Loman aloitus ilman stressiä on mahdollista

Nyt kun toivottelen heinäkuuta tervetulleeksi, tuntuu siltä, että pääsen helpommin lomamoodiin kuin moneen vuoteen. Lähdin perjantaina toimistolta pöytä siistinä, työt järjestettyinä kesätaukoa varten ja toimistolle paluun to do -listat valmiina. Yrittäjänä en ota kokonaan taukoa päivätöistäkään, vaan kalenteroin muutamia työetappeja pitkin kesää ja katsastelen säännöllisesti meilejänikin. Meililiikenne hiipuu ihanan paljon heinäkuuksi, mutta silti haluan mieluummin tietää meneillään olevista asioista kuin olla tietämättä. Voin olla paremmin rauhassakin, kun tiedän missä suunnilleen mennään.

En ole kauheasti koskaan lokeroinut eri elämäni rooleja niin, että ne häritsisivät toisiaan. Kun lapset olivat pieniä, järjestin usein työkeikkoja, joihin he pääsivät mukaan. Ja kun olen saaressa, voin hyvin hoitaa työasioita lomaillessanikin.

Kuitenkin, tähän mennessä lomalle jäänti on aina nostattanut stressiä ja kiirettä paljon enemmän kuin nyt. Yleensä joka vuosi päivät ennen lomalle jääntiä ovat venyneet myöhäisiin iltoihin ja ensimmäiset lomapäivät ovat menneet toipuessa siitä väsymyksestä.

Loman aloitus ilman stressiä

Nyt on toisin, vaikka kesäkuun loppu on ollut ihan yhtä työntäyteinen kuin aikaisemminkin ja monia viime hetken kiireprojekteja on putkahdellut eri suunnista pitkin paria viime viikkoa.  Kuitenkin kun eilen lähdin toimistolta, olo oli ihanan seesteinen, oikeastaan kuin mieli olisi jo lomalla.

Suurin syy tähän taitaa olla tämän kevään ja kesän asennoitumiseni aikakäsitykseen. Olen aina pitänyt aikaa sellaisena elementtinä ja illuusiona, jota meidän pitäisi itse hallita, eikä toisinpäin. Nyky-yhteiskunta on rakentanut meille ajasta oravanpyörän, jonka vauhdissa sitten yritetään henkihieverissä pysyä ja saada maailma valmiiksi ennen lomaa.

Lisääntyvää energiaa tässä hetkessä

Kirjoitin tänne blogiinkin vuoden ensimmäisellä viikolla, että uudenvuoden lupausten sijaan asetan tavoitteekseni tänä vuonna asioita ja menetelmiä, jotka tuovat lisää energiaa. En tarkoitanut sitä, että haluaisin saada entistä enemmän tehtyä, vaan että tuntisin itseni energiseksi ja nauttisin elämästä mahdollisimman paljon ilman sellaisia energiavarkaita kuin stressiä ja kiireen tuntua.

Kevään aikana olenkin tutustunut ja kirjoittanut täälläkin ajankäytön tehostamisesta, päivän rytmityksestä uudelleen, vapaa-ajan suunnittelusta ja monista hyvää oloa ja energiaa lisäävistä menetelmistä.

Suurimman viisastenkiven löysin keväällä ja se liittyykin kokonaan juuri ajan hallintaan. Kuuntelin ensin kerran läpi klassikkokirjan ”Läsnäolon voima”. Ihastuin sen yksinkertaiseen ajatukseen ja kuuntelin sen vielä pari kertaa läpi työmatkoilla autossa istuessani, kunnes sen perussanoma, hetkeen keskittyminen ilman sen arvottamista, alkoi vallata tilaa mielessäni ja oikeastaan kasvaa osaksi minua ja ajatteluani.

Vaikka hetkeen keskittymisestä puhutaan paljon, ja esim. joogaharjoitukset tähtäävät juuri siihen, on siihen ja villinä laukkaavan mielen rauhoittamiseen silti tarjolla yllättävän vähän työkaluja. Löysin kirjasta itselleni sopivia – sellaisia, joista olen aikaisemminkin tiennyt, mutta joihin keskittymällä olen oikeasti onnistunut nyt tuomaan aikaisempaa suuremman läsnäolon tekemisiini.

Olen aina ollut suuria kokonaisuuksia ajatteleva, mikä häiritsee keskittymistä. Nyt töitä tehdessäni keskitän harkitusti ajatukuseni siihen, mitä olen tekemässä. Mieleni ei enää jatkuvasti karkaile seuraaviin tehtäviin tai työlistaan, eikä mieti eilisen asioita tai haikaile tulevia tavoitteita.

Ajan- ja mielenhallinnan keinot löytyvät jo itsestämme

Tämä hetki on todellakin ainoa käytössämme oleva ajankohta. Kaikki riippuu siitä, miten koko ajan käsillä olevan hetken käytämme. Sen oppiminen auttaa meitä keskittymään paremmin, olemaan tehokkaampia töissä, rennompia vapaalla, nauttimaan enemmän liikunnasta ja nukkumaan levollisemmin, pitämään työtehtävät ja paikat järjestyksessä eli lisäämään monia  elämäämme energiaa tuovia asioita.

Tästä lomastressissäkin on kyse. Jos keskitymme juuri tähän hetkeen, ei energiaa kulu jäljellä olevan työajan tai sen puutteen puntarointiin tai huolehtimiseen huomisesta. Huomenna on taas uusi päivä, joka hoidetaan maailman parhaiten juuri silloin. Siitä on turha huolehtia tänään. Tämä ei tarkoita vastuuttomuutta tai välinpitämättömyyttä tulevaisuudesta. Tottakai tulevaisuutta suunnitellaan, silloin kun niin päätetään tehdä, mutta ei silloin kun mieli vaappuu villisti mihin sattuu.

Sama asenne mahdollistaa meilien hoitamisen hyvillä mielin lomallakin ilman stressiä. Nykyään kirjoitan sähköpostivastaustani yhtenä hetkenä täysin keskittyneenä ja pian kuljeskelen jo rantakivillä haltioituneena siitä hetkestä, muistelematta äskeistä meiliä.

Kuulostaa maailman helpoimmalta asialta. Kun tarkkailemme pikkulapsia, hehän elävät koko ajan juuri niin. Kuitenkin se suuri viisaus unohtuu jossain vaiheessa aikuisuuden ja vastuuntunnon polulla, mutta tänä vuonna olen oppinut, että se on oikeasti mahdollista saavuttaa takaisin. Lasten, vanhusten ja eläinten seurassa tai upeassa luontomaisemassa on helpompaa keskittyä olennaiseen eli maaduttautua tähän hetkeen. Kuitenkin pysyvä tässä hetkessä eläminen löytyy ihan omasta sisimmästä, oman mielen hallinnasta ♥