Orkideojen muutto takaisin sisustukseen
Rakastan orkideoja. Pidän paljon myös orkideojen valokuvaamisesta, varsinkin läheltä valoisaa taustaa vasten. Lähikuvista tulee mieleen yhden lempitaiteilijani, Georgio O´Keefen maalaukset. Amerikkalaisen, lähinnä valtavan suuria kukkalähiksiä erilaisilla tekniikoilla maalaavan, naistaiteilijan yleisin aihe taisi olla liljat. Olen itsekin tehnyt pari O´Keefe-vaikutteista taulua ja on aika ihana fiilis maalata valtavaa taulua ihan pienenpienestä kukan sisuksesta. Palaan usein Georgio O´Keefen klassisiin sanoihin, joissa on ollut iso totuus jo lähes 100 vuotta sitten:
“A flower is relatively small. Everyone has many associations with a flower – the idea of flowers.
You put out your hand to touch the flower – lean forward to smell it – maybe touch it with your lips almost without thinking – or give it to someone to please them. Still – in a way – nobody sees a flower – really – it is so small – we haven´t time – and to see takes time like to have a friend takes time. If I could paint the flower exactly as I see it no one would see what I see because I would paint it small like flower is small.
So I said to myself – I´ll paint what I see – what the flower is to me but I´ll paint it big and they will be surprised into taking time to look at it –
Georgio O´Keeffe, “About Myself”, 1939
Monet ystäväni ja sukulaisenikin tietävät rakkauteni orkideoihin ja saan usein lahjaksi orkidean, josta joka kerta ilahdun yhtä paljon. Nyt minulla on jo parinkymmenen orkidean kokoelma. Orkideat myös viihtyvät meillä. En ole kovin säännöllinen hoitaja niille. Tiedän kyllä kerran viikossa -kastelusäännön, mutta joskus minulla venähtää kolmekin viikkoa väliä ja sitten taas uitan niitä muutaman päivän. Ihailen niitä kuitenkin jatkuvasti ja pakko myöntää, että myös juttelen niille. Ne vaikuttavat jo inhimillisiltä ja kuuluvat kotiimme. Thaimaassa niitä kasvoi villinä luonnossa ja metsissä, eikä sielläkään ole kerran viikossa -kastelurytmiä. Toimme tyttäreni kanssa Thaimaasta pari vuotta sitten ison lastin orkideoja ja kun pidimme kotona Thai-bileet, oli talo täynnä tuoreita leikko-orkideoja kaikissa väreissä.
Suurin osa orkideoistani on valkoisia, mutta myös kauniita liilan sävykä on useita. Kun kukat tippuvat, en koskaan leikkaa kukkavarsia pois. Kukka tekee samaan varteen uuden mahtavan kukinnon tai kasvattaa uuden kukkavarren viimeistään seuraavana vuonna. Usein uusilla kierroksilla kukkien määrä moninkertaistuu.
Kesällä, kun olemme viikkoja saaristossa, nostan ainakin kaikki kukattomat orkideat ulos. Siellä ne viihtyvöt yöpakkasiin asti ja tulevat yleensä kesän aikana täyteen nuppuja. Vasta nyt nostin ne sisään.
Nyt niitä on taas kotonamme monissa paikoissa. On hauskaa ottaa ne osaksi sisustusta ja erilaisia asetelmia ja vaihdella niiden paikkoja.
Parhaiten ne viihtyvät ikkunalla valoisassa. Siinä myös niiden upeiden kukkien läpi kuultava auringonvalo saa ne hehkumaan. Kaunista perjantaita!
