Cayo Coco – paratiisisaari Kuubassa

Ah, mistä paratiisista palasimme torstaina kotiin. Hieman nihkeältä tuntuu vielä arkeen ja harmaaseen keliin palaaminen, sillä ajatukset ja sydän ovat vielä Kuubassa. Cayo Coco paratiisirantoineen ei hetkessä unohdu.

Vierailimme Kuubassa ensimmäisen kerran vuosi sitten, ja jo silloin tiesin, että matka ei jäisi viimeiseksi. (Linkit viime vuoden Kuuban juttusarjaan löytyvät tämän postauksen lopusta.) Suunnitellessamme tämän talven matkaa, oli hankalaa päättää, ostaisimmeko lennot Helsingistä Havannaan ja tutustuisimme taas useampaan uuteen kohteeseen Kuubassa (suunnitelmissa olivat mm. Vinales ja Cienfuegos), vai ostaisimmeko Briteistä pakettimatkan Cayo Cocolle. Suomesta Cayo Cocolle ei ole myynnissä pakettimatkoja, ja lisäksi Suomesta ostetut Kuuban pakettimatkat ovat superkalliita. Viivyttelimme matkan varaamista viime tippaan ja tartuimme loppumetreillä pakettimatkaan, sillä olimme mieheni kanssa molemmat aika väsyneitä ja kaipasimme lomaltamme tällä kerralla eniten ihan vain rentoutumista.

Jyväskylä – Helsinki – Manchester – Cayo Coco

Varasimme matkamme Thomas Cookin kautta, eikä varaaminen sujunut ihan ongelmitta. Kerroin aikaisemmin matkan varaamiseen liittyneistä kommelluksista blogissani täällä. Jännitin viime metreille asti, sujuuko matkaan lähtö ilman sen enempiä ongelmia.

Lensimme Jyväskylästä Helsingin kautta Finnairin lennoilla Manchesteriin ja vietimme yön Manchesterissa. Yövyimme aivan lentokentän vieressä Etrop Grange –nimisessä söpössä hotellissa. Hotellilta oli veloitukseton kuljetuspalvelu hotellin ja kentän / juna-aseman välillä. Ja junalla pääsi helposti Manchesterin keskustaan. Kätevää!

Meillä oli koko päivä aikaa viettää Manchesterissa ja nappasimme junan Manchesterin keskustaan. Meille sattui aurinkoinen päivä, ja lämpötila kohosi 20 asteeseen. Oli kiva käveleskellä Manchesterin kaduilla. Kevät oli jo pitkällä ja kukat kukkivat. Ihana loman aloitus!

Seuraavana aamuna vatsassa oli perhosia, sillä en edelleenkään uskonut, että pääsisimme matkaan ennen kuin istuisin lentokoneessa. Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, ja matka kohti Cayo Cocoa alkoi.

Cayo Coco ja Playa Paraiso

10 tunnin mittainen lento vierähti yllättävän nopeasti. Thomas Cookin tarjoama ruoka oli maukasta, mutta annokset olivat aivan liian pienet! 😀 Saimme 10 tunnin lennolla vain yhden lämpimän (pienen) aterian sekä välipalan. Onneksi oli kentältä ostetut omat leivät myös mukana! 😀

Perillä Cayo Cocolla meitä odotti hotelli Playa Paraiso ja hotellin nimen mukaisesti todella upea paratiisiranta – kaunein ja ihanin, mitä olen koskaan nähnyt! Kristallin kirkasta vettä, joka hohti turkoosin ja sinisen eri sävyinä. Luulin viime vuonna Cayo Guillermolla, ettei mikään voi voittaa siellä ollutta rantaamme. Olin väärässä. Cayo Cocon Flamingo beach oli aivan uskomaton kirkasvetisine pitkine matalikkoineen.

Olin kirjoittanut hotelliimme Playa Paraisoon etukäteen ja toivonut rauhallista huonetta merinäköalalla. Kerroin, että vietimme mieheni kanssa helmikuussa 10-vuotishääpäivää, minkä kunniaksi olimme varanneet matkan. Perillä meitä odotti ylimmän kerroksen sviitti aivan upealla merinäköalalla! Huoneemme oli siis upgreidattu sviittiin!! Olin todella otettu ja hypin riemusta, kun näin sekä makuu- että olohuoneesta avautuvat merimaisemat! Olisin voinut istuskella parvekkeella tuntikausia tuijotellen turkoosia merta. Iltaisin puolestaan ihailimme parvekkeelta upeita auringonlaskuja.

