Unettomuutta ja uupumusta

Hei!

Ulkona paistaa aurinko, mutta olo on sumuinen, ja uupumus painaa. Tämän postauksen kirjoittaminen ei ole helppoa. On vaikeaa tunnustaa itselle ja muille, että olen vähän väsynyt.

Olen kirjoittanut uniongelmistani blogissani aikaisemminkin. Kirjoitusten jälkeen olen saanut aika ajoin kysymyksiä siitä, mikä tilanteeni on nyt. Olen vältellyt tilannepäivityksen tekemistä, koska haluaisin kertoa hyviä uutisia.

Vaikka uniongelmista kirjoittaminenkaan ei ole ollut helppoa, vielä haasteellisemmalta tuntuu kirjoittaminen väsymyksestä. Jostain syystä se nolottaa enemmän. Ihan kuin väsyminen tarkoittaisi sitä, että olen heikko tai tehnyt jotain väärin. Syyllinen.

Bloggaaminen negatiivisista asioista

Blogeja on viime aikoina kritisoitu siitä, että ne näyttävät vain elämän positiivisia puolia, eivätkä kerro koko totuutta. Itsekin haluan jakaa blogissani pääsääntöisesti positiivisia asioita, ja ajatuksenani on blogin alkuajoista asti ollut innostaa ja jakaa hyvää oloa. Toki tässä on sellainen kääntöpuoli, että lukijoille välittyy kuva, että bloggaajan elämä on aina täydellistä, ja oma elämä saattaa tuntua kurjalta verrattuna muiden elämään. Minäkin saan usein kommentteja, että vaikutan aina positiiviselta ja energiseltä. Ja tämä onkin suurimmaksi osaksi ajasta totta. Mutta totta on myös toinen puoli. Elämäni ei suinkaan aina ole energistä ja positiivista. Tämä on yksi syy, miksi haluan aina silloin tällöin jakaa myös näitä huonoja päiviäni. Toinen syy on vertaistuki. Olen itse saanut lohtua toisten kirjoittamista kokemuksista ja ajatuksista mm. lapsettomuuteen ja unettomuuteen liittyen. On helpompi sietää asioita, kun tietää, että ei ole yksin. 🙂

Unettomuus

Olen kärsinyt uniongelmista viimeiset 15-20 vuotta. Ongelmat alkoivat ylikuormituksesta. Tein yhtäaikaisesti kahta tutkintoa, ohjasin seitsemän jumppaa viikossa, tein tuurauksia siihen päälle, ja lisäksi olivat omat harrastukseni. Kun ongelmat pahenivat, kävin lääkärissä, ja sain 2 viikon sairasloman jumppien ohjaamisesta (olin opiskelija) ja nukahtamislääkkeet. Sen kummempia ohjeistuksia en saanut, enkä osannut niitä siinä vaiheessa pyytääkään.

Uniongelmat kroonistuivat, enkä ole viimeiseen 15-20 vuoteen nukkunut montaakaan yötä ilman jonkinlaista lääkitystä. Välillä on parempia kausia, välillä huonompia. Mutta ehkä tilannetta kuvaa parhaiten se, että en muista, milloin olisin nukkunut yhden kokonaisen viikon kaikki yöt hyvin.

Olen koettanut tsempata vähäunisten öiden lomassa ja olen ollut töistä pois ongelman takia satunnaisesti vain päivän siellä, toisen täällä. Olen tottunut pärjäämään. Olen vuosikaudet tsempannut itseäni unettomien öiden jälkeen ja hokenut mantraa ”Jaksan kyllä, selviän kyllä, pärjään kyllä”, ja niin olen aina selvinnyt ja jaksanut ja pärjännyt.

Uupumus

Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin välillä huomannut olevani uupunut. En pelkästään vähäunisten öiden jälkeen, vaan myös päivinä, jolloin olen edellisen yön nukkunut hyvin. Olen ollut asiasta huolestunut ja kävin sen vuoksi viime kevään psykologilla. Olen kertonut väsymyksestä rehellisesti myös työpaikalla, sillä koen, että yksi syy väsymykseeni on työssä kokemani kuormitus, mikä seuraa minua myös työajan ulkopuolelle.

Marras-joulukuun vaihteessa olin niin uupunut, että oli pakko varata lääkäriaika. Lääkäri kirjoitti minulle 10 päivän sairasloman. Nolotti ilmoittaa asiasta töihin ja pyytelin sairaslomaa anteeksi. Olin myös valmis menemään takaisin töihin kesken sairasloman, jos kokisin oloni paremmaksi. En kokenut. Valvoin suurimman osan sairasloman öistä, enkä ollut sairasloman päätyttyä todellakaan valmis menemään takaisin töihin. Menin kuitenkin. Ja hoin tutuksi tullutta mantraa. Jaksan kyllä.

