Nukutko huonosti? Tervetuloa aikuisten unikouluun
Viikko toimistossa istumista takana ja uneni on ollut aika sekaisin koko tämän ajan. Viikonlopun vietimme miehenkanssa ulkosaaressa. Siellähän nukkuu aina hyvin – paitsi, että ei edes siellä tällä kertaa.
Kelataanpa vähän taakse päin. Uni on se hyvinvoinnin osa-alue, joka tuottaa minulle eniten haasteita. Kaikkea muuta voin kontrolloida ilman mitään ongelmia. Voin olla (ja olen) syömättä sokeria ja viljoja. Teen ja syön terveellistä ihanaa ruokaa, joka on iso intohimoni. Pyöräilen töihin. Käyn kahmimassa hyvän olon hormoneja meriuinnista läpi vuoden. Käyn kuntosalilla (paitsi kesällä ulkoilu on vienyt ajan salilta). Joogaan ja meditoin.
Mutta sitten nukkuminen. Uni on monimutkainen ja herkkä mekanismi, jota ei voi suorittaa yhtä päättäväisesti kuin melkein mitä tahansa muuta.
Nukutko huonosti?
Olen aina ollut herkkäuninen. Huoneen pitää olla pimeä ja tulpat korvissa, koska mies kuorsaa tai jostain vain kuuluu joskus ääniä, joihin herään helposti. Uneni myös todella herkästi hakeutuu kahden unijakson rytmiin, jossa se on taas nyt jumissa.
Menen ajoissa nukkumaan – tai vaikka menisin myöhemminkin, herään aamuyöstä kahden ja neljän välillä. Käyn veskissä. Ja en saa enää unta, kahdesta neljään tuntiin. Kuitenkin siinä vaiheessa yötä olen nukkunut niin vähän, etten silläkään unella pärjää. Myös uusi unen laatua mittaava älykoruni antaa huonoa palautetta – jos siis heräisin jo silloin. Sitten varhain aamulla nukahdan uudelleen ihan kunnolla pariksi tunniksi. Herättyäni tunnen oloni pirteäksi ja saan hyvät bojot korun unimittauksestakin. Muuten hyvä, mutta tähän menee ihan liikaa aikaa ja turhautumista.
Kesälomallahan siitä ei ole haittaa, mutta arjen alettua en halua viettää sängyssä useaa ylimääräistä tuntia joka yö. Enkä myöskään halua ottaa sellaista rytmiä elämääni, että öisin herään tekemään jotain pariksi tunniksi, jonka jälkeen menen uudelleen nukkumaan. Sitäkin on kokeiltu ja huonolla menestyksellä. Silloin tuo tauko venähtää usein ihan liian pitkäksi eli aloitan jo oikeastaan päivän keskellä aamuyötä. Se johtaa siihen, että kun menen uudelleen aamu-unille, venähtää lopullinen herääminen ihan liian myöhäiseksi ja olen kuitenkin väsynyt.
Kesälomallakin olen mennyt pääosin iltaisin ajoissa nukkumaan ja tehnyt erilaiset temput hyvän yöunen eteen. Silti herään niin kovin herkästi keskellä yötä ja uni taas maistuisi aamusta.
Uni kahdessa jaksossa
Tämänlainen rytmi on yrittänyt koko aikuisen ikäni hiipiä öihini. Jo paikymppisenä, kun lapset olivat ihan pieniä, kävelin saaressa kallioilla katselemassa auringon sarastusta kolmen aikaan. Syytän tästä milloin sitä, että olen naputellut puhelimella viestiä liian myöhään (sininen valo), miehen kuorsausta, liian lämmintä huonetta, liian pientä huonetta (huono ilma), valoisia öitä (pilkahdista pimennysverhon raosta), geenejäni (isänikin oli herkkäuninen). Aina on jotain ja aina tulee olemaan jotain.
Tiedän, etten suinkaan ole ainoa. Tälle ilmiölle on esitetty erilaisia teorioitakin. Kuten geeniperimä. Se, että esi-isien rytmi olisi ollut tällainen tarkoituksella vaikkapa yöllisen kipinävahtivuoron takia. Myös uni- ja historiantutkijat ovat löytäneet satoja dokumentteja siitä, että jo ennen 1700-luvulla alkanutta teollistumisen aikakautta ihmiset ovat nukkuneet yönsä kahdessa osassa, joista on puhuttu ensimmäisenä ja toisena unena.
Tiedemiehet ovat myös esittäneet, että ihmisellä on taipumus jakaa unensa kahteen osaan. 90-luvulla tehtiin unikoe, jossa ihmiset nukkuivat ensin neljä tuntia, olivat sitten valveilla pari tuntia ja sitten taas lisää unta. Eli juuri tätä rytmiä, johon itse aina ajaudun niin helposti.
Nyt viikonloppuna olimme siis saaressa. Arvostan unta ja oikein odotan hyviä yöunia. Viimeistään nyt viikonloppuna ajattelin nukkuvani hyvin työviikon päätteeksi, mutta heräsinkin todellisuuteen, että saaressakaan en päässyt kunnon yörytmiin, vaikka olosuhteet olivat täydelliset hyvään yöuneen. Ihana päivä ulkotouhuissa, ajoissa saunomista ja uimista meressä. Mies ei kuorsannut. Mökki oli raikas ja viileä. Ja minä heräsin kahdelta useaksi tunniksi.
Tervetuloa aikuisten unikouluun
Olen siis päästänyt itseni tähän minulle niin luonnollisesti tulevaan rytmiin nauttiessani mahdollisuudesta sikeisiin aamu-uniin kesällä. Ja palkintona siitä aloitan nyt unikoulun. Päätän olla sängyssä nukkumassa iltaisin klo 10 mennessä. Nousen ylös aamuisin viiden ja seitsemän välissä. Ihan sama, mitä siinä välissä tapahtuu, ja kuinka hyvät tai huonot käyrät unimittarini antaa. Uskon, että uniminä oppii uuden rytmin ja antaa periksi aamu-unien toivosta pian. Toivottavasti. Koska kuten jokainen valvoja itsekin tietää, on myös unikokeissa todettu, että 3-4 tunnun univaje vastaa jo alle viikossa samaa väsymystilaa kuin kokonaan valvottu yö.
Uni on mielenkiintoinen teema, josta olen penkonut omista heikoista kokemuksistani (tai ehkä juuri niiden vuoksi) paljon mielenkiintoista tietoa eri näkökulmista ja erilaisilta asiantuntijoilta. Ja josta moni teistä lukijoistakin on kiinnostunut jo aikaisempien palautteiden perusteella.
Miten sinä nukut? Onko sinullakin kokemuksia kahden jakson nukkumisesta tai muuten vaikeuksia päästä rytmiin arjen alettua? Tervetuloa mukaani unikouluun. Jätä toki kommenttiboksiin omia kokemuksiasi.
Ajattelin ottaa unen tämän viikon blogin teemaksi. Toki muutakin sisältöä on tulossa, mutta muutama erilainen uneen liittyvä postaus ainakin. Ajattelin myös raportoida unikouluni etenemisestä myös Instagramin Storeissa @Inspirations_blogi.
Muutenkin ajattelin nyt syksyllä teemoittaa blogin viikkoja erilaisilla hyvinvointisisällöillä, jolloin päästään vähän enemmän ja syvällisempiin juttuihin kuin ihan yksittäisissä postauksissa. Mitä mieltä olisit siitä?
Lisää uniaiheisia postauksia täällä.
Mielenkiintoista olisi kuulla miten unikoulu etenee. Itsellä sama haaste, nukahdan helposti , unen puolivälissä yöllä herääminen ja valveilla oloa / koiranunta 2-3 tuntia ja taas aikaisin aamulla uni maistuu. Itse koen aamuisin olon pääsääntöisesti väsyneeksi vaikka piristyn kyllä ja jaksan päivän kiitettävästi. Kaipaisin kuitenkin tunnetta aamulla että on hyvin levännyt olo. Ourani antaa melko huonot pisteet unestani. Sängyssä vietetty aika 8-9h ja unta Ouran mukaan siitä on 5-7h.
Hei Anssi, saat kyllä täydet sympatiat puolelleni, on tämä keskellä yötä valvominen usein niin turhauttavaa. Höpötin tuolla IG-storeissa jo jonkin verran unikoulusta, mutta ajatuksissa on tehdä lähipäivinä aiheesta uusi postaus. Olin jo aika hyvässä vahdissa, kunnes torstaiyön täysikuu aiheutti taas pientä takapakkia. Minulla on myös ihan hyvin menevä kokeilu käynnissä tuohon yöheräämiseen. Samoin koko vuorokauden rytmittäminen. Kunhan saan siitä vähän pysyvämpiä tuloksia, niin kerron lisää. Minulla siis ihan samat kokemukset kuin sinulla ja Oura ei tietenkään anna niin tehottomasta yöstä kovin hyviä pisteitä. Siitä se väsynyt olokin tietysti johtuu. Silloin kun aamulla herää pirteänä, olo on tosi hyvä ja siihen nyt pyrinkin. Kiitos kun kävit ja jätit palautetta.
Hei!
Mielenkiinnolla minäkin odotan miten etenee. Tunnistan myös tuon kahdet unet. Minulla suurin apu uniongelmiin oli se että lopetin asian pohtimisen, asenteella nukun jos nukun, jos en nuku en nuku nyt, nukun seuraavana yönä tai sitä seuraavana.
Keskellä yötä jos herään ongelmana on se että ajatukset alkaa pyöriä ja sen pyrin ratkaisemaan niin että aika pian otan kirjan käteen, luen hetken ja yritän uudestaan jos ei auta toistan saman niin usein kun on tarpeen. En kuitenkaan nouse ylös mutta nukkumapaikkaa saatan vaihtaa. Hyviä unia
Hei Mia, kuulostaapa tutulta. Kevättalvella itsekin totesin, että oikeastaan nukun ihan hyvin ja päätin, etten tee asiasta ongelmaa ja lopetin myös asian pohtimisen. Se helpotti jonkin verran, niin että herättyäni nousin ylös ja tein muutamia joogavenytyksiä, koska usein olen aika jäykkänä varsinkin niskasta herättyäni. Saatoin tehdä pienen meditoinnin rauhoittaakseni ajatusvirran ja oikeastaan nautin siitä omasta pienestä hetkestä. Sitten menin takaisin nukkumaan ja nukuin vielä hyvin. Näin sain tuon yötauon lyhennettyä parista tunnista selvästi alle tuntiin. Lukeminen on minulla myös auttanut,se saa hyvin keskitettyä ajatukset. Nyt loppukesällä (kuten viime vuonna samaan aikaan) ongelma taas paheni ja siksi aloitin unikoulun. Tulokset ovat menneet hyvään suutaan ja hämmästyttäviäkin kokemuksia on tullut. Kirjoitan niistä pian enemmänkin. Olen huomannut, että tämä “kahden unen yö” taitaa olla paljon ajateltuakin yleisempää. Tosi moni tuttukin aika säännllisesti herää aamuyöstä ja asiat pörräävät päässä. Itse olen huomannut, että ei ole kyse edes stressistä, vaan herääminen vain tapahtuu – ja jos on muutenkin asioita mielessä, niin ne sitten vain tulevat silloin mieleen helposti. Siksikin tuo kirjan lukeminen on hyvä vinkki, yksi helpoimpia tapoja kesyttää ajatusvirta.Hyvää viikkoa ja unia sinulle!