Auringonpalvojan pikaopas (ihanuuden maksimoimiseksi)

Ihana kesä ja aurinko! Tiedän, ettei ole suositeltavaa tänä päivänä  julistaa rakastavansa auringonpalvontaa. Siitä huolimatta, kun täällä maailman kannella elellään suurin osa vuodesta toppahousuissa, -takeissa, Ugeissa ja villapipoissa, en edes yritä salata aurinkorakkautani.

Huolehdin toki, ettei iho pääse palamaan, mutta enää rusketus ei olekaan se pääasia, vaan puhdas nautinto. Horoskooppikuvauksessanikin sanotaan, että kalat löytyvät yleensä merenrannalta tai kirpputorilta. Ainakin tämän kalan kohdalla se pitää hyvin paikkansa…

Ja on auringolla tietysti ne puolustettavat kykynsäkin; Mistään ei saa yhtä tehokkaasti elintärkeää ja niin hyvin imeytyvää D-vitamiinilatausta kuin aurinkokylvystä, eikä juuri mikään ole yhtä rentouttavaa ja piristävää, kuin koko elämää maapallolla ylläpitävä auringonvalo.

Nautiskelun maksimointia

Mutta puhtaasta nautiskelun halusta voisin todellakin lojua auringossa loputtomasti. Oikeasti loputtomasti. Jos tarjolla on vielä raikasta uima- ja juomavettä, laineiden liplattelua, siellä täällä leijuvia pilvenhattaroita ja joskus ohi lipuva purjevene tai joutsen – on ohjelmatarjontakin täydellistä, enkä kyllästyisi ikinä.

Ok, kyllä muukin ohjelma kelpaa. Uin meressä joka päivä, jos ei ole jotain extrasuperpaljon tärkeämpää (mikä olisi?). Joogaan rannoilla. Sukellan, jos olosuhteet osuvat kohdalle. Mutta sitä muuta ohjelmaa en silti tarvitse. Tai istun ja meditoin. Tai haaveilen. Tai sitten vain nautin auringon lämmöstä ihollani, se riittää.

Muistan jokaisen vuoden kaksi tärkeintä kevään tulon merkkiä. En välttämättä päivämäärää, mutta sen hetken ja ympäristön. Muistan, kun merestä sulaa jää pitkän odotuksen jälkeen. Kun meri taas elää, sen pinta liikkuu ja voin taas haistaa meren tuoksun. Se on ensimmäinen kevään merkki minulle. Sen lisäksi muistan sen hetken, kun paljastan ihoni ensimmäistä kertaa auringolle. Jokaisessa kodissamme on ollut parveke tai terassi, jossa on niin tyyntä ja suojaisaa, että ensikohtaamiseni auringon lämmön kanssa on tapahtunut (Suomessa) jo maalis- tai ihan viimeistään huhtikuussa. Aina se on ollut yhtä ihanaa ja aina tulee olemaan.

En ole ihan ainoa. Juliaana, toinen kalat, löytyy yleensä siitä viereltäni ensimmäisen aurinkokohtaamisen hetkellä. Ja jotkut harvat ovat tunnustaneet ääneen saman rakkauden. Otin aikoinaan pianotunteja yli 10 vuotta (minulla ja J. Karjalaisen vaimolla oli kuulemma sama soitonopettaja, mikä onkin suurimpia musiikillisia meriittejäni). Hän rohkeasti avautui minulle joka kevään fantasiastaan, joka aina viimein konkretisoitui huhti-toukokuussa, jolloin hän etsi suojaisan paikan puistosta tai rannalta, riisuutui kokonaan ja nautti auringon puhdistavasta lämmöstä ihollaan. Silloin tajusin, että meitä on muitakin, paitsi että minä saan auringosta kaiken ihanuuden irti jo bikineissä.

Koska olen kuin auringonoton luontainen ammattilainen, olen kehittänyt siihen muutaman nerokkaan menetelmän ihanuuden maksimoimiseksi:

Auringonpalvojan pikaopas

Hetivalmiskori

Makuuhuoneeni lattialla on iso kori, jossa on aina valmiina sekä treeni- että  että rantavarusteet.  Voin siis lähteä treenaamaan tai rannalle parissa minuutissa sopivana hetkenä. Mutta nyt keskitytään rantaosastoon. Kaikki tarpeellinen odottaa aina korissa valmiina rantakassiin- tai reppuun siirtoa minä hetkeä hyvänsä:

• Vesipullo
• Lasinen eväspullo pillillä (siihen lisään pari jääkimpaletta ja teen smoothien tai puristan appelsiinimehua, jos aion olla rannalla pitkään)
• Bikinit (tosin ne pitää usein ottaa kylppäristä kuivumasta)
• Ohut ja nopeasti kuivuva pyyhe
• Aurinkolasit
• Pikkulasit (vuosikymmeniä vanhat solarium-lasit, jotka päässä rannalla voi nukahdella ja ei tarvitse pelätä luomien palamista)
• Vesitiivis rantapussi, jossa on aurinkorasva, em. pikkulasit, huivi ja vitamiinipurkissa kookosöljyä
• Puhelinkotelo, jossa on myös vähän käteistä

Jos kiire ei ole kova, nappaan välillä mukaan myös lehden tai kirjan ja kuulokkeet. Eteisessä odottaa aina myös juoksuvyö – vesijuoksukin on parasta luonnonvesissä sekä kunnollinen kokoontaitettava ranta-alusta.

Rantahuitulat

Todennäköisesti useimpien muidenkin kaapista löytyy niitä ihania liehuvia etelän paahteen alla ostettuja rantahuituloita. Niitä ei kannata hylätä vaatekomeroon, vaan käyttää Suomessakin. Fiilis on ihan erilainen, kun rannalle pyöräilee lepattavassa huitulassa kuin perusteepaidassa. Sitä paitsi huitula on myös paras ohut peitto varjostamaan liialliselta paahteelta tai suojaamaan kevyeltä tuulelta. Bonuksena huitula kuivuu hetkessä, vaikka se on imaissut itseensä bikineistä merivettä.

Ihon kosteutus

Ihon öljyhieronta tulee Ayurvedasta. Tilkka olliiviöljyä (sitä samaa, jota löytyy keittiön kaapista) lämmitetään kattilassa vesihauteessa ja hierotaan ihoon. Jo valmiiksi kosteutettu iho nauttii eniten auringosta ja imaisee parhaiten myös suojakertoimet.

Evässmoothiet ja mehut

Rannallakin tulee nälkä ja on ikävää, jos sen takia täytyy jättää nautinto kesken. Silti löhöily ei vie paljoakaan energiaa eli smoothiella tai tuoreella mehulla pärjää pitkään. Sekaan kannattaa tipauttaa pari reilua jääkimpaletta, jolloin juotava eväs säilyyy raikkaana pitkään. Tai jos tietää voivansa ostaa sieltä jotain hyvää juotavaa, voi eväspullon ottaa mukaan pelkillä jäillä täytettynä.

Anna ajan pysähtyä

Vaikka auringonotosta iso osa kuluu luomia rentouttaessa, kannattaa silti huomioida ympäristöään. Laineilla kimmeltävät auringotimantit, liplattavat linnut ja horisontissa liukuvat purjeveneet lisäävät juuri sitä rantafiilistä, joka pysäyttää ajan, poistaa mielestä kaikki kiireet ja antaa hetkeen ihanan hidastetun rytmin.