Pesutilojen raikastus

Talomme on vanha(kin) kotitaloni, jonka isäni rakensi, kun oli 9-vuotias. Nykyinen peruhuone oli oman aikakautensa tulos, VHH eli vaatteidenhoitohuone oranssin rusekalla muovimatolla ja kellertävillä melamiiniovisilla kaapeilla. Uutenahan ne olivat ihan viimeisen päälle, ja yleensäkin oli suorastaan ylellistä saada silloin niin iso tila vain vaatteiden huoltamiseen. Myöhemmin vastaavia tiloja alettiin nimittää KHH:ksi eli kodinhoitohuoneiksi. Joitain vuosia sitten saimme tehtyä kevyen, mutta onnistuneen remontin tähän ja muihin talon pesutiloihin. Seinät ja katto maalattiin valkoiseksi, ja lattian päälle asennettiin laminaatti. Huoneen perälle hankittiin kahden hengen infrasauna ja kalusteeksi korkeakiiltoinen kaapisto kahdella lavuaarilla. Seinälle mahdollisimman suuri, selkeä peilipinta ja hyvät valaisimet.

Työkavereilta sain oveen SPA-kyltin, jolla tilaa onkin meillä siitä asti kutsuttu. Tässä(kin) remontissa noudatin hyväksi havaitsemaani mottoa: “Kauneus on yhtä hyödyllistä kuin käytännöllisyys. Ehkä hyödyllisempääkin.” ; ) Toisaalta, vähän mielikuvitusta käyttämällä saa tilasta helposti sekä kauniin että hyödyllisen.

Halusin lohkaista huoneesta vain pienen (kuitenkin riittävän) tilan pyykki- ja siivousvälineille. Löysimme Ikeasta korkeakiilto-ovisen komeron (yläkuvissa), jonka sisään asensimme pesukoneen ja kuivausrummun tornin. Koska kaappi ei ollut tarpeeksi syvä, sahasimme sen takaseinään tuon tornin mentävän aukon eli koneiden takaseinät tulevat muutaman sentin ulos kaapista. Kaapin sivuun asensimme kapean ja korkean Ikean CD-hyllykön, joka on hyvä paikka hajuvesipulloille ja pienille purkeille. Tornin yläpuolelle kaappiin jäi hylly, johon mahtuvat pesuvadit ja -aineet ja sivussa on sopiva tila imurille. Eli koko “kodinhoitohuone” mahtuu siististi kauniiseen komeroon ja systeemi on toiminut hyvin jo vuosia. Komeron päällä oli vielä hyvää tilaa kahdelle suurelle metalliselle säilytyslaatikolle.

Ja kun SPA:sta on kyse, pitää päästä myös kylpemään ; ) Sainkin tuon remontin aikana synttärilahjaksi valkoisen kylpyammeen, joka laitettiin suihkuhuoneeseen. Se on ollutkin ahkerassa käytössä. Suihkuhuoneen tummanruskeat seinäkaakelit vaihdettiin suuriin valkoisiin, laattoihin, jotka asennettiin vaakatasoon.  Katto maalattiin valkoiseksi ja siihen hankittiin uusi kostean tilan lamppu. Seinälle metallinen teline pyyhkeille ja saunaan appivanhemmilta saatu lasinen ovi. Lattia oli edelleen hyvässä kunnossa ja kaadot olivat täydelliset. Sen remontoiminen olisi ollut isompi työ, joten se jätettiin paikalleen. 

Ja kun vauhtiin päästiin, haluttiin raikastaa samalla wc. Niinhän se on, että uudet ja raikkaat pinnat saavat jäljelle jääneet vanhat näyttämään entistä nuhruisemmilta. Senät olivat sielläkin tummanruskeaa kaakelia ja siellä täällä oli valkoiset koristekukkaset. Seinät maalattiin valkoisella kaakelimaalilla kahteen kertaan ja lopputuloksesta tuli kauniin peittävä, jopa juuri sopivasti rosoinen sopimaan minusta hienosti vanhaan pintaan. Kaakeloitu pöytäpinta ja lavuaari olivat edelleen kunnossa ja saivat jäädä. Niiden alla olevassa kaapissa oli alkuperäiset ja nuhruiset valkoiset säleovet. Ne päivitettiin valkoisiksi korkeakiiltoisiksi oviksi, jotka sivulistoineen tilattiin mittatilauksena keittiöliikkeestä. Seinälle Ikean suuri hopeareunainen peili ja uusi pönttö metallikannella, metallinen roskis viereen ja huone oli valmis. Aika kohtuullisella aikataululla ja budjetilla saatiin kaikki pesutilat ihan uuteen kuntoon ja puhtaan raikkaiksi. Talossa on vain yksi wc, mutta kun “spassa” on kaksi lavuaaria ja suihkuhuone erikseen eli kaikissa tiloissa omat toimintonsa, on kokonaisuus ollut toimiva. Näillä ollaan menty jo muutama vuosi ja tyytyväisiä oltu. Valkoinen on minusta aina ajattoman raikas valinta. Saattaisi olla, että olisimme tehneet ihan erilaisia ratkaisuja, jos olisimme rakentaneet uutta, mutta vanhan remontoimisessa selkeys ja yhdenmukaisuus oli hyvä valinta.