakkaat teille kaunis toive siitä, että saisimme odottaa sukupuolen selvittämisen ultraan (tai syntymään) asti. En siis kaipaile enempää ennusteita vatsan muodosta (saati muistakaan merkeistä), että kumpi sieltä on tulossa. Annetaanhan siis kaikille odottaville äideille rauha vartalonsa ja vatsansa kanssa. Pusuja. <3
Hehkeää lauantaita!
LUE MYÖS:
Ensimmäinen raskauskolmannes
EDELLINEN JUTTUNI:
11 x Mitä olen oppinut elämästä
VALMENNUKSET:
Prove by Piia-valmennukset
Mulla vaihtui tänään rv 13, ja odottelen kovasti myös omaa ihanaa kumpua! Samoin sitä fiilistä, kun nämä viimeisetkin rippeet alkuraskauden ikävistä oireista helpottavat, ja saisi keskittyä nimenomaan nauttimaan. Tällä hetkellä on vain päivän aikana ja etenkin iltaisin jäätävää turvotusta, joka hankaloittaa pukeutumista. Ei voisi kuvitellakkaan laittavansa normifarkkuja jalkaan, mutta ei viitsi ostaa äitiysvaatteita kun ei vielä tiedä, kasvaako sieltä minkä kokoinen massu! Kehon muutokset eivät huoleta, toivon vain että pystyisin treenaamaan ja liikkumaan mahdollisimman pitkälle ja palautuisin myös hyvin.😊 Ja hyvin palautumisella meinaan nimenomaan sitä, että sillä ei ole väliä, kuinka nopeasti on taas litteä vatsa, vaan siis toivon selviäväni ilman suurempia repeämisiä tai kremppoja. Kehon ei kuulukkaan olla raskauden jälkeen enää juuri samanlainen, kun ennen lasta, ja se on luonnollista ja ok. Suhtaudun siis asiaas ainakin tällä hetkellä neutraalisti. Haaveina meillä olisi useampi lapsi, joten jos niitä meille siunaantuu, saa keho mielestäni palailla itselleen sopivaan tahtiin takaisin ”lopullisesti”sellaiseksi kun sille luonnollisesti on paras, sitten, kun kaikki lapset on tehty.
Ihanaa raskausaikaa!❤️
Ihanaa, uusia viikkoja mittariin! Ja nuo alkuraskauden oireet voivat kyllä olla aika, noh, melkoisia, ja toivottavasti helpottaisi sullakin pian! Mä itse ostin ekassa raskaudessa yhdet mammafarkut jo 13.viikolla, koska ajattelin, että tulevat kyllä käyttöön jossain vaiheessa ja olo oli mulla jo suhteellisen turpea. Toisaalta, nyt niitä en ole käyttänyt kertaakaan, koska eivät silti ole jotenkin ”omannäköiset”, kun olen muutenkin farkuista tosi kranttu. Onpahan varalla, jos tulee farkkufiilis, mutta ei mulla ole niiden kanssa oikein mitään yläosaakaan, kun kaikki paidat ja topit mulla jää navan kohdille. 😀
Moi. Voin kertoa myös lyhyenä ihmisenä(154) että mitkään äitiyshousut eivät ole koskaan istuneet minulle. Entiedä johtuuko se mittasuhteista vai mistä mutta normifarkuilla loppuun asti aina pitänyt mennä mielikuvitusta käyttämällä. Toisekseen aattelin kertoa oman kokemukseni liikunnasta raskausaikana. Olen odottanut ja synnyttänyt yhdeksän lasta ja harrastanut liikuntaa aina raskaana ja niissä väleissä. Koen olevani paremmassa kunnossa nyt kuin koskaan mutta synnytykseen urheilu on vaikuttanut. 8. lapsen kohdalla tein jumppaa ja hiihdin ihan viimeiseen asti ja synnytykseni oli kaikkein vaikein. En saanut rentoutta kroppaani että lapsi olisi päässyt laskeutumaan,lihakseni pistivät vastaan. Tässä viimeisimmässä raskaudessani panostin siihen että lopetin rasittavamman liikunnan hyvissä ajoin ja keskityin lonkan avaamiseen ja rentouttamiseen ja rentoutumiseen. Ihan erilainen synnytys oli. Kannustan toki liikkumaan mutta puolenvälin jälkeen kannattaa alkaa oikeesti tekemään enemmän huoltavaa ja rentouttavaa liikuntaa. Sen palautumisen kannalta ei ole suurta merkitystä enää näiden 4-5 kk liikunnalla ,kun pohjakunto on noinkin hyvä. Tsemppiä ja iloa teille!
Mä kanss luulen, että mulla tää mitta (156cm) on yksi merkittävä syy siihen, miksei nuo äitiyshousut oikein tahdo istua. Mulla taas ongelmaksi tulee myös se, etten koe matalalle asettuvien farkkujen kanssa sopivia yläosia itselleni ”pukeviksi”. Onneksi on trikoota! 🙂
Ja tosiaan mulla on jo muovautunut treeni hyvin paljon lempeämmäksi ja tuolla pohjan rakentamisella tarkoitinkin nimenomaan yhtälailla sitä, että valmistan kehoani myös synnytykseen. Äitiysfyssarin kanssa ollaankin näitä katsottu ja hyvä suunnitelma on matkassa mukana. Mulla ohjelmassa jo nyt ollut isoissa määrin lonkkien seutua avaavia ja rentouttavia harjoitteita ja huoltoa + muuta kevyempää. Ei siis kovaa ja korkealta, vaan kaikkea sopivasti tasapainossa, ja hyvinkin luultavasti loppuaika menee yhä enemmän painottaen tuota pehmeämpää puolta.