Kirsin Kuntopiiri
Kirsin Kuntopiiri

Kroonisesti uneton

Astun sisään apteekkiin ja tilaan voronumeron.

”Hei vain! Mitä saisi olla?”
Minä: ”Haluaisin uusia reseptin.”

”Minkä näistä?”
Minä: ”Tenoxin.” Puna nousee kaulalle ja kasvoille. Hävettää. Tuntuu kuin olisin narkkari, vaikka kärsin vain unettomuudesta.

”Onko lääke tuttu?”
Minä: ”Valitettavasti kyllä, jo yli kymmenen vuoden ajan.”

Miten ihanaa olikaan tänään herätä kahdeksan tunnin yöunien jälkeen. Kerrassaan luksusta! En muista, milloin olen viimeksi nukkunut yön valvomatta välillä. Siitä on jo useampi viikko. Viime yötäkään en nukkunut ilman lääkkeitä – otin ennen nukkumaanmenoa ¼ tabletin mirtatsapiinia, kun ei nukuttanut, vaikka olin tehnyt ennen sänkyyn menoa rauhoittavan iltajoogan ja lukenut kirjaa sängyssä tunnin verran.

Olen ollut huonouninen lähes koko ikäni. Äidin kertoman mukaan olen jo vauvana ja taaperona nukkunut huonosti. Itse muistan ala-asteelta aikoja, jolloin heräilin aamuyöstä. Yläasteen ja lukion öistä minulla ei ole muistikuvaa, mutta luulen, että nukuin silloin hyvin. Opiskeluaikojen loppuvaiheessa alkoi ns. ”pahempi” unettomuuteni. Heräilin keskellä yötä, enkä saanut enää nukuttua. Valvoin myös kokonaisia öitä. Luulisin, että silloin unettomuuden laukaiseva tekijä oli liian hektinen ja kuormittava elämä. Opiskelin fysioterapiaa ammattikorkeakoulussa ja tein samanaikaisesti yliopistolle puheviestinnän gradua. Ohjasin seitsemän jumppaa viikossa, ja aloittelevana ohjaajana tuurasin tunnollisena toisten ohjaajien tunteja. Harrastin myös muuta liikuntaa (miten se on voinut olla mahdollista?!).

En jaksa laskea, kuinka monta kertaa ja kuinka monella eri lääkärillä olen käynyt unettomuuteni takia. Vastaus ongelmaani on poikkeuksetta ollut lääke. Kolme kertaa olen päässyt eri psykologien juttusille, joista kaikki kolme päättyivät yhden kerran käynteihin. Kaikki olivat hyvin sympaattisia, mutta osaamista unettomuuden hoitoon ei ollut.

Sain aluksi ongelmaani nukahtamislääkkeitä. Ne tepsivät tovin. Sitten kokeiltiin toista merkkiä. Ja kolmatta. Kunnes oli siirryttävä vahvempiin unilääkkeisiin. Kun niistä katosi teho, kokeiltiin mm. väsyttäviä allergialääkkeitä. Ei toiminut. Melatoniinilla ei ollut minkäälaista vaikutusta. Hetkellisen avun sain mielialalääkkeistä (mirtatsapiini), joita määrätään unettomuuteen hyvin pienenä annoksena, jolloin niillä on väsyttävä vaikutus, mutta ei vaikutusta mielialaan. Nukuin hyvin, mutta painoni nousi 10 kg. Näiden lääkkeiden tehon ei pitänyt pienentyä ajan saatossa, mutta toisin kävi. Popsin lihottavia lääkkeitä ja valvoin edelleen. Oli taas kerran nöyrryttävä ja haettava apteekista Tenox. Se tepsii joskus. Hirvittää sitä syödä, koska sillä on tutkimusten mukaan altistava vaikutus mm. Alzheimerin taudin puhkeamiseen, mikä kulkee vahvasti suvussani. Eikä unilääkkeellä aikaansaatu uni ole yhtä palauttavaa kuin luonnollinen uni. Mutta minkäs teet.

Olen lääkärikäynneilläni ihmetellyt ääneen, miksi julkisen puolen terveydenhuollossa (ainakaan Jyväskylässä) ei ole mitään muita hoitokeinoja unettomuuteen kuin lääke. Lääkehän hoitaa seuraamusta, ei syytä. Ei löydy unihoitajaa, ei uniryhmää. Unettomuuteen liittyviä fysiologisia tutkimuksia ei ole saatavilla.

Viimeisimmällä lääkärikäynnilläni sympaattinen lääkäri yritti viedä asiaa eteenpäin ja konsultoi neurologia. Kotiin tuli kirje: ”Neurologian poliklinikalle ei jatkotutkimuksia ohjelmoida. Todennäköisesti siis julkisella puolella ei teidän oireittenne perusteella aleta laajempia tutkimuksia tekemään.”  Mielenkiintoista. Unettomuushan todistetusti altistaa useille eri sairauksille, joten luulisin, että valtionkin näkökulmasta kannattaisi asiaan panostaa nyt ennen kuin mitään sairauksia on puhjennut. (Ja nyt sormet ristissä, ettei sellaisia tulekaan.)

Olen kokeillut unettomuuteeni homeopatiaa, lisäravinteita, maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota, meditointia, joogaa, mindfullness-harjoituksia, matalataajuusvärinähoitoa.. Ja kyllä – makuuhuoneeni on viileä ja pimeä. Sängyssä on hyvät patjat. Käytän korvatulppia ja silmälappuja. Rauhoitan iltani lukemalla ja nautin ravitsevan aterian (mutta en liian raskasta) ennen nukkumaanmenoa. Liikun säännöllisesti, en juo kahvia enää iltapäivällä, enkä treenaa raskaasti myöhään illalla. Silti en nuku!

Olen vuosien varrella kohdannut hyvin erilaisia asenteita unettomuuteen liittyen. Lääkäri on mm. todennut, että ”Kyllä sitä ihminen jaksaa valvoa. Lääkäritkin päivystävät öisin.”  Kun hain vakuutusyhtiöstä vakuutusta sairastumista / loukkaantumista varten (lähinnä mielessä tuki- ja liikuntaelimistön mahdolliset vaivat, kun liikunta-alalla työskentelen), evättiin hakemukseni, koska vakuutusyhtiö oli määritellyt minulle unettomuuteni perusteella ”mieliala- ja käytöshäiriön”.  Vakuutusyhtiö voi siis tapaamatta minua antaa diagnoosin, mitä lääkäri ei ole koskaan antanut? Itse asiassa unettomuuden perusteella ei saa edes sairaslomaa, koska se ei ole sairaus (näin ainakin lääkäri on minulle sanonut). Tuttava- ja kaveripiirissä saan sympatiaa, mutta vaivaa on hankalaa ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Joku kerran tokaisi näin: ”Laita hyvä ihminen pää tyynyyn ja nuku.” Aika usein sanotaan myös näin: ”No, sähän valvot niin paljon, että oot jo varmaan tottunut siihen.” Ei, en jaksa valvoa 2-7 yötä viikoittain. Ei – en saa nukuttua, vaikka kuinka pitelisin päätä tyynyllä. Ja ei – en totu unettomiin öihin varmaan koskaan. Seuraava päivä on aina yhtä tuskaa.

Unettoman yön jälkeen maailma näyttää harmaalta.

Minulle on pari kertaa tehty töiden kautta First Beatin hyvinvointianalyysi, joissa on paljastunut se, ettei parasympaattinen hermostoni aktivoidu kunnolla yön aikana. Palaudun kyllä, mutta palautumisen laatu on huonompaa kuin keskivertoisesti ikäryhmäni naisilla. Myös Fitbitin aktiivisuusranneke näyttää, että syvän unen määrä jää öissäni reippaasti alle keskiverron. Silti en ole soveltuva lisätutkimuksiin?

Olen toki harkinnut useammin kuin kerran yksityisen uniklinikan tutkimuksia, mutta kynnys lähteä Kuopioon tai Tampereelle (Jyväskylää lähinnä olevat uniklinikat) kalliisiin tutkimuksiin täysin omalla kustannuksella on vielä tähän saakka ollut liian korkea. Mitä jos laitan usean tonnin tutkimuksiin, eikä selittävää tekijää löydykään?

Miten sitten pärjään? Välillä paremmin, välillä huonommin. Elän ”tavallista” elämää, mutta unettomuus vaikuttaa moniin asioihin, mm. sosiaalisiin tilanteisiin. Minulla on kynnys lähteä viikonlopuksi morjestamaan kavereita toiselle puolelle Suomea, kun tiedän jo valmiiksi, etten nuku. Nukun huonosti myös silloin, kun meillä on yövieraita. Vältän iltarientoja, koska mieleni ja kehoni jäävät herkästi ylivireystilaan, enkä saa nukuttua. Olen joutunut skippaamaan joitain harrastuksia, esim. myöhäisiä tanssitunteja, koska ne vievät yöunet. Treenisuunnitelmia on hankala tehdä, koska huonounisen yön jälkeen ei tiukka treeni kulje, eikä ole edes järkevää. Tarpeeksi monen huonounisen yön jälkeen on myös mieli matalalla. Pinna on kireällä, itku herkässä, ja ahdistaa. Mutta sitten ei tarvita kuin yksi hyväuninen yö ja elämä hymyilee taas. Kuten tänään. 🙂

Hyvin nukutun yön jälkeen päivä paistaa.

Onko täällä muita samasta asiasta kärsiviä? Vertaistuki auttaa aina, joten kuulisin mielelläni ajatuksia ja kokemuksia! <3

Terkuin, Kirsi

Kommentit (30)

  1. Mippe

    Hei! Tarinasi kosketti, koska itsekin kärsin huonoista yöunista. Tilanteeni ei ole niin paha, että joutuisin valvomaan kokonaisia öitä, mutta nukahtamiseen menee aina useampi tunti. Herään myös joka yö monta kertaa, ja useimmiten on vaikea saada unen päästä uudestaan kiinni. Olen kärsinyt myös hermostollisista oireista noin 3 vuotta, ja käynyt lukuisissa tutkimuksissa. On aina vain todettu, että kyse on stressistä ja ylivirittyneestä kehosta ja mielestä. Olen tehnyt kaikkeni, että tilanne rauhoittuisi, mutta oireilen edelleen. Siihen tottuu, mutta unettomuus on kyllä kaiken palautumisen kannalta hanurista.

    Mulle määrättiin triptyl-masennuslääkettä pienellä annoksella juuri siihen nukahtamiseen, mutta en viitsinyt sitä 3 viikkoa pidempään syödä, kun siitä seurasi päivä-väsymystä ja ehkä painonkin nousua. Ja oikeassa olet, ei se lääke mitään auta kun sillä hoidetaan vaan seurausta. Toisaalta vaikea tilanne, jos ei syytä tiedetä. On hyvä muistaa (jos kyse on siitä, ettei keho ja mieli millään tahdo rauhoittua kaikista yrityksistä huolimatta), että keho laahaa aina perässä. Mieli ehkä on jo sitä mieltä, että kaikki on elämässä hyvin, mutta keho saattaa muistella niitä ylikuormittuneita vuosia. Tsemppiä sulle ja muillekin unettomuudesta kärsiville!

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos Mippe kommentista! <3 Ja tsemppiä sulle kans! 🙂

  2. Eve / Queen Of Everything

    Kuulostaa pahalta, sillä uni on yksi tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä joka vaikuttaa lähes kaikkeen. Sinuna kyllä todellakin hakeutuisin uniklinikalle. Itse olen käynyt tutustumassa Helsingin Oiva Uniklinikkaan jossa on todella kovan tason ammattilaiset jotka ovat täysin erikoistuneet vain ja ainoastaan tähän ongelmaan. Mulla itselläni ei ongelmaa ole, olin siis ihan muista syistä siellä tutustumassa.

    Mielestäni sinun tulisi käydä siellä tutkimuksissa ja puhumassa asiasta, kustannuksista viis. Se on oikeasti varmasti viimeinen ja asiantuntevin taho mihin voit ylipäätään nyt kääntyä.

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos Eve kommentista ja vinkistä! 🙂

  3. Tiia

    Minä samaistuin tekstiisi täysin. Olen aina ollut herkkäuninen, mutta kun sain esikoiseni vuonna 2012 siitä alkoi oma kolmen vuoden unihelvettini. Ensimmäisen vuoden lapsi nukkui huonosti ja heräili öisin paljon. Aluksi vielä torkahtelinkin yösyöttöjen välissä, mutta hyvin pian tilanne oli se, että en nukkunut öisin laisinkaan. Ja vaikka lapsi oppikin yöt nukkumaan, minä jatkoin valvomista. Ramppasin lääkäriltä toiselle ja aina vaan määärättiin lääkkeitä. Kävin myös kahdella eri psykologilla, mutta en saanut mistään kunnon apua. Reseptejä oli paljon, mutta jotenkin kohtuullisesti sain nukuttua Ketipinor- nimisen lääkkeen avulla. Jos kokeilin nukkumista täysin ilman lääkettä, ei unesta ollut tietoakaan.

    Keväällä 2016 päädyin Helsingin uniklinikan asiakkaaksi ja siellä pääsin ”aikuisten unikouluun”. Tapaamisia oli yhteensä kuusi ja ne tapahtuivat pienessä ryhmässä jossa oli kaksi vetäjää. Jokaisella tapaamisella teimme harjoituksia, jolla sai kehon rentoutettua ja mielen hallintaan. Tein harjoituksia tosi tunnollisesti myös kotona. Kolmannen ryhmäkäynnin jälkeen uskalsin kokeilla nukkumista täysin lääkkeettömästi ja yö meni tosi hyvin. Sen jälkeen en ole lääkkeisiin koskenut ja olen nukkunut pääsääntöisesti hyvin. Toki edelleenkin tiedostan, että hyvä yö vaatii tietyt olosuhteet ja säännöllisen päivärytmin. Liikaa stressiä pitää välttää ja elää muutenkin terveellisesti. Mutta olen niin onnellinen edelleen, että menin tuonne uniklinikalle. Nuo ryhmäkäynnit eivät olleet edes kovin kalliita. Ja itse olin tuolloin niin epätoivoinen, että olisin voinut maksaa mitä tahansa, jotta olisin saanut uneni takaisin.

    Ja se on niin totta, että ne jotka eivät ole oikeasti kärsineet pitkäaikaisesta unettomuudesta eivät ymmärrä siitä mitään ja kuinka kokonaisvaltaisesti se vaikuttaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja itse ainakin voin lämpimästi suositella Helsingin uniklinikkaa.

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos ihanasta kommentista Tiia! <3 Ja olipa kannustavaa lukea, että uniryhmä auttoi. Nyt kyllä yritän Jyväskylästä etsiä yksityiseltä uniryhmän – toivottavasti sellainen löytyy. 🙂

