Aika suunnitella ensi kesän kasvihuonetta

Juuri nyt kasvihuoneen seinät ovat kauniiden jääkiteiden peitossa. Sisällä tuikkivat kauniisti pienet ulkovalot ja kynttilälyhdyt. Ensi kuussa on kuitenkin jo aika istuttaa siemenet sisälle   itämään ja aloittaa kasvun ihmeen seuraaminen. Olen aika noviisi kasvihuoneviljelijä. Pystytimme talon kylkeen viime vuonna kasvihuoneen, johon pääsee suoraan sisältä takaovesta ja tietysti myös ulkokautta. Siihen mahtuu juuri sopivasti satoa. Viime kesänä kasvatin siellä tomaatteja, kurkkuja, paprikoita ja yrttejä. 
Oikeastaan halusinkin kasvuhuoneen juuri tomaattien takia. Kaupan (ja erityisesti talven) tomaatit ovat niin mauttomia verrattuna kunnon vanhanaikaisiin itse kasvatettuihin tai etelästä saataviin tomaatteihin, että halusin kokeilla niiden kasvattamista. Kaupan tomaatit ovatkin nykyään aivan eri lajia. Niiden jalostuksessa on valitettavasti tasaisen punainen ulkonäkö jyrännyt vitamiinit ja maun. 
Tomaatit ovat niin herkkiä, että en saanut niitä kasvamaan aikaisemmilla yrityksillä avomaalla, mutta kasvihuoneessa oikein hyvin. Tosin niiden jokapäiväinen kastelu aiheutti organisointia, varsinkin kun olimme taas saaristossa monta viikkoa keskikesällä. Poika hoiti kiitettävästi sitä tehtävää. Ensi kesänä olisi tarkoitus laittaa kasvihuoneeseen kastelujärjestelmä, jolla homma hoituu parikin viikkoa putkeen. Mutta tässä kuussa aion siis jo valita ja hankkia siemenet ja kerätä tölkkejä niiden istutusta varten. Puolen vuoden päästä onkin jo sadonkorjuun aika 🙂 
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Juhlan jälkeen

Viime viikolla tein muutamankin postauksen juhlien valmistelusta ja vähähiilarisista tarjoiluista. Valmistelut sujuivat aiempaa hauskemmin ja tehokkaammin, kun sain tyttären ja miehen apuihin. Oli myös aikaa seurustella vieraiden kanssa. Apujoukot auttoivat vielä juhlan jälkeisissä siivouksissa ja pian koti olikin taas siisti, loput ruuat jääkaapissa ja astiat pesukoneessa. Oli fantastista päästä rentoutumaaan ja nautiskelemaan miehen kanssa vielä kuohuvalasilliset ja kakkupalat jo pian vieraiden lähdön jälkeen. Kiva ilta kruunasi koko juhlapäivän.
Moni äiti tietää, miten hauskaa on järjestää juhlia ja kutsua ystäviä ja sukulaisia kylään, mutta miten paljon kaikkeen menee aikaa, kun lapset ovat pieniä ja vaativat oman huomionsa. Vaikka tietenkin lasten ehdoilla juhlia järkkäillään, on se kuitenkin aina ylimääräinen ponnistus. Tarkoitukseni ei kuitenkaan tällä mietiskelyllä ole pröystäillä täällä blogissa, kuinka helpolla pääsin juhlapäivästä, kun lapset ovat jo isoja ja tehokkaita apulaisia. Vaan itse asiassa, oikeastaan päinvastoin. 
Huomaan yhtäkkiä lasten kasvaneen niin vauhdilla, etten meinaa pysyä perässä ja oma hoivakiintiöni pursuaa yli äyräidensä. Eli yritän oikeasti hakea siitäkin asiasta näitä positiivisia puolia. Lapset ovat ihania joka iässä ja kaikissa kehitysvaiheissa oman omat kiinnostavat puolensa, mutta on äitinä oikeasti myös surullista huomata, miten itsenäisiä ja meneväisiä vielä äsken niin  pienet taaperot yhtäkkiä ovat. Ja juu, olen kyllä tietysti tosi ylpeä, että ovat reippaita ja aktiivisia teinejä ja onneksi itsenäistyminenkin tapahtuu pikkuhiljaa – on äidilläkin aikaa yrittää valmistautua siihen 🙂  
Kakku oli ihanan raikas, vähähiilarinen juustokakku, jossa oli mukana limen mehua ja koristeena tuoreita vadelmia ja Stevia-suklaata. Juustokakku vain paranee jääkaapissa. 

.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *