DIY – Inspiraatiot tauluihin luonnosta ja sohvatyynyistä
Pitkään on ollut mielessä maalaaminen. Siitä minun piti aikoinaan rakentaa työnikin, mutta perinteisempi liike-elämä vei heti opiskelujen jälkeen mennessään. Pari vuotta sitten maalasin kesällä vanhan kodin pihalla, mutta syksy teki siitä lopun. Minua on aina viehättänyt maalaaminen – ja taide yleensäkin – suuressa koossa.
Nyt uden kodin autotallissa on tilaa isoillekin pinnoille ja joulun aikaan löytyi myös sopiva hetki. Lähtökohtana oli se, että kaipasin uuteen olkkariimme kahta maalausta, toista mahdollisimman suurta pystysuuntaista suurelle valkoiselle seinälle ja toista vaakaa sohvan päällä olevalle seinälle. Jälkimmäiseen en halunnut mitään kovin voimakasta katseenvangitsijaa, vaan mahdollisimman tasapainoisen ja vaalean pinnan, joka täyttäisi hieman tyhjää tilaa, muttei kuitenkaan olisi ihan liian tylsä.
Halusin kahdesta taulusta toisiinsa sopivan värimaailmaltaan, mutta mielellään muuten luonteiltaan ja rytmeiltään ihan erilaiset teokset, ettei niistä tulisi selvää “paria”. Kuvassa on työn alla pystymaalaus, jonka tein puulevylle ja johon muutenkin halusin vähän enemmän rosoisuutta ja “keskeneräistä rytmuä” vaakataulun soljuvuuden vastapainoksi. Voi onni ja autuus, olin jo unohtanut miten terapeuttista ja hyvää oloa tuottavaa puuhaa maalaaminen onkaan.
Idea ja väri molempiin tauluin tuli oikeastaan kahdesta asiasta; Kauniista lähiympäristön talviluonnosta, jossa liikuin ja kuvasin monena lomapäivänä sekä sisutuksesta ja varsinkin uusista sohvatyynyistä, jotka ystävä meille neuloi joululahjaksi.
Kuva isommasta taulusta on kirkkaalla aurinkoisella säällä otettu ja valosta tulee jyrkät kontrastit. Taulu tullaan kiinnittämään seinälle ja hieman toiseen paikkaankin – vaikka oikeastaan minusta se antaa juuri hyvää luonnetta meidän “lomaisan” ruokailuryhmämme taaksse. Tästä tuli mieheni suosikki.
Tästä kanvakselle maalaamastani pienemmästä taulusta tuli oma suosikkini; Se täyttää tilan juuri sopivan hillitysti ja sen elekieli on melkein japanilaistyylisen soljuvaa. Mielestäni siinä onnistuin asiassa, joka minulle on maalaamisessa ehkä vaikeinta – lopettamaan ajoissa. Olen maalannut niin paljon esittäviä tauluja ja mallipiirroksia varsinkin opiskeluaikana, että on edelleen vaikeaa tajuta, että kuva, jossa tärkeintä on lähinnä värien tasapaino ja rytmi, usein vain kärsii liiallisesta viimeistelystä. Less is more!
Oikeastaa nyt taulu muodostaakin yhteistaideteoksen uusien sohvatyynyjen kanssa ; ) Lisäksi se tuo valon ja auringon rytmiä tuohon nurkkaan synkkänäkin päivänä.
Niin kivaa tämä maalien kanssa touhuaminen ja konkreettinen oman tekemisen jäljen näkeminen oli pitkästä aikaa, että suunnitelmissa on jo uutta maalausta mahdollisimman pian – itseasiassa olen jo käynyt parina päivänä haeskelemassa uusia suuria siveltimiä. Tosin huonolla menestyksellä, kun ensimmäinen kauppa oli muuttanut, toisen valikoimaan ei kuulunut ja kolmas oli tilapäisesti kiinni. Mutta onpahan hieman aikaa haudutella uusia ideoita mielen perukoilla.
Jos sinua yhtään kiinnostaa maalaaminen tai väreillä leikkiminen yleensä, suosittelen lämpimästi. Elämä nykyään on ihan liikaa istumista, puhumista ja näyttöjen tuijottelua. Luova tekeminen antaa siihen ihanaa vapauttavaa vastapainoa. Luovaa lauantaita ja rentoa viikonloppua!