Hotellimme oli mukava, vaikka emme yleensä välitä isoista all inclusive –hotelleista. Euroopassa matkustaessamme valitsemme mieluiten huoneiston, jossa voi itse laittaa ruokaa. Cayo Cocolla ainoa mahdollinen valinta oli all inclusive –hotelli, sillä Cayo Coco on 80 % luontoa, ja sen rannoilla on vain muutamia all inclusive -hotelleja, sekä muutama pieni kauppa.

Hotellissamme Playa Paraisossa oli 500 huonetta, joten onneksi kyseessä ei ollut mikään älyttömän laaja ja iso kompleksi, vaan välimatkat ravintoloihin, jne. olivat lyhyet. Ruoka hotellilla oli pääsääntöisesti hyvää ja henkilökunta oli ystävällistä. Viihdyimme erinomaisesti! Ja kyllä valmiiseen ruokapöytään astumista on nyt hieman ikävä. 😉

Rannallamme sijaitsi kolme hotellia, ja hotellialueella oli totta kai turisteja. Mutta ihan parasta oli se, että ei tarvinnut kävellä kuin muutama sata metriä rantaa pitkin ja sai olla ihan rauhassa lähestulkoon yksin. Edessä turkoosi meri, takana mangrove-kasvustoa, ehkäpä kaverina haikara tai pelikaani, ja ainoana äänenä aaltojen vaimea kohina. Voiko ihanampaa olla?

Rannan hiekka oli uskomattoman valkoista ja pehmeää. Eräs hotellin työntekijöistä kertoi meille, että ennen toissavuoden hurrikaania ranta oli ollut vielä hienompi. Hurrikaani kuljetti rannalle mukanaan mm. korallin palasia, ja toki rantaa ympäröivä kasvusto kärsi myös. Suurin osa saaren vaaleanpunaisista flamingoista menehtyi hurrikaanissa, ja vasta nyt flamingoja on ruvennut taas näkymään. Mekin näimme flamingoparven auton kyydistä merellä, mutta se oli niin kaukana, ettemme saaneet kuvattua sitä.

Paikallista asutusta saarella ei ole. Tämä herättää minussa hieman ristiriitaisia ajatuksia, enkä tiedä, mitä kuubalaiset ovat tästä itse mieltä. Jotenkin tuntuu epäreilulta, että upeat rannat on varattu vain turisteille. Kysyin asiasta eräältä hotellin työntekijältä, mutta hän vastasi diplomaattisesti, että ei koe asiaa ongelmallisena. Saarelle tultaessa on ajettava porttien läpi, jossa on valvonta ja tietulli. Ymmärsin kuitenkin siten, että paikallisilla on mahdollisuus tulla viettämään päivää Cayo Cocon rannoille, ja jos ymmärsin oikein, oli hotellimme vieressä pieni kuppila, jonka edustalla oli yleinen ranta.

Cayo Cocon ainoa haittapuoli on siis se, ettei siellä pääse näkemään paikallisten elämää. Olisi ollut kiva vierailla paikallisissa ravintoloissa, casa de la musicassa, jne., mutta tällaista mahdollisuutta Cayo Cocolla ei ole. Jos kyseessä olisi ollut ensimmäinen Kuuban matkani, olisin todellakin lähtenyt Cayo Cocolta kiertämään myös muuta Kuubaa.

Iltaisin kävimme katsomassa hotellin esityksiä, joista olin positiivisesti yllättynyt. Saimme nauttia todella ammattitaitoisesta tanssista lähes joka ilta. Lempparini oli totta kai kuubalainen ilta, jolloin hotellillamme oli myös kuubalaista live-musiikkia. Toinen lempparini olivat hotellimme järjestämät rantajuhlat.

Itse pääsi tanssimaan harmillisen vähäisesti. Jäin kaipaamaan kunnon salsabileitä. Turisteille oli toki järjestetty joitain konsertti- ja bileiltoja, mutta jotenkin ne eivät oikein jaksaneet innostaa.  Kyselin mahdollisuutta ostaa yksityisiä tanssitunteja, mutta niitä oli haasteellista järjestää. Yksi hotellin animaattoreista suostui tanssittamaan minua yhtenä päivänä tunnin verran. Olisin mielelläni ostanut häneltä tanssitunnin päivittäin, mutta en kehdannut sen enempää vaivata, kun animaattoreiden päivät olivat aamusta yöhön työntäyteiset. (Tuttua puuhaa minullekin parilta kesältä noin 20 vuoden takaa, hih!)

Keli oli lämmin, joten treenaaminen ei ihan hirveästi innostanut. Kävelimme kuitenkin paljon lähes päivittäin, ja lisäksi kävin kolme kertaa hotellin kuntosalilla. 😀

Snorklausta ja retki Moroniin

Olin suunnitellut meille erilaisia retkiä,  joista suurin osa jäi toteuttamatta. 😀 Tuntui ihanalta vain rentoutua ja nauttia upeista maisemista, auringosta ja makoilla lämpimässä meressä. Kävimme kuitenkin snorklaamassa, sekä tutustumassa läheiseen Moronin kaupunkiin. Lisäksi mieheni kävi kahtena päivänä kalastamassa oppaan kanssa viereisellä Cayo Paredonin saarella.

Parin tunnin snorklausreissulla pääsimme ihailemaan erilaisia kaloja, meritähtiä ja koralleja. Aivan hotellin edustalla on laaja koralliriutta, jonka kerrotaan olevan maailman toiseksi suurin Australian koralliriutan jälkeen.

Kaipasin hieman paikallisempaa menoa turistielämän rinnalle, joten vuokrasimme taksin ja teimme päiväretken Moroniin. Moron sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Cayo Cocolta, ja suurin osa hotellien työntekijöistä asuu kaupungissa. Siivojamme esimerkiksi kertoi, että bussi hotelille lähtee Moronista aamulla klo 7.00 ja takaisin kotona hän on illalla klo 19.00. Tällaisia päiviä hän teki kuutena päivänä viikossa.

Moronin keskusta oli viehättävä pastellinvärisine taloineen, mutta muuten Moron oli aika karun ja ränsistyneen oloinen kylä. Kuvista muodostuu ehkä rauhallinen tunnelma, mutta pääväylällä liikennettä riitti. Samaa tietä viilettivät niin pyörät, pyörätaksit, hevoskärryt, mopot kuin autot!

Kaupungissa käy jonkin verran turistiryhmiä, mutta muuten taisimme olla aikalailla ainoat turistit koko kaupungissa. Ihmiset silmäilivät meitä päästä varpaisiin, eikä kovinkaan monta ”Holaa” kuulunut, eikä hymyjä näkynyt, vaikka itse yritin hymyillä vastaantulijoille. Olin hieman yllättynyt kaupungin tunnelmasta.

Olin yllättynyt myös siitä, miten paljon pääkadulla oli erilaisia kauppoja. Näimme enemmän kauppoja kuin Havannassa ja Trinidadissa yhteensä. Nyt näimme varmasti ensimmäisen kerran eniten ”aidon” kuubalaisen kaupungin elämää, mutta olisi tarvittu paikallinen henkilö avuksi, jotta olisimme päässeet paremmin sisälle ihmisten arkeen. Meidän päiväreissu jäi pinnalliseksi kävelyksi pääkadulla. Ehdottomasti haluaisin tutustua Kuubaan paikallisen opastuksella paremmin. Ehkä ensi kerralla sitten.. 😉

Kutsuuko Kuuba jälleen?

Jokin Kuubassa vetää mina puoleensa. Haluaisin päästä paremmin kiinni Kuubaan, ymmärtää sitä. On sellainen olo, että kahden reissun aikana olen nähnyt ja kokenut vain pintaraapaisun maan elämää ja kulttuuria. Kuubassa kiehtoo toki myös musiikki, upeat rannat ja värikkäät talot. Jos olisi mahdollisuus, lähtisin Kuubaan uudelleen heti huomenna. 😉 Seuraava Kuuban matka laitettu toivelistalle. <3

Viime vuoden blogitekstini Kuubaan liittyen löytyvät alla olevista linkeistä:

Matkavalmistelut

Havanna

Cayo Guillermo

Trinidad

Terkuin, Kirsi