Perinteiset vai digitaaliset joulukortit?

Perinteiset vai digitaaliset joulukortit? Molemmilla on omat kannattajakuntansa. Ja monet ovat luopuneet koko tavasta. Itse en vanno kummankaan nimeen. Tai sitten molempien. Pienten lasten kanssa joulukorttien askartelu oli hauskaa jouluun valmistautumista ja edelleen itsetehtyjä kortteja on minusta kaikkein hauskinta saada.

Yhtenä jouluna keräsin lasten kanssa saniaisten lehtiä kesällä, kuivatimme ne, liimasimme ne korttipahveille ja koristelimme joulukuusikorteiksi jo aikaisin syksyllä. Jonain jouluna en ehtinyt lähettää kortteja jouluksi, mutta teimmekin ne lasten kanssa välipäivinä ja lähetimme uudenvuoden kortit. Ja jonain vuonna en ole ehtinyt lähettää kortteja ollenkaan. Jos on liikaa puuhaa, ne tipahtavat ensimmäisenä pois.

Asettelen aina postin tuomat joulukortit meille esille. Joskus ne ovat pöytätelineessä, välillä seinäpussissa ja pyykkipoikanarussa.  Tänä vuonna niitä on tarjottimilla ja astioilla pöydillä. Illan rauhallisina hetkinä on ihana istua sohvalla lueskelemassa ystävien ja sukulaisten joulukortteja ja -kirjeitä. Pidän paljon myös valokuvakorteista. Varsinkin harvoin nähtyjen ystäväperheiden lapset ovat taas kasvaneet vuodella eteenpäin. Ja lemmikkieläimet hurmaavat aina. Itse kirjoitetut pienet joulurunot ja -ajatukset myös.

Tänä vuonna oma korttilähetykseni oli perinteisen ja digitaalisenn yhdistelmä. En yleensä koskaan ehdi siihen punaisten, edullisten kuorten lähetykseen, en tänäkään vuonna. Lähetin perinteisiä sukulaiskortteja yhdessä äitini kanssa. Äidilläni on näkävamma ja haasteita selviytyä urakasta itse, jotan meille on tullut jo tavaksi viettää joulukuinen glögin tuoksuinen joulukortti-ilta. Ja oman perheemme kortin (alla) lähetin WhatsAppilla helposti ja nopeasti.