7 tärkeää työkalua vaikeuksista selviämiseen

7 tärkeää työkalua vaikeuksista selviämiseen

Blogeissa ja Instgramissa kirjoitetaan nykyään usein myös niistä päivistä ja hetkistä, jotka eivät ole kovin onnistuneita. Se on tietysti hyvä, koska niitä on jokaisen elämässä, ja kuuluukin olla. Elämä on jo vanhan kiinalaisen ajattelun mukaan ying-yangia eli vastakohtia, jotka muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. On tietysti hyvä, että somevaikuttajat tuovat esille myös sitä tosiasiaa, että jokaisen elämään kuuluu ongelmiakin.

Monelle meistä on kuitenkin yksinkertaisesti luonnollisempaa kuvata ja kirjoittaa arjen positiivisista asioita. Pidän itsekin niiden jakamisesta. Yksinkertaisesti siksi, että blogi on minulle luova projekti, jonka tekemisestä tulee hyvä olo ja sen lisäksi rakastan kauniita kuvia. Pyrin myös ajattelemaan asioita aina positivisuuden kautta ja saan paljon energiaa visuaalisuudesta. Selailen itse sellaisia blogeja ja ig-tilejä, jotka saavat minut inspiroitumaan ja ihastumaan.

Siksi on minullekin luontevampaa ja helpompaa myös itse yrittää kuvata jotain kaunista ennemmin kuin realistista tai rumaa. Ja oikeastaan vielä jonkun sotkuinen olohuone ei tee itseeni muuta vaikutusta, kuin että sellainen se on jokaisella välillä, mikä ei minusta ole edes kovin kiinnostavaa. Eri asia on vaikka visuaalinen rappioromantiikka, mutta se meneekin jo boheemin kauneuden puolelle. Mutta todellakin nostan hattua niille, jotka ovat tarpeeksi rohkeita kertomaan aidoista ongelmistaan avoimesti.

Ymmärrän tietysti myös, että monet eivät ajattele samalla tavalla kuin minä. Kaikki eivät inspiroidu positiiivisuudesta ja kauneudesta, varsinkaan silloin jos oma elämäntilanne tuntuu juuri silloin vaikealta. Silloin kaipaisi ehkä enemmän realistisuutta ja ymmärrystä siitä, että ei kaikkien muidenkaan elämä ole niin helppoa, miltä somessa saattaa näyttää.

Varmaa on, että jokainen kohtaa vastoinkäymisiäkin. Yhtä varmaa on, että niistä selviämisen ratkaisee kuitenkin aina oma asenne ja siihen pystyy vaikuttamaan jokainen itse. Paitsi että vaikeuksista selviämisen kyky on yksi mielenterveyden perusta – sanotaan myös, että menestyksen omissa tavotteissa ratkaisee usein se, miten vaikeuksiin asennoituu.

Kaipaisin keskusteluun realististen päivitysten mukaan ihan konkreettisia työkaluja eli keinoja säilyttää oma positiivinen ajattelu ja olla vaipumatta epätoivoon silloin kun kaikki tuntuu mättävän. Näin pystymme auttamaan toisiamme, ja oppimaan myös muiden selviytymiskeinoista.

Kun mietin omia hyväksi kokemiani selviytymis- ja palautumiskeinoja stressaavista, surullisista ja ikävistä tilanteista, nousee mieleeni muutama sellainen, joihin turvaudun toistuvasti.

7 tärkeää työkalua vaikeuksista selviämiseen

Uiminen luonnonvesissä

Uin lähes päivittäin meressä. Aamulla, päivällä tai illalla. Myös joet ja järvet käyvät, mutta asun rannikolla. Talvella uin luonnollisesti vain pienen pulahduksen ja kesällä pidempään. Olen pienestä asti rakastanut vettä ja uimista, mutta jostain syystä uimahallissa en saa samaa kokemusta. Ilmeisesti siitä puuttuu luontokokemus ja oikean vesistön maadutus, se joka palauttaa meidät ns. maanpinnalle, osaksi luontoa, ja suhteuttaa asiat omiin mittakaavoihinsa.

Lomilla parasta on päästä suolaisiin valtameriin. Silloin nousee esiin sisäinen lapseni. Sukeltelen, leikin delfiiniä ja kellun vaikka kuinka kauan.

Viime vuonna loukkasin polveni ja aloin fyssarin ohjeen mukaan säännöllisen vesijuoksun. Siksi minulla on aina autossa tai pyörässä valmiina juoksuvyö, bikinit ja pyyhe. Vanhana vilukissana olen oppinut nauttimaan myös veden viilentävästä vaikutuksesta. Vesijuoksu on vielä niin rytmikästä ja hidasta liikettä, että meressä sen harrastaminen on melkein meditatiivista. Rakastan myös rantaa ja aurinkoa ja jos suinkin on aikaa ja lämpöä, yhdistän uimiseen mielelläni pienen hetken rentoutuen kuivaksi rantahiekalla. Jos olet samalainen, voisit tykätä aiemmasta kirjoituksestani Auringonpalvojan pikaopas. 

Kaikessa parantavassa toiminnassa säännöllisyys tehostaa vaikutusta ja elimistöni ja mieleni on oppinut ryöpsäyttämään kunnon hyvänolon hormoniryöpyn valloilleen jo heti kun pääsen veteen. Niinä päivinä, jolloin jätän uimisen välistä, tuntuu että jotain puuttuu. Ihan kuin olisin pienessä happivajeessa koko päivän. Silloin ihanan kokemusen puute jättää päivän kuin vähän keskeneräisiksi. Ne päivät, jolloin tosiaan ottaa päähän, saavat poikkeuksetta paremman kurssin pulahtaessani mereen.

Kaikki eivät ole vesi-ihmisiä. Yhtä hyvä paikka voi olla pelto tai metsä. Siellä ei saa samaa liikettä kuin vedessä, mutta aina fyysinen purkautuminen auttaa vapauttamaan negatiivista energiaa. Huuda puille tai vaikka pilville, juokse niin paljon kuin jaloista lähtee pellon reunassa tai halaa pitkään puuta. Heittäydy selällesi nurmikolle ja tunne maapallo allasi ja pilvet päälläsi. Ilman mitää kiirettä.

Kiinnostavien ja taitavien puhujien rohkaisevat podcastit

Yksi hyvä somekanava sekä rehellisten tunnetilojen esille tuomiseen että ratkaisujen löytämiseen on Yogagirlin eli ruotsalaisen Aruballa asuvan Rachelin podcastit. Rachelilla on itse uskomattoman hyvä taito puhua suoraan sydämestä, olla avoin ja asettua muiden asemaan. Ja monissa jaksoissa on myös vieraana joogeja, supertähtiä, artisteja ja muita kiinnostaia henkilöitä puhumassa rehellisesti oikean elämän asioista. Kannattaa laittaa kuulokkeet korviin, lähteä luontoon kävelemään ja kuunnella Racheliä silloin kun tuntuu, että savu nousee korvista.

Avautuminen ja oikeat ystävät

Olen ehkä tyypillinen suomalainen siinä, että minulle on helompaa hautoa asioita mielessäni jonkin aikaa ennen kuin haluan puhua niistä muille. Silti ikä, ymmärrys ja kokemys ovat osoittaneet, että ihminen on sosiaalinen olento ja puhuminen on aina terapeuttista. Joka kerta kun jaan asioitani toisen kanssa, on olo sen jälkeen helottunut. Usein saan myös vinkin johonkin pulmaan tai keksin sen kuin itsestään vain sillä, että puhun ongelmasta ääneen. Yhdestä tai muutamasta luottoystävästä kannattaa pitää kiinni. Kiireisissä elämäntilanteissa on hyvä oppia malli, jolloin ystävälle voi pirauttaa ja sopia lyhyen tapaamisen samaksi illaksi vain että saa puhalleltua raskaat asiat ulos mielestään.

Tämä on hyvä ja tärkeä neuvo myös miehille. Naiset puhuvat luonnostaa enemmän keskenään, mutta monen miehen on vaikeaa avautua. Harjoittelu auttaa ja mieskin tekee ystävälleen palveluksen avautumalla ensin. Toisaalta kuka tahansa voi olla se luottohenkilö, jonka kanssa on helppoa jakaa asioita; perheenjäsen, ystävä, työkaveri, serkku, naapuri… iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Urheilu

Jokainen liikkuva ihminen tietää, miten hyvä olo on aina liikunnan jälkeen verrattuna mitä se oli etukäteen. Säännöllistä liikuntaa suositellaan nykyään ensimmäiseksi lääkkeeksi alkavaan masennukseen. Toisin sanoen, päivittäinen liikkuminen on myös parasta ennaltaehkäisyä ja hyvää hormonitasapainon ja mielenhallinnan ylläpitoa.

Olen kiinnittänyt viime aikoina eniten huomiota selkään. Mitä nopeammin aamusta saan selän vetreäksi, sitä energisempi olen koko päivän. Jooga, uinti tai vaikka pyöräily heti aamulla saa selkärangassa veren kiertämään ja vasta silloin tunnen olevani hereillä ja hyväntuulinen. Eli niin kuin joogit sanovat, olemme sen ikäisiä kuin selkärankamme kunto osoittaa.

Ravinto ja sokeri

Monipuolinen ja hyvä ruoka on mielen ja fysiikan polttoainetta. Sokerista puhutaan liian vähän. Se piristää nopeasti, mutta väsyttää ja saa mielen masentuneeksi ja levottomaksi heti perään. Kokeile vaikka. Pidä sokerilakkoa kaksi viikkoa ja syö sen jälkeen kerralla paljon makeaa. Miltä tuntuu muutaman tunnin päästä? Sama ilmiö on lapsilla yleinen vaikka synttäreillä, mutta yhtä yleinen aikuisillakin.

Sokerissa on myös paljon energiaa, se on huonoksi hampaille ja iholle ja koukuttaa nopeasti. Niin kuin kaikissa muissakin addiktoivissa aineissa, sitä tarvitsee koko ajan enemmän saadakseen saman vaikutuksen. Jos mieliala on väsynyt tai oikkuileva, on parasta korvata sokerista tehdyt tuotteet marjoilla, hedelmillä ja muilla herkuilla.

Mielen ohjaaminen

Mieli tuntuu ottavan meistä usein vallan. Näin ei tarvitse olla. Me olemme mielemme päälliköitä, eikä toisinpäin. Eikä kenenkään muun ei pitäisi pystyä ohjaamaan mieltämme kuin meidän itse.

Meidän pitäisi hoitaa mieltämme, koska se on kaiken toimintamme komentokeskus, huomaamme sitä tai emme.

Keskity ajatuksiisi, ohjaa niitä positiviseen suuntaan. Puhu positiivisesti ja näe asioiden hyvät puolet.

Mieltä voi ohjata positiivisuuteen olemalla sellaisten ihmisten seurassa, joista tulee hyvä olo, kiinnittämällä huomiota asioihin, joista pitää eikä päinvastoin. Kun asiat menevät mönkään, voi niistäkin etsiä positiiisen, opettavan näkökulman. Ongelmaan ei kannata jäädä jumiin. Se on hyvä käsitellä rauhassa, mutta ei antaa mielen jäädä kiertämään kehää, vaan sen sijaan etsiä ratkaisu. Ongelman suremisen sijaan, kannattaa miettiä tehokas toimintasuunnittelma, miten siitä pääsee eroon. Keskity tähän hetkeen ja näe tulevaisuus mahdollisuutena.

Unohda alkoholi, kun olet masentunut

Minusta alkoholi kuuluu sosialisiin hetkiin, hyviin ruokailuihin ja juhliin – ja mieluiten kohtuuannoksina. Kun alkoholi muuttuu pävittäin käytetyksi, on se käytännössä oman mielen lääkitsemistä, halusimme sitä tai emme. Se tylsistyttää mieltä pikkuhiljaa ja laiskistuttaa sen kykyä pysyä energisenä ja hyväntuulisena ilman alkoholia. Jo muutaman päivän päästä alkaa mielialaa vallata huolestuneisuus, ahdistuneisuus ja lyhyt pinna, jotka tarvitsevat uusia ja pikkuhiljaa kasvavia alkoholiannoksia nostamaan taas aivojen kemiaa ja välittäjäaineita nopeammiksi ja kevyemmiksi ja ohjaamaan ajatuksia positiivisuuteen ja onnellisuuteen.

Tästä johtuu se surullinen uutisointi syksyisin, että kun me suomalaiset pääsemme viimein nauttimaan lämmöstä ja viettämään maailman pisimpiä yhtäjaksoisia kesälomiamme, muodostuukin syksystä ja töihin paluusta helposti kuoppa, josta nouseminen kestää pitkään. Kesä on yhtä juhlaa, mutta jos mielellä on taipumusta vaipua synkkyyteen, kannattaa myös tarkkailla omaa alkoholin kulutustaan ja ohjata sitä juhlahetkiin ja rajoittaa muuttumasta säännölliseksi kesälläkään.

P.S. Lisää kirjoitksia mielen ja stressinhallinnasta täällä.

P.S.2 Nämä kuvat Sitgesin kapeilta kaduilta eivät taaskaan liity sen kummemmin tekstiin kuin että niistä tuli itselleni hieman kliseisesti mieleen valo tunnelin päässä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *