Jokasyksyinen uuden aloittaja

Viime vuonna, tähän aikaan vuodesta, treenasin ihan eri tavalla, kuin nyt. Kävin silloin salilla ja tein maksimivoimatreeniä. Kaksi vuotta sitten treenini olivat myös aivan erilaiset, puhumattaakaan siitä, mitä tein viisi vuotta sitten harjoittelurintamalla. Joku voisi kutsua tätä suunnittelemattomuudeksi ja haahuiluksi, kun sohii joka syksy eri suuntaan, mutta itse olen eri mieltä.

Minulle vaihtelevuudella ja uusilla tavoilla liikkua, on suuri merkitys. Hällä väliä, vaikka lehdissä toitotetaan, että pitäisi tehdä pepputreeniä salilla, jos mielii saada muodokkaan takamuksen. Minun peppuni ei saa tänä syksynä muokkaavaa salitreeniä, mutta ehkä sitten taas ensi vuonna.

Jokasyksyinen uuden aloittaja

Joku käy vuodesta toiseen tietyn määrän kertoja viikossa salilla(tehden vielä aina saman ohjelman), juoksee aina saman lenkin ja tekee tutun vatsalihastreenin. Mikäs siinä, mutta itse kaipaan vaihtelua. Mieleni ja kehoni kaipaa vaihtelua.

Motivaationi ja intoni liikkua pysyy yllä, kun en jumita samoissa rutiineissa. Olen tyypillinen jokasyksyinen uuden aloittaja. Tiedän ihmisiä, jotka selaavat työväenopiston jokasyksyisen kurssitarjonnan, ja aloittavat italian kielen opiskelun tai origamikurssin. Minä taas käyn läpi kotikaupunkini uudet liikuntapaikat ja mahdollisuudet. Tänä syksynä suuntasin elokuussa uudelle salille ihan uudenlaisten treenien pariin.

Ei trendien, vaan hyvän olon perässä

Kyllästyn nopeasti ja huomaan myös, että kroppani kaipaa jatkuvasti uudenlaisia virikkeitä ja haasteita. Siksi etsin uusia tapoja harjoitella. Säännöllisesti. Jonain vuonna keskityn voimatreeniin kuntosalilla, toisena hetkenä vahvistan kehoani kehonpainotreeneillä kotona ja kolmantena vain mieluiten juoksen tai liikun muutoin ulkona ja luonnossa.

Tietyt hyväksi havaitsemani peruselementit omassa treenaamisessani säilyvät vuodesta toiseen (kuten juoksu tai kotitreenit), mutta kuorrutus ympärillä muuttuu.

Tämä vaihtelevuuden tarve näkyy myös ohjaamissani ulkotreeneissä. Jokainen vetämäni treeni on erilainen. Haluan joka kertaa yllättää, jos en treenaajia, niin ainakin heidän kehonsa. Se on minun tavoitteeni.

Kehomme on fiksu ja siksi pyrin myös havainnoimaan, mitä oma kroppani kulloinkin tarvitsee. Joitakin vuosia sitten huomasin itsessäni samanaikaisesti rauhattomuutta ja kankeutta. Joogasta löytyi apu kumpaankin.

Tänä syksynä kaipasin jonkinlaista yhteisöllisyyttä yksinäisen salilla puurtamisen sijaan. Perinteiset ryhmäliikunnat eivät nyt innostaneet, mutta löysin ratkaisun salilta, jossa treenataan voimaa ja toiminnallisia ryhmätreenejä ohjaajan johdolla. Olen huomannut, että monipuolisuus on tehnyt myös keholleni hyvää: siitä löytyy sopivasti voimaa, kestävyyttä ja pikkuhiljaa myös liikkuvuutta.

Mitä, jos mokaan?

Tutuissa rutiineissa pysyminen on helppoa ja turvallista. Silti yritän haastaa itseäni vaikkapa juoksemaan tuttua Karikon lenkkiä välillä ”väärään” suuntaan normaalin ja tavallisen reitin sijasta. Vanhoista tavoista poikkeaminen vaatii rohkeutta. Uudelle salille meneminen jännittää, varsinkin, kun sieltä ei tunne ketään. Haluan useimmiten aloittaa uuden harrastuksen yksin, en kaverin kanssa. Silloin tulee väkisinkin tutustuttua uusiin ihmisiin.

Uuteen hyppääminen on aina kannattanut. Olen innostunut joka syksy uudestaan ja innostus on kantanut. Olen oppinut uutta ja kokenut ylittäväni itseni.

Yksi iso kynnys minullakin kuitenkin on. Tanssitunnit. Apua. Ne pelottavat ja suoraan sanottuna uskon mokaavani itseni. Niin kenelle? Ehkäpä siinä olisi minulle seuraava haaste. Uskaltautua tanssimaan. Twerkkaamaan. Ai kamala.

<3 Anna

P.s. Jos osaat suositella “lempeää” ja helppoa tuntia, johon tällainen tanssitaidoton uskaltautuisi mukaan, niin vinkkaa ihmeessä. Niin, ja miksi ihmeessä kaikissa tanssisaleissa pitää olla peilit? Tuplanolous!! 🙂

Lue myös edellinen postaukseni: “Lihava on tyhmä!”