Sukupuu paljastaa ja antaa vastauksia

Olin viime viikolla tapaamisessa, jossa keskustelimme naisporukalla siitä, miten sukupolvien ketju vaikuttaa meihin. Miten omat vanhempamme ja jopa isovanhempamme muovaavat meistä sellaisia kuin olemme. Toimintamallit, kasvatustyylit, tunteiden näyttäminen, puhuminen tai puhumattomuus, kulkevat usein läpi vuosikymmenten.

Monesti olen ollut tilanteessa, jossa en oikein itsekään ymmärrä omaa käyttäytymistäni tai reaktioitani. Tätä tapahtuu useimmiten erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa, myös lähisuhteissa, kuten parisuhteessa tai lasten kanssa. Koin oivalluksen, kun ymmärsin, että ihmisten erilaiset käsitykset vaikkapa siitä, miten riitatilanteissa toimitaan, juontuvat usein omilta vanhemmilta tai jopa isovanhemmilta asti.

Erilaiset elämäntavat, arvot, perhesalaisuudet ja -myytit siirtyvät vanhemmilta lapsille. Toiset käyttävät henkisen perintönsä viisaasti ja rakastavasti, kun taas toiset velkovat elämältä ja kohtaamiltaan ihmisiltä sen, mitä vaille ovat jääneet.Yksi keino tehdä oivalluksia omasta elämästään ja toimintatavoistaan suhteessa menneisyyteen sekä oppia ymmärtämään niitä, tässä ja nyt, on piirtää sukupuu.

Oman sukupuunsa (suku=itselle merkitykselliset ihmiset) piirtämällä voi hahmottaa itselleen tärkeiden ihmisten vaikutusta. Jos omassa kodissa ei halailtu, näytetty helliä tunteita vanhempien kesken, tai riidat ratkaistiin huutamalla, periytyvät nämä mallit herkästi myös seuraaville sukupolville. Lapsi imee vaikutteita omasta lähiympäristöstään. Miten äiti kohtelee isää, miten isä huomioi äidin, millainen ilmapiiri kotona on, koskettavatko vanhemmat toisiaan, selvitetäänkö erimielisyydet heti, vai vasta viikon päästä, jos ollenkaan?

Omia vanhempiaan on helpompi ymmärtää, kun tietää heidän taustansa. Onko siellä sota-ajan eläneitä, alkoholismia tai hylkäämisiä? Kuolemaa, salaisuuksia? Omiin tapoihinsa havahtuu viimeistään siinä vaiheessa kun aloittaa parisuhteen erilaisesta taustasta tulevan puolison kanssa. Tavat keskustella, riidellä tai kasvattaa lapsia voivat olla täysin erilaiset. Omia toimintamalleja ei voi pitää ainoina oikeina, kun eletään perheessä tai parisuhteessa. Usein tasapainoilu ajan vaatimusten ja perinteen, sekä uusien ja vanhojen mallien välillä vaatii työstämistä. Kuka olen, millainen haluaisin olla, mitä perhe odottaa, mitä ympäristö odottaa ja mitä yhteiskunta minulta odottaa?

Emme kuitenkaan ole menneisyytemme vankeja. Meidän elämämme ei ole ennalta ohjelmoitua, voimme muuttaa sen suuntaa. Tiedostamalla omia (haitallisiakin) tapojamme, voimme oppia suhtautumaan asioihin rakentavammin. Omien lasten kanssa ei tarvitse toistaa sellaisia asioita, joita itse piti omassa lapsuudessaan sietämättöminä. Muutos ei kuitenkaan ole helppo. Juuri tässä oman sukupuun piirtäminen voi auttaa. Kuva sukupuun muodossa on avartava kokemus. Se hahmottaa omien vanhempien, sisarusten, isovanhempien ja muiden itselle merkityksellisten ihmisten suhdetta omaan itseen, tässä ja nyt.  Samalla ymmärtää sen, ettemme ole yksin, mitä olisi ehkä hyvä muuttaa ja mihin suuntaan, tai oppia hyväksymään asiat nykyisellään.

Kun näkee, millaisessa perheyhteisösssä, yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa tilanteessa vanhempamme sekä isovanhempamme ovat eläneet, voi hahmottaa paremmin, mistä heidän toimintamallinsa johtuvat. Tämä auttaa meitä ymmärtämään omaa ja myös puolisomme taustaa, sekä niitä tapoja, ajatuksia, joita emme omassa tai toisten toiminnassa aina ymmärrä.

Moni yllättyy sukupuun piirrettyään siitä, miten paljon hän on sukunsa malleista sisäistänyt ja mitä kaikkea vastaan kapinoinut. Perheen sisäiset tunneilmaisutavat siirtyvät herkästi sukupolvelta toiselle. Miten myönteisiä ja kielteisiä tunteita ilmaistaan? Miten niihin suhtaudutaan ja mitä niistä ajatellaan? Vaikka omaa sukupuuta ei piirtäisikään voi pelkkä asian pohtiminenkin auttaa. Itse koin monia oivalluksia pelkästään peilaamalla omaa toimintaani suuremmassa kontekstissa: miten omassa perheessäni on toimittu tässä tilanteessa? Mitkä mallit olen omaksunut itselleni? Mitkä mallit ovat toimivia, mistä olisi hyvä luopua? Entä miten puolisoni perheessä taas on toimittu vastaavassa tilanteessa?

Sukun on pahin, mutta se voi olla myös paras!

Kiinnostuitko aiheesta? Oletko pohtinut asiaa tästä näkökulmasta? Ehkä piirtänyt sukupuusi? 

Lisää löydät esim: Kirsti Ijäs (2005). Sukupuu: avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen

Sukupuun piirtämisestä (ohje):

http://www.kuvajamieli.fi/mieli/sukupuuohje_090406.pdf

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni ilman sokeria elämisen vaikutuksista