Puskin eteenpäin, vaikka väsymys painoi. Odotin edessä olevaa viikon joululomaa, joka oli kertynyt työaikapankkiini. Joulun jälkeen olo olikin hetken aikaa hieman kevyempi, mutta pikkuhiljaa työstressi ja kuormittuminen heijastuivat taas uniini, ja nukuin toissa viikolla yhtä yötä lukuun ottamatta 0-4 tuntia yössä. Useat aamuyön tunnit kuluivat itkien. Olo oli päivisin sekava ja huimaava, ja taistelin päivät läpi hammasta purren. Asiakkaiden kohtaaminen oli haasteellista. Miten voin valmentaa muita voimaan paremmin, kun itse voin huonosti? Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin varata taas lääkäriaika.

Olen nyt ollut sairaslomalla taas 10 päivää. Huomenna on paluu töihin. Totta puhuen energiaa ei siihen olisi. Valmentajana, ryhmäliikuntaohjaajana ja ryhmäliikuntavastaavan on annettava itsestä muille paljon. On oltava läsnä, positiivinen, energinen – esimerkillinen. Olotilani on kuitenkin tällä hetkellä aivan päinvastainen.

Miten tästä eteenpäin?

Mikä avuksi? Olen laittanut unettomuuden hoitamiseen paljon aikaa ja rahaa. Kuten yllä mainitsin, olen käynyt psykologilla viime kevään. Olen meditoinut, tehnyt erilaisia rentoutusharjoituksia ja joogannut. Olen kokeillut matalataajuusvärinähoitoa, homeopatiaa, TRE-terapiaa, lisäravinteita ja erilaisia ruokavalioita (työterveyshoitajan suosituksesta sekä gluteenitonta & maidotonta ruokavaliota). Olen vaihtanut sänkyyn patjat, tyynyt, sekä hankkinut pimennysverhot. Käytän öisin silmälappuja ja korvatulppia ja rauhoitan nukkumaanmenoajan lukien kirjaa. Olen vähentänyt huomattavasti kuormittavan liikunnan määrää ja lukenut kirjoja ja opuksia unettomuuteen liittyen. Olen karsinut elämästäni kuormittavia asioita ja sanonut ”ei kiitos” monille sosiaalisille menoille, mielenkiintoisille tapahtumille ja harrastuksille. Välillä harmittaa, että uniongelmat rajoittavat elämääni. Listalla on varmasti vielä muutakin, mikä ei juuri nyt tule mieleen. Jos Jyväskylässä olisi uniklinikka, marssisin sinne saman tien (tässä hyvä businessidea jollekin!).

Väsyminen on varmasti monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat mm. pitkään jatkuneet uniongelmani, luonteen piirteeni, sekä työssä kokemani kuormitus. Olen pohtinut asioita paljon ja ymmärrän, että on tehtävä muutoksia, jotta saan uneni ja energiani takaisin. Ajatustyö on kuitenkin vielä kesken, eikä tässä tilanteessa ole helppoja ajatuksia tai ratkaisuja. Oman mantrani aion muuttaa. On ihan ok yrittää vähän vähemmän ja olla välillä vähän väsynyt. 🙂

Toivoani en ole suinkaan menettänyt, ja kaiken tämän keskellä jaksaa naurattaa lääkärin Oma Kantaan minusta kirjoittama teksti: ”Väsähtänyt ja silmäpussiakin on.” 😀

Mukavaa sunnuntaita minulta ja silmäpusseiltani! 😉

Jos haluat lukaista aikaisemmat kirjoitukseni unettomuuteen liittyen, löytyvät ne täältä ja täältä.

Pienten vaikeuksien jälkeen aurinko paistaa aina kirkkaammin. 🙂

 

Terkuin, Kirsi

Kommentit (12)
  1. Ihanaa vertaistukea kiitos😍

    1. kirsinkuntopiiri
      17.2.2019, 16:05

      Kiva, kun kommentoit! 😊 Kiitos! 😍

  2. Voi Kirsi, uniongelmat ne täälläkin vaivaa ajoittain. Mirtatsapiinia olen melko säännöllisesti joutunut käyttämään ja joskus sekään ei auta. Melatoniinia myös. Mä olisin kanssa valmis uniklinikalle jos sellanen Jyväskylään saataisiin!

    1. kirsinkuntopiiri
      17.2.2019, 16:42

      Kiitos kommentista! ❤ Mirtatsapiini on mullekin tuttu, ja toimii parhaiten, mutta ei tosiaan aina sekään.

      Tsemppiä sulle kans! Toivotaan, että tännekin saadaan uniklinikka! 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *