Hyvinvoinnin tuhat ja yksi sääntöä

Moikka!

Tämä aihe on ollut mielessäni jo muutaman kuukauden ajan, mutta en ole saanut tekstiä aikaiseksi. Mielessä on pyörineet seuraavat otsikkoaiheet:

• Hyvinvointiähky
• Miksi hyvinvoinnista tuli suorittamista?
• Aina mun pitää… Vai pitääkö? Mitä kaikkea PITÄÄ tehdä voidakseen hyvin?

Tartuin eilen vihdoinkin tähän ajatukseen kiinni ja rupesin purkamaan sitä sanoiksi. Mietin, että tässäpä vasta hyvä blogitekstin aihe! Ja tänään huomasin, että en olekaan ajatusteni kanssa yksin, vaan samaisesta aiheesta on olemassa jo useampi blogikirjoitus, mm. tämä Terveelliset herkut –blogin hyvä kirjoitus.  🙂 Tunnustan sen taas – olen erittäin laiska lukemaan blogeja. Tulee niin paljon istuttua koneella ja luettua mielenkiintoisia uutisia ja artikkeleita, että johonkin on vedettävä raja. Tiedän kyllä, että hyvän bloggaajan kannattaisi seurata blogimaailmaa. Taas yksi asia lisää siihen listaan, mitä kaikkea mun PITÄISI tehdä.

Samanlaista ”pitää tehdä” -painetta koen hyvinvoinnin osalta. Voisin luetella tuhat ja yksi hyvinvoinnin sääntöä. Tee sitä ja tee tätä, mutta älä vaan tee tota, niin voit paremmin. Mutta olen miettinyt, että jos toteuttaisin kaikki hyvinvointia tukevat asiat, niin nauttisinko elämästä enää laisinkaan? Ehtisinkö tehdä mitään muuta kuin huolehtia ”hyvinvoinnistani”? Voisinko hyvin?

Ehkä koen paineita siksi, että mun pitäisi elää esimerkillisesti, koska ohjeistan muita voimaan paremmin. Vai pitääkö? Enhän mä asiakkaillenikaan luo tiukkoja sääntöjä, vaan kannustan nimenomaan kuuntelemaan itseä, hakemaan juttuja, mistä nauttii, ja korostan levon sekä rentouden merkitystä. Miksi siis luon hyvinvointipaineita itselleni?

Pohdin tätä aihetta viimeksi tänä aamuna. Söin aamupalaksi 2 ruisleipäsiivua sinisellä keijulla, sekä 2 kuppia kahvia soijamaidolla. Omatunto hieman kolkutteli. Missä proteiinit? Missä kasvikset? Herranjestas, kyllä mulla on asiat varmaan huonosti, kun en surauttanutkaan superfood-smoothieta, vaan söin RUISLEIPÄÄ! 😀

Oman tunnon kolkuttelun lisäksi tunsin yllättäen pientä riemua. Pieni hyvinvointianarkisti sisälläni nosti päätään. En halua noudattaa hyvinvoinnin tuhatta ja yhtä sääntöä. Mun hyvinvointi kumpuaa aivan jostain muualta kuin superfoodeista, raakakakuista ja kuntosalitreeneistä. (Ja kyllä –rakastan kuntosalitreenin jälkeistä ihanaa oloa, mutta muut treenit palvelevat mun hyvinvointia enemmän.)

Taidan tällä hetkellä potea pientä ”hyvinvointiähkyä”. Mua ärsyttää superfoodit (vaikka itsekin niitä satunnaisesti käytän), fitness-trendi (vaikka itsekin fitness-sanan alle postailen instassa videoita), lisäravinteet, joita ilman ei mukamas voi elää (vaikka itsekin satunnaisesti nappaan suuhuni pillerin tai pari).

Rupesin miettimään, mistä tuo ähky johtuu. Johtuuko se kenties siitä, että työskentelen liikunta-, hyvinvointi- ja terveysalalla ja bloggaan myös samaisesta aiheesta, jolloin seuraan kaikkea aiheeseen liittyvää eri medioista päivittäin. Pohdin myös oman blogini sisältöä: luonko sillä inspiraatiota, vai olenko mukana luomassa ”hyvinvointipaineita”?

No, ehkä tämä pieni ärsytys ja ähky on vain merkki siitä, että nyt on aika pysähtyä ja miettiä, mitkä asiat oikeasti auttavat mua voimaan paremmin? Millä asioilla on oikeasti merkitystä? Tuoko mun elämään enemmän hyvinvointia se, että syön kerran viikossa palan raakakakkua vai perinteisen (pannassa olevan) voisilmäpullan? Minä valitsen pullan! Enkä aio kokea siitä huonoa omaatuntoa! 😉

Haastan sinut (ja itseni) heittämään kaikki hyvinvoinnin säännöt romukoppaan ja miettimään, mitkä asiat oikeasti saavat sinut voimaan hyvin?

Rennolla ranteella,

Kirsi