Mustikkasmoothieta ja sinivalkoista asennetta

KOVIN SINIVALKOINEN fiilis tuli minulle näistä mustikansisisistä kuvista. Mietin samalla, mitä sinivalkoisuus tuo minulle mieleen. Ensimmäisenä ainakin mustikat ja merellisyyden. Ja tietysti kotimaan, Suomen lipun ja sinisen taivaan. Ja sitä osastoa edustaa taas ajatuksissani perinteikkyys ja tietty idyllisyys. Toisaalta kaikki on nykyään niin kansainvälistä, että se jyrää tilaa kotimaisuudelta. TV:ssä pyörivä mainonta suomalaisen työn puolesta toimii hyvänä muistutuksena siitä, kuinka suomalainen työtilanne kohentuisi, jos meistä jokainen ostaisi kymmenellä eurolla suomalaista.

Niinhän se on. Yrittäjänä ja suomalaisena työllistäjänä asian pitäisi olla itsellänikin korkeassa prioriteetissa. Ja silti voin tunnustaa muistutuksen tulevan tarpeeseen. Täytyy taas nostaa työtapaamisissa esille omien tuotteiden korkeaa kotimaisuusastetta hyvänä kilpailu- ja laatutekijänä. Ja omissa ostoksissani täytyy kiinnittää asiaan huomiota. Vaikka en mikään shoppailija tosiaankaan ole, niin yllättävän monia asioita tulee jatkuvasti hankittua, eikä läheskään aina mietittyä sen enempää niiden tuottajamaata. Ja ketjussa on monta palasta. Kaikkea ei Suomessa edes tehdä, mutta siitäkin on apua, että suosii kotimaista brandia, joka työllistää paikallista asiakaspalvelu-, markkinointi- ja jakeluhenkilöstöä. Jokaisen meidän pienilläkin teoillamme on pidemmällä ajanjaksolla suuri merkitys. “Jotta pienet purot voisivat muodostaa mahtavana virtaavan joen, on niiden ensin löydettävä tiensä yhteiseen uomaan.” 

Tällaisia ajatuksia tänään. Vaikka kaikki lähtikin oikeastaan siitä, että kotimainen metsämustikka on upea superfood, joka kuuluu planeettmme ravintoainetiheimpiin ja vähäenergisiin ruoka-aineisiin.  Ja että jo mustikoiden keräily on hyvää terapiaa mielelle ja liikuntaa selälle ja reisille ; )