Bloggaaminen – huvia vai työtä? Bloggaamisessa huvin ja työn raja usein hämärtyy, ainakin verrattuna moneen perinteiseen työhön. Ainakin omalla kohdallani – luulisin, että esimerkiksi siksi, että kirjoittamani aiheet ovat useimmiten niitä arkea parantavia asioita, joista todella nautin. Niistä kertominen on yleensä niin kivaa tai rentouttavaa, ettei se tosiaankaan tunnu työltä.
Silloin kun aikataulut ovat muuten tiukkoja, ja bloggaamiselle pitää erikseen varata aikaa, saattaa se tuntua enemmän työltä. Niin kuin nyt Tallinnassa, kun ollaan viipotettu koko suvun kesken, ruokailtu yhdessä, kierretty kaupunkia ja noudatettu yhdessä ennalta sovittuja menoja. Esim. aamulla juuri ennen näitä kuvia käytiin koko suvun kesken katsomassa hotelli Virussa KGB-museon esittelykierros, jonka appivanhempani olivat varanneet (ehkä silmällä pitäen montaa suvun poikaamme) ja joka oli tosi hyvällä huumorilla ja kiinnostavilla yksityiskohdilla varusteltu meidän kaikkien mielestä (Suosittelen!).
Tällaisina aikataulutettuina päivinä teen yleensä erityisesti tilaa “työtauoille” ja ollaan ehkä enemmän siinä työn puolella. Bloggaamiseen kuuluu paljon muutakin kuin mitä blogeista on nähtävissä ja luettavissa. Haluan yleensä pitää blogissakin asiat ajantasalla, tsekata sähköpostit, kommentit ja julkaista suunnittelemani postaukset mieluiten ajallaan ennemmin kuin annan asioiden kertyä liian pistkäksi listaksi. Silloin tuntuu, että tälläkin puolelle hommat on hallinnassa, ja voi taas keskittyä muihin juttuihin. Mutta oikeastaan silloinkin muihin touhuihin palaaminen ei tunnu työstä palaamiselta.
Siitä saan olla onnekas <3 Kun kyseessä on kuitenkin pitkälti oma mielentila, asenne ja suhtautuminen, voisiko tätä harjoitella muissakin töissä. Työn teon ja harrastuksen sekoittumisen tunnetta? Ei tietenkään aina, mutta ehkä välillä kuitenkin. Löytää työstä aitoa mielihyvää ja mielenkiintoa, niitä asioita joita haluaa tehdä ihan vapaaehtoisestikin.
