Mikä lepopäivä?

Pidätkö koskaan treenistä lepopäiviä? Kysyi blogini lukija. Urheiletko joka päivä? tiedusteli toinen instagramissa.  Somekanavia seuraamalla saa helposti sen käsityksen, että enhän minä muuta teekään, kuin treenaa. Juosken, kotijumppaan ja bodaan. Kai kaikki ymmärtävät, että tämä somen kautta välittynyt kuva kertoo vain osan totuutta?

Ymmärtäväthän?

Myönnän itsekin syyllistyväni joskus siihen, että muodostan kuvan ihmisestä hänen instagram-feedinsä perusteella, kunnes muistutan itseäni, että vuorokaudessa on 24 tuntia, jonka aikana ihmiset mm. käyvät töissä, nukkuvat, ovat lapsiensa kanssa ja tekevät kotitöitä. Pieni osa tästä kaikesta päätyy someen. Ja someen päätyy se osa, jonka ihminen haluaa sinne päätyvän.

Minä jaan instassa lähinnä treeniin ja aktiiviseen elämäntapaan liittyviä juttuja. Se saattaa luoda mielikuvan, etten sitten muuta teekään.

Liikun joka päivä

Alkuperäiseen kysymykseen: pidänkö koskaan lepopäiviä ja urheilenko seitsemän päivää viikossa? En treenaa joka päivä, mutta liikun joka päivä. Työviikot ovat monesti niin kiireisiä, että halusinpa tai en, mahtuu sinne päiviä, joina en treenaa. Sitäpaitsi lepopäivät ovat tärkeitä palautumisen ja myös kehittymisen kannalta.

Lepopäiviä tulee jokaiseen viikkoon kuin itsestään. Istun vaikkapa junassa ja palavereissa käytännössä koko päivän. Toisaalta, tällaisina päivinä kiinnitän erityistä huomiota siihen, että pääsen liikkeelle: kävelen aamulla juna-asemalle, siirryn jalan myös palaverista toiseen ja illalla juna-asemalta kotiin.

Treenaan/urheilen viikosta riippuen monipuolisesti erityyppisiä treenejä 4-6 päivänä viikossa. Voimaa, kestävyyttä, nopeutta ja liikkuvuutta.

Viikkoon saattaa kuulua esim 2 juoksulenkkiä ja/tai 1-2 toiminnallista syke/voimatreeniä, kaksi voimaharjoitusta. Lisäksi pyrin kävelemään ihan joka päivä. Joinain viikkoina liikuntaa tulee enemmän, toisina vähemmän, mutta ainakin yksi treenitön päivä mahtuu joukkoon.

Tällaisenakin päivänä tarvitsen toki liikettä. Se voi olla vaikkapa pitkä kävelylenkki miehen kanssa pitkin Aurajoen rantoja tai kevyt kehonhuoltotunti tai jooga. Mutta lepopäivien liikkeestä puuttuu ajatus siitä, että se olisi “treeniä”. Lepopäivinä myös mieli saa levätä.

Istumatyöläisen lepopäivät

Teen pääasiassa istumatyötä. En voisi kuvitellakaan istuvani vielä työpäivän jälkeen aloillani, oli sitten lepopäivä tai ei. Jos koen olevani palauttelun tarpeessa varsinaisesta treenaamisesta, lähden siis ainakin kevyelle kävelylenkille koneella könöttämisen jälkeen. Meidän nykyihmisten elämään kuuluu hurjan paljon paikallaanoloa: istutaan autossa, koneella ja telkun ääressä. Oma kehoni ja mieleni kaipaa kuitenkin liikettä voidakseen hyvin.

Lepopäiviä ja kevyitä viikkoja treenin suhteen siis tulee, mutta minun on vaikea olla yhtäkään päivää liikkumatta lainkaan. Voisi sanoa, että liikkeelle lähteminen on minulle huomattavasti helpompaa, kuin ajatus siitä, että joutuisin istumaan monta tuntia putkeen.

Pidän huolta siitä, että harrastamani liikunta on tarpeeksi monipuolista. En voisi kuvitellakaan tekeväni 5-6 juoksulenkkiä tai montaa raskasta HIIT-harjoitusta viikossa, vaan treenit vaihtelevat päivästä toiseen. Yhtenä päivänä haastan hengityselimistön, toisena jalkojen lihakset, kolmantena ylävartalon ja neljäntenä koko kropan.

Osaan höllätä silloin, jos huomaan kehoni kaipaavan lepoa ja kävely toimii aivan loistavana palauttavana liikuntana. Nyt joulun aikaan olen myös makoillut sohvalla hyvän kirjan kanssa. Tätä taitoa voisin treenata vielä enemmänkin. Avainsana omassa elämässäni on kuitenkin monipuolinen kohtuus. Liian yksipuolisesta ja kovatehoisesta treenistä on vain haittaa.

Liikunnallisen leppoisaa joulun jatkoa!

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Tällaista junnu-urheilun pitäisi olla.