Kehitystä ilman saliohjelmaa

Sis. mainoslinkkejä

Itse olen jo pidemmän aikaa pyyhältänyt menemään ilman varsinaista saliohjelmaa. Vaikka olenkin tällainen jämäkkä numeroita ja suunnitelmallisuutta rakastava insinöörisielu, niin vastapainona olen myös fiilistelevä nautiskelija, jota ei liiemmin väkinäiset toimintamallit napostele. Noudatan kuitenkin viikkosyklillä toimivaa lihasryhmille osoitettua treenijakoa, jota saatan myös useita viikkoja kestävien jaksotusten vaihtuessa muokata tarpeen ja tavoitteiden mukaisesti.
Päähäni piirtyy kuitenkin jonkinnäköinen kokemuksen tuoma hahmotelma päivän agendasta treenin edetessä, ja se loppupeleissä kulkee aina tietyn treenijakson mukaista kaavaa pitkin noudattaen sen hetkistä kultaista lankaa volyymin ja yleisen treenityylin osalta. Loppupeleissä treenini eivät mielivaltaisuudestaan huolimatta välttämättä kovinkaan suuresti heittele joka viikko, sillä sekalaisella haahuilulla en kovin pitkälle pääsisi, eikä se henkisesti myöskään minulle tavoitteellisena kilpaurheilijana riittäisi. Raamit ovat siis hallussa, mutta värityskynä saa välillä mennä vähän ääriviivojen yli, jos siltä tuntuu.

Vaikka lihasryhmään osuvat liikkeet pääosin tempaan lennosta treenin edetessä sen mukaan a) mitä sormet syyhyten eniten polttelisi tehdä b) mikä laite sattuu olemaan vapaana sekä c) mitä kyseisellä salilla ylipäätään on tarjolla, niin kehitystä seuraan ja nousujohteisuudesta pidän kiinni tietyillä vakioliikkeillä. Näiden liikkeiden toistomäärien ja liikkuvien painojen mukaan pystyn seurailemaan missä oikein mennään ja kuinka lujaa tästä hallitusta mielivaltaisuudesta riippumatta. Itselläni nämä benchmarkkausliikkeet eri lihasryhmille ovat:
Olkapäät: Pystypunnerrus
Selkä: Kulmasoutu tangolla
Jalat: Sumomaastaveto
Rinta: Vinopenkki käsipainoilla (ikuinen rakkaus <3)
Kädet: “Eijjole”

Tilanteeseen, jossa treenaan kovatkin kilpailulliset tavoitteet silmissä kiiluen ilman vakio-ohjelmaa, on kuitenkin päädytty ajan kanssa ja kokemuksen kautta. Ensin oli siis pidemmän aikaa noudatettava valmentajan laatimia jaksoittain vaihtuvia treeniohjelmaa ja perehdyttävä itse aiheeseen mm. keskustelemalla, lukemalla, itse pohtimalla ja kokeilemalla. Tämä kuten moni muukin asia elämässä on sitä jatkuva oppimista. Vielä tänään ja ensi vuonnakin.
Kokemus on tuonut tähänkin varmuutta ja ennen kaikkea sitä järkeä. Harvemmin enää tulee hakattua täysin mielivaltaisesti (ja mielenvikaisesti) sekalaisella sillisalaatilla treenivuorossa olevaa lihasryhmää täysin päreiksi kuormittaen kehon palautumiskapasiteettiä rankemmin kuin (fysiikan)laki sallii. Käsipainot ja järki käteen!
Itse kokemiani etuja ilman saliohjelmaa treenaamisessa näin muutamia mainitakseni:

• Ei tarvitse jonotella varattuihin laitteisiin (ja kirota mielessä hitaita ihmisiä)
• Satunnaisten kolotusten, rasitusvammojen ja vanhojen vaivojen sen hetkisen tilanteen huomiointi (alkuperäinen syy, miksi oikeastaan tähän tyyliin päädyin)
• Joustavampi treenaaminen vaihtelevissa treeniolosuhteissa (reissailen paljon)
• Vapauden tuoma innostus kokeilla ja toteuttaa (innostus lisää motivaatiota)
• Vaihtelevampien ärsykkeiden aikaansaaminen lihakselle

xoxo,
Piia
Edellinen juttuni: Kehitytkö?
Snapchat: piiapajunen
Instagram: piiapajunen
Facebook: täältä