18 kuukauden sairasloman jälkeen takaisin työn pariin

 

Kirjoitan blogia vertaistukena vasta MS-tautiin sairastuneille ja muille tietoisuuden lisäämiseksi sairaudesta. Kirjoitan sitä myös itselleni, että muistaisin, millaista matkaa olen jo kulkenut. Jostain syystä aivot yrittää unohtaa viimeistä vuotta. Alan jo vähätellä, että eihän viime vuosi ollut niin ikävä. No, monella tapaa se oli opettavainen (jos nyt yrittää nähdä siinä sen positiivisen näkökulman). Onneksi siitä on teksti- ja valokuvatodistetta olemassa. Mutta olihan se rankka! Viime tammikuussa kävelin rollaattori kaverinani, koska tuntui, että jalat ei kanna muuten. Kun rollaattori ei tarvinnut enää, niin pahimpina hetkinä kaveriksi tulivat kyynersauvat. Ja siltikin itse vähättelen pääni sisällä kulkemaani matkaa. Armollisuuden osoittaminen itseä kohtaan on vielä harjoittelun alla.

Saattaisit pitää artikkelista: Mitä yllättävää opin sopeutumisvalmennus kurssilla?

Ei minun, vaan sairauden syy

MS-taudin kanssa koen vaikeaksi, milloin tavallaan ottaa itse vastuu olostaan ja milloin myöntää, että tämä johtuu sairaudesta ja tälle minä en voi itse yhtään mitään. Onneksi kaikki eivät ole itseään niin tarkasti tutkailevia kuin minä. Se tekisi elämästä huomattavasti helpompaa, jos miltei jokaista elämän hetkeään ei tulkitsisi niin tarkasti.

Tästä nyt esimerkkinä erittäin ajankohtainen asia eli työt. Olin viimeksi työssäni toukokuun lopulla viime vuonna. Diagnoosin johtaneet MS-oireet ja sitä seuranneet, jatkuvat pahenemisvaiheet tulivat päälle niin rytinällä, että en ole päässyt palaamaan töihini. Yrityksiä on ollut useita, mutta ne ovat jääneet aina suunnittelun tasolle. On kiukuttanut ja masentanut sen vuoksi, että ”minusta ei ole enää mihinkään” kun en ole pystyny palkkatyöhön. On täytynyt hokemalla hokea itselle, että en ole töissä sen vuoksi, ettenkö haluaisi tehdä töitä, vaan sen vuoksi, etten KYKENE töihin. Ei minun syy vaan sairauden. Minulle on noussut erittäin tärkeäksi se, että olen dokumentoinut tätä kuljettua matkaani. Viimeisen 18 kuukauden aikana sairauteni osalta ei ole ollut mahdollista, että olisin palannut aikaisempaan työhöni – ja valitettavasti se ei ole sitä edelleenkään.

Saattaisit pitää postauksesta: Kriisin paikka – miten sairaus voi vaikuttaa identiteettiin?

Takaisin työhön

Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain muutosta työnteon suhteen. Olen ollut viimeiset 3 päivää kokeilemassa työntekoa! Ja sitä on luvassa ainakin vuoden loppuun saakka. Ja sen kyllä tuntee tänään kropassa! Raajat ovat erityisen jäykät ja kipeät, että kroppaa joutui herattelemään pitkän tovin tänä aamuna.

Vuoden sairasloman jälkeen siirryin kuntoutustuelle eli määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen aikana teen nyt työkokeilua. Koska entiseen työpisteeseen palaaminen ei ole mahdollista MS-taudin tuomien pysyvien haasteiden vuoksi, työnantajani on etsinyt minulle uutta työpistettä. Nyt löytyi paikka jossa teen työkokeilun eli kokeilen a) pystynkö tekemään työtä b) minkä tyyppistä työtä c) minkä verran. Nyt 3 päivän kokemuksella omat fiilikset ovat melko positiiviset niin paikasta kuin omasta jaksamisestani. Kroppa, pää ja sairaus vaativat totuttelua työhön.

View this post on Instagram

Nyt on alkanut kunnolla taas egon kanssa taistelu. Ei tykkää yhtään, jos ei osaa uusia asioita heti. Eikä tykännyt entisen työtittelin poistosta. Tässä tullaan taas siihen ristiriitaan, mitä minä olen ajatellut elämäni olevan ja mitä se oikeasti on. Kun osaisi vaan ottaa, mitä tulevan pitää ja mennä matkassa jarruttelematta. ________________________ Whoah…starting quite the battles with my ego. Ego doesn't like at all if it doesn't learn new things straight away. Nor does it like that I don't have my old job title. Coming again to the conflict of what I though my life should be and what it really is. I so wish to learn the attitude "come what may" and just go with it. , , #ego #thoughts #myego #mindful #newchapter #uusikappale #uudettuulet #comewhatmay #mswarrior #mstauti #multiplesclerosis #multippeliskleroosi #chronicillness #krooninensairaus #spoonie #lifeislive #myhome

A post shared by Maria(is)Strong- life with MS (@mariaisstrongblog) on

Hyvää sanoa hyvästit

Se, jonka kanssa täytyy paljon tehdä töitä taas, on egoni. Postasinkin aiheesta Instagramin puolella pari päivää sitten. Egon päälle ottaa, kun minulla ei ole entistä työtitteliä. Se, että en osaa itselle tuntemattomia asioita heti, totta kai tympii. Seuraavien kuukausien tulokset ja tulevaisuuden työelämän epävarmuus tuntuu epämukavalta. Eilen tämä Carrie Underwoodin biisi iski fiiliksiin (ja voin kertoa tällaiseksi random faktaksi, että hän on yksi lempiartisteistani). Neljännen rivin someone sanan kohdalle voi vain vaihtaa some things.

”As bad as it was, as bad as it hurt
I thank God I didn’t get what I thought that I deserved
Sometimes life leads you down a different road
When you’re holding on to someone that you gotta let go
Someday you’ll see the reason why
Sometimes, yeah, sometimes, there’s good in goodbye”

Nyt saan taas olla uuden aarellä. Sehän on oikeastaan mukavan jännää ja mielenkiintoista. On terveellistäkin luopua siitä tiedon taakasta, mitä vanhan toistava tekeminen tuo. Tieto tuo aina vastuuta. Vastuu tuo lisää vastuuta. Vastuu saattaa käydä taakasta. Ehkä mahdollisimman keveänä leijailu elämän johdattamana ja avoinna tulevalle onkin niitä asioita, jotka tekevät elämästä himpun verran helpompaa kulkea.

Seuraatko blogia jo somessa?

Instagramissa @mariaisstrongblog ja Facebookiiin tästä

**********

Blogin suosituimpia postauksia:

Mitä kaikkien tulisi tietää fatiikista eli äärimmäisestä uupumuksesta?

7 asiaa, mitä ei kannata sanoa kroonisesti sairaalle

Onneksi sairastuin MS-tautiin

Miten järjestää juhlat, kun vaivana on uupumus? (vastaus saattaa yllättää)

Asia, joka sinun tulisi tietää MS-taudista

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *