Lapsista ruoan rakastajia ja taitavia kokkeja
(Kuvien ruoka-aineet kirjoituksen lopussa)
Meillä rakastetaan ruokaa, ruoanlaittoa ja kaikkea siihen liittyvää. Tutkitaan uusia idoeita, tehdään kokeiluja ja kaikkein tärkeimpänä, nautiskellaan ruoasta ja yhdessäolosta ruokapöydässä. Vaikka myös tietoinen terveellinen syöminen kuuluu osaksi ruokailunautintojamme, ei meininki ole koskaan ryppyotsaista. Päinvastoin, ruoanlaitto on hauskaa. Joskus siihen voidaan käyttää tunteja, joskus yhdistetään rennosti paria ainetta muutamassa minuutissa.
Siksi olen erityisen iloinen ja ylpeä siitä, että myös tyttäremme ja poikamme pitävät ruoanlaitosta ja välittävät siitä, mitä syövät. Molemmat ovat urheilijoita ja tärkeä osa urheilijan elämää on tietenkin oikea ravinto. Parasta silloin on, jos se on myös tavallaan rakas harrastus. Jos nauttii seuraavan ruokailun suunnittelusta, hyvien raaka-aineiden hankkimisesta, ruoanlaitosta ja rauhallisista ruokailuista.
Aikoinaan italialaiset ystävämme sanoivat niin oikein, että jokainen ruokailu voi olla pieni juhlahetki. Mikä ihana tapa tuoda aina hitunen juhlaa keskelle arkeakin! Eikä kyse ole mistään tuntien jokapäivisistä valmisteluista ja juhlallisesta pönöttämisestä, vaan päinvastoin – siitä, että ruoka on tehty rakkaudella (niin kuin esim. monien etnisten kulttuurienkin ruokakasvatukseen kuuluu) ja kaikilla on halu ja tahtotila nauttia yhteisestä ruokailusta.
Joskus kuulen tuttaviltakin positiivisia kommentteja perheemme syömisestä. Siitä, miten lapset jo pieninä pitivät lähes kaikista ja söivät aina tyytyväisinä. Ja siitä, miten he nyt ovat kiinnostuneita ja taitavia ruoanlaittajia itsekin. Miten kasvattaa lapsista ruoan rakastajia ja taitavia kokkeja?
Mietin, miten tähän on tultu, kun jotkut tutut harmittelevat lasten haluttomuutta moniin ruokkiin ja pikaista piipahtelua ruokapöydässä. Minusta ruokakasvatus ei ole mikään erillinen asia. En ole sitä koskaan tietoisesti edes ajatellut. Ehkä se on enemmän omaa esimerkkiä ja positiivisia kokemuksia. Yhteistä riemua pienten lasten ruokakokeiluista ja kannustamista. Tunnetila siitä, että ruokailu on hauskaa, perheen ja ystävien yhteistä aikaa. Ja myös tietoisuus siitä, että hyvä ruoka tekee hyvää, pitää terveenä, auttaa jaksamaan ja antaa energiaa (ja päinvastoin!).
Eikä “virheisiin” olla meillä juurikaan takerruttu. Tai onkohan niitä ruokailuissa edes ollut? Pöytämme ovat aina olleet valmiiksi kuluneita pintoja, jolloin uudet tahrat, haarukan tai veitsen jäljet pikkuihmisiltä vain parantavat niitä. Jos jotain on lentänyt lattialle, ei siihen ole kiinnitetty oikein edes huomiota. Kun aikuiset ovat itse rakastaneet ruokaa, on lastenkin uteliaisuus maistelemiselle ollut luonnollista. Ruokailut ovat olleet aina myös vaihtelevia kokemuksia. Kun kaikki ruoka valmistetaan itse, on pöydässä usein yllätyksiä ja uudenlaisia annoksia.
Ajatus tähän tekstiin lähti näistä kuvista tyttären ja hänen parin hyvän ystävänsä (ja joukkoon kuuluvien ihanien koirien) jo perinteeksi tulleesta yhteisestä muutaman päivän lomasta saaressa. Kolmen lukioikäisen tytön päivät kuluvat silloin rentoutuen, ulkoillen ja hyvää ruokaa valmistaen ja nauttien. Ihan parasta ♥
Pekoniherkkusieninyytit
Isoja herkkusieniä
Koskenlaskijaa (tai muuta juustoa, useimmat sopivat)
Pekonia
- Huuhtele herkkusienet ja irrota niistä jalat (säästä jalat salaattiin tai grillinyytteihin)
- Asettele pienet juustopalat sienien sisälle.
- Kietaise ympärille pekoniviipaleet
- Kiinnitä tarvittaessa tikuilla
- Grillaa kypsiksi muutamassa minuutissa
Vihannesvartaat
Kevätsipulia
Tomaattia
Pekonia
Paprikaa
Kesäkurpitsaa
Kokoaisia maisseja
Kasvismarinadi
Oliiviöljyä
Valkosipulia
Pippuria
Suolaa
- Huuhtele kasvikset ja leikkaa ne paloiksi
- Pujota palat pitkiin varrastikkuihin
- Sivele kasvikset hyvin marinadilla
- Grillaa käännellen kypsiksi grillissä tai muurikassa noin vartissa
- Voit grillata samalla maissit (hiero niidenkin pintaan marinadi)