MIKSI SIITÄ TURVOTUKSESTA PITÄISI PÄÄSTÄ EROON?
Miten päästä pöhötyksestä eroon? Mitä tehdä turvonneelle ololle? Miten selvitä juhlapyhien ähkyistä? Vakkarikysymyksiä omissa kanavissani. Hmm. Itse voisin heittää näin yleisesti pari kysymystä heti kättelyssä takaisin. Onko niistä pakko selvitä, ja onko sinulla oikeasti ylipäätään mitään, mistä selvitä? Ja suoraan sanottuna miksi hemmetissä siitä hetkellisestä pöhötyksestä olisi pakko päästä eroon sormia napsauttamalla?
Joo onhan se yleensä aika epämiellyttävän tuntuista, mutta jos se on ”itseaiheutettua”, niin eikö silloin olisi syytä sitten hyväksyä tilanne sillä hetkellä, ja antaa ajan hoitaa homma. Lähes aina jengi itsekin tietää, missä on menty vihkoon, mutta mieluummin haetaan kuitenkin jotain pikaratkaisua, koska siihenhän meidät on opetettu. Päänsärky lähtee yhdellä särkylääkkeellä ja närästys Renniellä, niin eikös tähänkin joku pikakikka ole.
Ihmiskeho on välillä turvonnut. Joskus se tulee selkeästä helposti havaittavasta syystä oman toiminnan seurauksena, joskus luonnollisista kehon toiminnoista (esim. kuukautiskierto) ja joskus syy jää yhtä mystiseksi kuin Ulvilan surma. Mikäli turvotuksesta ja pöhötyksestä tulee arkipäivää, niin silloin asialle on ehkä hyvä tehdä jotain, mutta on ihan NORMAALIA, että maha joskus pömpöttää tai olo on pöhähtänyt. On siis mielestäni hämmentävää, kun tuntuu, että nykyään jokaiselle pierulle, röyhtäykselle ja pöhötykselle pitäisi aina löytää mystisesti joku syy ja (mielellään helppo ja nopea) ratkaisu.
Jos pöhötys ja turvotus pamahtaa kylään selkeästi jonkun tietyn toiminnan seurauksena, niin a) älä suorita tällaisia aktiviteettejä, jos et kestä jälkifiilinkejä b) kestä seuraukset, jos todella pidät siitä. Tietty välimuotona on myös opetella näistä kultainen keskitie (mikäli mahdollista), eli aina ei tarvitse mennä pedaali pohjassa ja satanen laudassa, jos jälkifiilinki ylittää oman sietokyvyn rajat.
Otetaanpa muutama esimerkki näistä kuuluisista ”turvotuskeisseistä”:
Keissi numero yksi. Hyppäät vaa’alle. Sen lukema näyttää jostain syystä yhden kilon enemmän kuin normaalisti. Olo alkaa kummasti myös välittömästi tuntua kumman turvonneelta, vaikkei se ennen vaa’alla käyntiä siltä tuntunut. Yhtäkkiä kaikki vaatteetkin alkavat kiristää ja peilikuva muistuttaa sekunnissa sotanorsua, vaikka ennen digitaalivaa’an kuolemantuomiota sekin tuntui vielä ihan mukiinmenevältä. RATKAISU: Jatka elämääsi. Se on jumankauta vain kilo! Ja jos muka vaatteet oikeasti kiristää (ei kummasti kiristänyt ennen vaa’alla käyntiä), niin valitse sinä päivänä löysemmät. Yleensä on kyse vain satunnaisesta heittelystä, ja huomenna tai ylihuomenna tämä on yleensä automaattisesti tasaantunut.
Keissi numero kaksi. Käyt pitsalla, ja heti olo on todella kaamean turvonneen manaatin oloinen. RATKAISU: Mitä ratkaistavaa tässä on? Joko olet oikeasti turvonnut, ja se lähtee sillä, että jatkat vain elämääsi. Tai sitten mielesi kehittelee totutun kaavion, että lihavat kuulemma syö paljon pitsaa, ja kun minä söin nyt kerran pitsan, niin olen lihava. Not.
Keissi numero kolme. On illanistujaiset, ja syöt enemmän kuin liikaa. Vatsa on aivan turpeana illalla ja seuraavana aamuna olo on aivan karmea ja morkkis alkaa painaa mieltä. RATKAISU: Just deal with it. Se oli vain yksi ilta, ja luultavasti sinulla oli vielä ihan hauskaa. Elämä jatkuu ja olo tasaantuu ihan sillä, että jatkat elämääsi täysin normaalisti, mutta mitään vippaskonsteja tähän on ihan turha lähteä etsimään. Syö säännöllisesti, liiku kevyesti ja juo normaalisti nestettä. Kyllä se katsos siitä.
Keissi numero neljä. Olet tehnyt isoja muutoksia treenirintamalla ja startannut fiksusti toteutetulla saliohjelmalla, koska haluat lihasmassaa. Painoa on pamahtanut ihan todella lyhyessä ajassa useampi kilo, vaikka olet aina ollut ihan normaalipainoinen. RATKAISU: Selkeä muutos etenkin salitreenin aloittaessa voi aiheuttaa normaalipainoisella painonnousua, sillä neste sekä hiilarivarannot voivat osalla pakkautua aika näyttävästi lihaksiin (näkyen sekä ulospäin että vaa’alla) . Pitääkö tälle muka tehdä jotain? Jos haluat kasvattaa lihasta, niin hyväksy se, että se onnistuessasi se näkyy normaalipainoisella ihmisellä siellä vaakalukemassa. Jos et kestä tätä turvotusta oikeassa paikassa, niin vaihda lajia sekä tavoitetta.
Yksittäisiin ja luonnollisiin kehon signaaleihin liian voimakkaasti reagoiminen ja vippaskonsteilla paikkaaminen ajaa usein vain ojasta allikkoon. Monesti niillä maagisilla vauva.fi-palstan bongatuilla pikatärpeillä ei edes ole mitään vaikutusta siihen varsinaiseen (ja täysin normaaliin) ”ongelmaan”. Näillä kikoilla vain monesti ylläpidetään sitä omaa paniikkireagointia täysin normaaleihin painonheitteilyihin, ja esimerkiksi usein ratkaisuksi löydetty ruuasta nipistäminen ajaa kahta kauheampiin jojoiluihin vaa’alla.
Kun hiilarit nipistetään vauhdilla alas, kroppa alkaa ”tyhjetä”, mikä palkitsee tämä innokkaan safkajojoilijan sillä, että vaakalukema kevenee. Jee! Mutta. Se normaalia suurempi nestelasti lähtisi kyllä kiertoon ihan ilman kitukuuriakin. Vaa’alla seuraavana aamuna painava suoleen kertynyt reilumpi safkamassa muuntuu rehelliseksi kakaksi, ja alkaa hiljalleen plumpsahdella sinne posliinimööpelin syövereihin. Kituuttamisen avulla myös lihaksiin varastoitunut hiilari (ja tämän sitoma neste), joka usein näkyy mukavana paineena ja muotona vartalossa oikeissa paikoissa lähtee tyhjentymään.
Loppujen lopuksi tämä sniiduilu ruokapöydässä usein johtaa siihen, että ruuanhimo nousee kahta kauheammaksi ja mieli sekä keho alkaa vaatia lisää safkaa tätä itse luotua vajetta korjaamaan. Ja silloin taas mätetään viikonloppuna, vaakalukema nousee, ja paniikissa toistetaan sama alusta. Niin miten meni niinkun omasta mielestä?
Pöhötykseen ja turvotukseen eivät tepsi tiukat kitukuurit. Jos kärsit turvotuksesta tai pöhötyksestä vähän laukalle lähteneen mussuttamisen seurauksena, niin yleensä siihen auttaa ihan vain aika, kevyt liikunta, hyvät yöunet sekä normaali perusfiksu syöminen ja juominen. Etenkin se nälässä kärvistely ja himotreenaaminen vain kulutuksen maksimoimiseen tähdäten ajaa vain lopulta vain syömään kahta kauheammin. Painonnousu ei myöskään aina kerro pöhötyksestä tai lihomisesta, vaan voi olla monen tekijän summa. Esimerkiksi lihasmassaa ja muotoa oikeisiin paikkoihin tavoittelevalla normaalipainoisella tämä painonnousu on joskus jopa väistämätöntä. So. Deal with it.
Raikasta starttia tähän viikkoon!
TSEKKAA MYÖS:
Heitä nyt se henkilövaaka roskakoriin!
& Netissä voi levittää täyttä ravintoskeidaa
EDELLINEN JUTTUNI:
Raikas perunasalaatti – Satokauden safkaa!
♥ SEURAA MINUA ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram
Aamen. Ei se turvotus johdu välttämättä siitä viljasta, vaan siitä että helvetti söit juuri kokonaisen perhepitsan 😀 Ps. turvotus on lämmin ja mukava tunne. Jos massua ei oo saanut turvotukseen asti täyteen pariin päivään niin tuntuu ihan orvolta.
Siis niin huikea kommentti, että repesin himassa ääneen! 😀 Ja tuo turvotuksen syyn etsiminen monesti menee vihkoon, ja monia ei juuri turvota edes vilja tai gluteeni (osaa kyllä, muttei kaikkia) vaan ne jatkuvat huonot valinnat näitä sisältävien safkojen osilta. Aina ei tarvitse kokonaan kieltäytyä, vaan voi myös vähentää, tehdä parempia valintoja tai tarkastella sitä omaa kokonaiskuvaa oikeasti kriittisesti.
Rankemman treenin jälkeen seuraavana aamuna oma paino saattaa olla 2-3kg enemmän mitä normaalisti ja taas lepopäivän jälkeen vastaavasti samanverran vähemmän. Aiemmin olin puntarin orja ja tää oli ihan kauheeta, onneksi järki on tullut touhuun mukaan ja nykyään suhtaudun painooni mielenkiinnolla, en panikoiden! Olipas taas huippuhyvä teksti!! =)
Tämä oli muuten todella hyvä pointti! Tiedän kanssa ihmisiä, joilla esim. jalkatreeni voi nostaa painoa seuraavana aamuna todella rajustikin, ja joillakin yksilöillä se on vain väistämätön reaktio. Itsellä suoraan tällaista selkeää ja äkillistä efektiä ei tule, mutta lepoviikolla paino usein aina hiljalleen valuu alakanttiin.
Paino on tosiaankin ihan turha mittari terveellisiä elämäntapoja edes jokseenkin noudattavalle ja ”normaalipainoiselle/normaalirasvaiselle” ihmiselle. Ja kiitos sulle vielä mahtavasta palautteesta! 🙂