Siisteys ja mieliala
Olet myös ehkä törmännyt japanilaisen Marie Kondon inspiroivaan Kon Mari -kirjaan, joka on saanut paljon medianäkyvyyttä. Hän on luonut oman metodinsa siisteyteen ja asioiden ja tavaroiden organisointiin. Sen mukaan siiteys ja järjestelmällisyys ovat paljon muutakin kuin puhdas koti, jossa tavarat ovat järjestyksessä. Se on iloa ja hyvää elämää, taitoa prioridoisa ja luopua, keskittymistä, hetkessä elämistä, meditointa ja paljon muuta.
Asia on ollut paljon esillä ja herättänyt myös oman kiinnostukseni. Kun mietin omaa suhdettani siisteyteen, huomaan sen muuttuneen pikkuhiljaa viime vuosien aikana. Siihen tietysti vaikuttaa kaikkein eniten oma elämäntilanne.
Kun lapset olivat pieniä, oli menosta paljon tärkeämpää se, että minulla oli aikaa keskittyä heihin, leikkiä heidän kanssaan, ulkoilla aina kun mahdollista ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Toki yhdessä myös siivottiin (niin kuin nytkin), mutta monen pikkulasten leikit oikeastaan edellyttävät sitä, että tavarat ovat sekaisin. Miten voi opettaa vaikka nukeille ja nalleille koulutunteja, jos ne eivät ole kerättynä röykkiöksi keskelle olohuoneen lattiaa?
Tai mitä pikkuautoilla edes tekee muuta kuin ajelee ympäri asuntoa? Mikä voisi olla kivempaa kuin tehdä koko olohuoneen kokoinen maja kaikista mahdollisista liinavaatteista, joita kaapista löytyy?
Kaikki tämä meni minusta järjestelemisen edelle. Mutta silloinkin nautin siististä kodista ja muistan, että kun tulimme kylästä, jossa kaikki oli tiptop paikoillaan, oli fiilis jotenkin tosi ihana ja sain kotonakin extra-energiaa siivoamiseen.
Nykyään huomaan kehittäneen itselläni muutamia siivousrituaaleja. En oikeastaan koskaan lähde kotoa niin, että sänky ei olisi pedattuna. Toiaalta meillä pedattu sänky tarkoittaa sitä, että valkoiset pussilakanalliset peitot ja tyynyt on vain aseteltu siististi järjestykseen. Ei meillä edes ole päiväpeittoa. Mutta kodista on kiva lähteä vasta, kun makuuhuone on järjestyksessä.
Huomaan myös, että nukkumaan mennessä käyn järjestelemässä ohvatyynyt siististi. Kylppärissä voi olla paljon purnukoita, mutta ne eivät jää tasoille, vaan kun lähden huoneesta, siirrän ne ovien taakse.
Ei se tarkoita sitä, että en sietäisi sotkua tai epäjärjestystä. Eilen tein monia ruokakuvauksia, ja niiden jälkeen oikein nautin siitä, että pääsin rentoutumaan keittön jäädessä täyteen kaaokseen, jonka raivasin vasta nukkumaan mennessä.
Täytyy kuitenkin sanoa, että huomaan suuren eron hyvinvoinnissa, kun koti on siistinä. Pidän rennoista ympäristöstä ja tavaraa ja pehmeitä asioita saa ja pitääkin olla. Mutta kun tavarat ovat paikoillaan, on mielikin tasaisempi ja tyytyväisempi, jotenkin vapaampi. Ikään kuin mielessäkään ei olisi turhaa roinaa, joka pitää työntää jonnekin taka-alalle ja jättää huomioimatta. Vaan mielikin on kevyempi.
Huomaan myös, että nykyään hanki juuri mitään tavaroita kotiin. Pidän tilasta ja kun muutimme pari vuotta sitten, luovuimme niin isosta määrästä tavaraa, että olo on sen jälkeen ollut paljon keveämpi, enkä tosiaankaan kaipaa uusia lasteja tilalle. Osa tavaroista on kaapissa ja välillä pääsee uudelleen esille.
Olen aloittanut itselleni kotisäännön. Jos ihastun kaupoissa johonkin sisustusesineisiin, mietin ensin onko kotona joku paikka joka oikeasti vaatii uutta esinettä. Jos ei ole, esineellä paljon parempi jatkaa oloaan kaupassa, johon se on taitavasti somistettukin. Se ei kuitenkaan sopisi niin hyvin meille, vaan sille tarvitsisi tekemällä tehdä paikka. Kukat ja kasvit ovat eri asia. Ne tuovat väriä ja energiaa kotiin.
Minusta on edelleen ihanaa vierailla ystävillä, joilla on pieniä lapsia ja joiden kotona vallitsee kotoisa ja luova kaaos vaikka leikkimisen jälkeen. Oma käsitykseni oman kodin hyvää tekevästä järjestyksestä on kuitenkin nykyään se, että minusta on enemmän tilaa hengittää, nauttia, voidaan hyvin ja rentoutua kotona, joka on siisti.
On kuitenkin myös tärkeää sietää sekaisuutta, joka kuuluu välillä elämään. Se ei saa olla se hyvää fiilistä hajottava seikka, varsinkin jos se on väliaikaista. Monella pariskunnalla on myös hyvin erilainen käsitys siivousasioista. Toinen osaa rentoutua luovan kaaoksen keskellä (niin kuin minä meillä varsinkin ennen luovine projekteineni), eikä edes välitä siitä. Toinen haluaa, että paikat ovat kunnossa tai tulee kiukkuiseksi (mies meillä).
Todennäköisesti sen ärsyttävän osapuolen on vaikeampi sopeutua kaaokseen. Ja toisaalta taas sille toiselle, jolta tavarat tipahtelevat satunnaisille paikoilleen, ei varmaan myöskään ole mitään haittaa elää siistissä ympäristössä. Niinpä tällä hetkellä melkein luulisin, että monet siivoukseen liittyvät parisuhdekurtut saataisiin helpoimman ratkaistua sillä, että järjestelyhommat jaetaan asukkaiden kesken ja koti yritetään pitää siistinä. (Vaikka kyllä se siivousintoilijakin voi tietysti satunnaisesti harjoittaa omaa kärsivällisyyttään.) Tämä ratkaisu toimii meillä nykyään hyvin. Koti siivotaan säännöllisesti yhdessä. Se pysyy siistinä ja jokainen osaa arvostaa sitä, kun itsekin osallistunut talkoisiin.
Eli kyllä mielestä Kon Mari-kirja on suosionsa ansainnut. Mitä kiireisempää ja täydempää ihmisten elämä kodin ulkopuolella on, sen suurempi merkitys on kodin ilmapiirillä, johon siisteys olennaisesti vaikuttaa <3
Mitä mieltä te olette? Kumpi aiheuttaa enemmän hyvinvointia? Siisti koti vai se, ettei siitä tarvitse välittää?