  4. Anni

    Ymmärrän oikein hyvin toista unettomuudesta kärsivää, vaikkei oma unettomuuteni ole läheskään kuvailemasi veroista. Mirtatsapiinia söin minäkin jokunen vuosi sitten ja todella, painoa tuli niin että heilahti! Se syötätti niin, että joskus aivan sikeästä unesta oli pakko nousta syömään, ihan mitä tahansa, ja niillä lääkkeestä voimattomilla haparoivilla käsillä mätti jääkaapista piimät ja metukat suuhunsa ilman että edes rekisteröi koko tapahtumaa. Ja aamuisin väsytti. Ja oli nälkä.
    Nykyään pärjään Somnorilla tai muilla senkaltaisilla valmisteilla, mutta niitä pitää aina olla yöpöydän laatikossa. Jos ne pääsevät loppumaan, iskee paniikki. Olen miettinyt itsekin unen palauttavuutta näin ”läääkkenkäyttäjänä” (ja kyllä, tuntuu aivan narkilta!) ja lohduttanut itseäni sillä, että parempi edes kemiallinen uni kuin ei unta ollenkaan. Että väkisinkin ne soluraukat uudistuu ja edes jollain tavalla ruumis saa lepoa, vaikkakin sitten avustettuna. Eikä todellakaan kenenkään neuvot unihygienian parantamisesta joogaan ja mindfullnessiin auta silloin kun ei vaan nuku. Kun ei nuku niin ei nuku. Joskus kun herään siihen samaan aikaan kuin aina ennenkin, keskellä yötä sudenhetkellä, kuuntelen kaukaa junaradalta kuuluvaa rauhallista yöjunan kolketta ja ajattelen että elämä jatkuu, juna kulkee. Että se eilinenkin yöjuna meni ohi, tämän öinenkin menee ja elämä jatkuu. Sillä saan itseni jotenkin rauhoitettua eikä paniikki vyöry päälle. Tsemppiä!

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos ihanasta kommentista Anni! Ja aivan ihana ajatus tuo juna – otan sen käyttöön, vaikka en junan ääniä makkariini kuulekaan. <3 Tsemppiä sulle kans! 🙂

  5. Veera

    Olen itse aloittamassa psykoterapiaa unettomuuden hoitamiseksi. Nukkumatta eläminen on kamalaa ja raskasta, eikä apua ole löytynyt noilla sinunkin kuvaamillasi konsteilla. Toivon terapian avulla ajattelumallieni korjaantuvan. Ennen nukahtamista osa minusta aina pelkää nukkumaanmenoa, koska unen saaminen on niin vaikeaa. Kolmelta aamuyöllä herätessäni taas ajattelen, että se siitä nukkumisesta, ja taas valvotaan herätyskellon soittoon saakka.

    Minua on auttanut kovasti syksyllä aloitettu Azona-lääkitys pienellä annoksella. Ennen unettomia tai melkein öitä oli 3-5 viikossa, nykyään vain yksi.

    Toivottavasti löydät apua unettomuuteen, voimia!

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos Veera kommentista! Olisi kiva kuulla ajatuksia psykoterapiasta, kun aloitat sen. Saitko sinne jotain kautta lähetteen, vai menitkö vain omatoimisesti yksityiselle? Toivottavasti säkin löydät avun. Tsemppiä! <3

  6. Uneton

    Kiitos Kirsi tästä kirjoituksesta! Pystyn hyvin samaistumaan tunteeseen. Itselläni unettomuus iski vähän reilu vuosi sitten, kun sain lapsen. Siitä alkoi pian valvominen, kun heräilin yöllä syöttämään lasta. Lääkäristä sain apuja, ja lopulta Ketipinor auttoi. Nyt pitäisi siitä päästä eroon, mutta tuntuu että nukahtaminen ei onnistu ”luomuna”, vaan heti iskee paniikki päälle ja nukkuminen alkaa jännittää. Toisaalta kiva kuulla, että muillakin on tätä vaivaa, mutta ei tätä kenellekään toivo! Itse kokeilin kesällä Neurosonicia, ja sen avulla nukuinkin lääkkeettömästi joitakin kertoja. Tsemppiä sinulle asian kanssa, ja hyvää uutta vuotta!

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos kommentista! Tsemppiä sulle kans! <3 🙂

  7. Sanna

    Kärsin unettomuudesta vuosia lasten ollessa pieniä. Kun lasten yöheräilyt loppui, mun valvominen jatkui. En osannut enää nukkua. Tuntui, että sillon lähti jotenkin ihan loputon kierre päälle, mitä väsyneempi olin, sitä enemmän tein ja puuhasin kaikkea. Henkinen ja fyysinen stressi oli huipussaan. Kamelin selkä katkesi ja sairastuin uupumuksen kautta masennukseen. Mulla unettomuus ja huono uni liittyi vahvasti niihin. Kun masennusta alettiin lääkkeillä ja terapiaa hoitaa, on unikin palautunut.

    Ootko koskaan ajatellut terapiaa?

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos kommentista Sanna! 🙂 Olen kyllä ajatellut terapiaa, ja oon lukenutkin, että kognitiivisesta terapiasta voisi olla unettomuuteen hyöytä. Jokunen vuosi sitten etsinkin täältä Jyväskylästä sopivaa terapeuttia, mutta en silloin löytänyt unettomuuteen ja kognitiiviseen terapiaan perehtynyttä terapeuttia. Täytyy nyt ottaa asiaksi selvitellä uudelleen. Harmi, ettei julkisella puolella ole sellaista tarjolla / ei osata ohjata minnekään yksityiselle.

  8. Jepu

    Voin samaistua kertomukseesi, joskin itselläni unettomuus on kestänyt ”vain” puolisen vuotta. Minulla unettomuus alkoi viime syksynä kovan stressin ja henkisten paineiden seurauksena. Unensaanti oli vaikeaa, heräilin öisin enkä saanut parin tunnin nukkumisen jälkeen enää unta. Viikkoihin kuului myös niitä unettomia öitä.
    Unettomuuden seurauksena keho ja mieli kävivät yhä enemmän ylikierroksilla. Joogasta ja lukemisesta ei ollut hyötyä ja unihygieniaa noudatin tunnollisesti tuloksetta. Julkisella puolella käydessä apukeinona olivat vain lääkkeet. Ketipinor on auttanut tilanteeseen. Saan nukuttua lääkkeen ansiosta, mutta harmittaa, kun uni ei ole ns luonnollista. Olen koittanut tietoisesti vähentää pikkuhiljaa lääkkeen käyttöä, mutta ilman en saa vielä nukuttua. Olen aikeissa aloittaa nettiterapian, että jos sitä kautta ongelma alkaisi helpottamaan.
    Kiitos, kun jaoit tarinasi ja tsemppiä kovasti sinulle, toivottavasti apukeino löytyy!

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos kommentista Jepu! 😊 Olis mielenkiintoista kuulla kokemuksia tuosta nettiterapiasta. Tsemppiä, ja toivottavasti saat avun nettiterapiasta! 😊 Kiinnostuin siitä sun kommentin perusteella itsekin. 😊

  9. Hanna

    Ihanaa, kun avauduit näin tärkeästä ja arasta aiheesta. Itse olen kokeillut vaikka mitä, hypnoosia (minua ei saa edes hypnoosiin), terapiaa, erilaisia lääkityksiä. Ohjeet unihygieniasta tuntuu suorastaan naurettavilta, ihan kuin joku todella uniongelmainen saisi niistä avun. Olen jo luovuttanut ja päättänyt antaa kemian hoitaa tämän asian. Käytän ketipinoria ja melatoniinia ja niillä nukun. Yin-jooga ja Neurosonic-patja auttavat myös, mutta ilman lääkkeitä en selviä. Ostin oman Neurosonic-patjan pari kuukautta sitten. Olen päättänyt, että unettomuudella en enää stressaa itseäni, koska se vie kyllä unen.
    Tsemppiä ihan hirveästi!

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos Hanna kommentistasi! ❤ Se on kyllä niin totta, että kun unettomuudesta stressaa, niin ei ainakaan nuku! Mä oon muutaman kerran käynyt neurosonic-tuolissa, ja se kyllä rentoutti, mutta vaikutus ei kantanut yöuniin saakka. Täytyy laittaa patja harkintaan! 😊 Samoin tuo ketipinor, kun siitä tuntuu moni saaneen avun. 😊 Tsemppiä sulle kans! ❤

  10. Melissa

    Oletko koskaan kokeillut FitLinen Restorate? Luin tekstissä että olet lisäravinteita kokeillut. Pari ystävälläni on ollut pahoja unettomuusongelmia ja mm. käyttänyt todella monet unettomuuslääkket. He saivat apua tästä, hoitamalla samalla suoliston kuntoon. Vinkkinä jos et ole vielä kokeillut😊

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos vinkistä! Tuota en ole kokeillut, joten täytyy kokeilla. 🙂

  11. Tanja

    Olen herkkäuninen stressaaja. Lapsen saannin myötä yöni ovat olleet katkonaisia ja heräilen helposti. Lapsi kyllä nukkuu. Olen huomannut, että myös hormonit vaikuttavat unettomuuteeni. Ennen kuukautisia heräilen helposti enkä saa unen päästä kiinni. Tähän liittyvät myös ahdistavat unet. Minun lääkkeeni näihin hetkiin on tabletilta yleareena. Nukun tabletti tyynyn alla ja katson yöllä ohjelmaa, mikäli uni ei tuu. Aika usein nukahdan uudelleen. Tabletti vaikuttaa varmasti psykologisesti, koska ajatukset eivät poukkoile enää väsyttävän ohjelman parissa. Pelastukseni on, että ei tarvitse vielä lähteä töihin aamuisin vaan saan olla lapsen kanssa kotona. Työelämään paluu hirvittää juurikin näiden katkonaisten öiden ja väsymyksen vuoksi.

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos kommentista Tanja! Mulla vaikuttaa kans stressi yöuniin, ja olen myös luonteeltani stressaaja / huolehtija. Tsemppiä sulle! <3

  12. Sofia

    Moikka!
    Kiitos tästä tekstikstä – mukava kuulla ettemme ole yksin unettomuuden kanssa! Tosiaan pahimmillaan täysin halvaannuttava vaiva, monet jotka eivät kärsi eivät täysin edes ymmärrä. Kun uni ei ole kunnossa, kärsii kaikki muut elämän pilarit. Tsemppiä sulle! 🙂

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos kommentista Sofia! Näin on! Tsemppiä sulle kans! 🙂

  13. H

    Täällä myös kokemusta. Olen diagnosoinut itse, että jonkinlainen ylirasitus/ylikuntotila n.10v muutti hermostoani pysyvästi niin, että elimistö reagoi stressiin helpommin ja käynnistää unettomuuden. Voisiko sinullakin tuo runsas urheilu mahdollisesti riittämättömän ravinnon ja heikomman palautumisen (ilman kunnon unta ei palaudu) kanssa nuorempana näkyä edelleen? Lääkärithän käskee aina vaan liikkua ja syödä terveellisesti, kun unettomuutta valittaa – vaikka monesti nuo asiat voikin olla syy koko ylikuntoon = unihäiriöihin.

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos kommentista! 😊 Kyllä mä luulen, että juuri näin mullekin kävi. Ja lisäks stressaava, tunnollinen, huolehtivainen luonne, sekä mahdollisesti myös geneettistä taipumusta. 😐

  14. Tiuku

    Paljonko syvää unta pitäisi tulla yön aikana? Mullakin sykkeet alkaa laskea vasta parin tunnin päästä nukahtamisesta, eli palautumista ei hirveästi tule.

    • kirsinkuntopiiri

      Moi Tiuku! Oon lukenut, että noinin neljäsosa aikuisen unesta on syvää unta, ja se nukutaan yleensä ensimmäisten 4-5 tunnin aikana. Mun aktiivisuusrannekkeessa tais olla niin, että 20 % ois ns. normaali mun ikäiselle naiselle, mutta mulla se jää aina alle sen.

  15. Jenni

    Unettomuuteni alkoi lukiossa (nyt ikää 35). Olen saanut apua kognitiivisesta psykoterapiasta (oikeastaan koko elämä on muuttunut paremmaksi). Lisäksi nyt käytän mirtatsapiinia (ei ole nostanut painoa; kaikkea muutakin kokeiltu), mutta haaveissa on lääkkeetön elämä. Googlaa myös aistideprivaatiolaite (olen kuullut pelkkää hyvää, en ole käynyt). Tsemppiä ❤

    • kirsinkuntopiiri

      Kiitos kommentista ja vinkeistä! ❤Kiva kuulla, että oot saanut apuja. Toivo siis elää. 😊

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *