Irti liiasta mukavuudenhalusta – Nautin siitä, että asioiden eteen pitää nähdä vaivaa

Työn paiskiminen jonkin merkittävän saavutuksen eteen, omien tavoitteiden vuoksi ponnistelu, pitkäjänteisyys ja kurinalaisuus. Epämukavuusalueelle meneminen, vaivannäkö ja vastoinkäymiset. Kaikki nämä ovat osa prosessia, kun tavoitellaan jotain: kehitystä, uuden oppimista, painonpudotusta, lihaskasvua, opiskelupaikkaa tai unelmia.

Valitettavan usein mukavuudenhalu voittaa. Siitä on tullut päivittäinen kumppanimme. Miksi tehdä asiat vaikeamman kautta, kun helpommallakin voi päästä? Voi ottaa rennommin, hyggeillä ja olla armollinen itselleen. Meille toitotetaan, ettei aina tarvitse suorittaa, pyrkiä parhaaseen tai pitäytyä sovitussa.

Mukavuudenhalu saa meidät ottamaan hissin portaiden sijaan, tai ajamaan autolla töihin, kun saman matkan voisi taittaa pyörällä tai kävellen. Mukavuudenhalu saa meidät luovuttamaan liian helposti ja jäämään sohvalle. Sama tyyppi saa meidät jättämään viimeiset toistot salilla tekemättä tai syömään epäterveellisesti.

Nykykoululaitosta ja oppilaita syytetään siitä, että kaiken pitäisi olla kivaa. Oppimisen pitäisi olla kivaa, tuntien pitäisi olla kivoja, opettajan kiva. Ehkä teemme lapsillemme karhunpalveluksen. Sen oppiminen, että kaikki ei tule elämässä helpolla, on äärimmäisen tärkeää. Omalla työllä ja ponnistelulla on merkitystä. Kun jonkin itselle tärkeän asian eteen on nähnyt vaivaa, tuntuu saavutus ihan erilaiselta, kuin jos tulokset tuodaan tarjottimella.

Onnistumiset, erityisesti haastavilta tuntuvissa tehtävissä, tuovat lisää itseluottamusta, kasvattavat pystyvyysuskomuksia ja kannustavat yrittämään seuraavallakin kerralla luovuttamisen sijasta. Tänään lukiostamme valmistui lähes 30 uutta ylioppilasta. Puheessaan eräs vastavalmistunut kuvasi, miten saavutukset, tässä tapauksessa valkolakki, on kaikkien ponnistusten arvoinen. Se oli hänen mukaansa vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä, sekä istumalihaksia: epämukavuusalueelle menemistä.

Minun on myönnettävä, että iän myötä minusta on tullut mukavuudenhaluisempi. Aamulenkki tulee räntäsateessa helpommin jätettyä tekemättä, itselleen on paljon armollisempi, eikä kaikessa tarvitse olla täydellinen. Silti olen edelleen sillä kannalla, että jos oikein kovasti haluan jotain: saavuttaa tavoitteet tai unelman, olen valmis tekemään sen eteen töitä niska limassa ja pers ruvella. Motivaatio on silloin sisäistä, ei ulkoista( jonkun toisen tai yhteisön määrittämää).

Olen valmis kestämään epämukavuutta, jos tiedän, että voin siten saavuttaa jotain tärkeää, unelmani tai tavoitteeni. Mukavuudenhalu ei ole viholliseni, mutta silloin kun on aika lähteä liikkumaan tai lenkille, myös lähden sinne. Vaikka mukavuudenhalu yrittää muuta toitottaa, tiedän, ettei minua treenin jälkeen ole koskaan kaduttanut, että lähdin.

Epämukavuusalueelle menevät myös treeniryhmäni naiset, jotka uskaltavat ottaa isommat painot ja kokeilla haastavampia liikkeitä. Hekin tietävät, että kovan treenin jälkeen olo on taivaallinen. Joskus mukavuudenhalu meinaa voittaa minut ja houkutella jättämään viimeinen veto juoksematta olla lähtemättä pimeään ja kylmään ulkoilmaan.

Silloin voitan mukavuudenhalun ajatuksen voimalla. Käytän paljon mielikuvia motivoidakseni itseäni: miltä minusta tuntuu treenin jälkeen? Minkälainen olo minulla on, kun olen ylittänyt itseni tai nostellut painoja? Miten paljon virkeämmäksi tulenkaan, kun käyn edes pienellä kävelylenkillä? On helppo kieltäytyä tarjotusta autokyydistä töihin, pukea yksi ylimääräinen kerros vaatetta ja ottaa aamuhappi kävellen töihin, kun tietää, miten paljon paremmin työpäivän jaksaa aamureippailun jälkeen.

En kuitenkaan enää piiskaa itseäni. En myöskään syyttele itseäni jos päätänkin jäädä sohvalle. Nautin vain siitä, ettei kaikki tule niin helpolla. Olen valmis näkemään vaivaa. Varsinkin sellaisten asioiden eteen, joiden tiedän palkitsevan. Ei yliopiston pääsykokeisiin lukeminen 20 vuotta sitten, 8 tuntia päivässä, puolen vuoden ajan, herkkua ollut, mutta onneksi kärvistelin ja luin. Opiskelupaikka olisi jäänyt saamatta. Mukavuudenhaluisena olisin senkin ajan viettänyt nuoren naisen elämää: treenaten, juhlien ja matkustellen. Nyt saatoin tehdä sitä koko opiskeluajan:)

Ehkä minussa on myös aina ollut pientä räkäposkella rämpijää, joka ei niin pienistä kolhuista välitä. Jalkapalloharrastus ja torilla vietetyt vuodet vihanneksia myyden, säässä kuin säässä, opettivat, ettei pienistä kannata välittää. Sain hyvän olon voittamalla itseni ja ennakkoluuloni sekä uhmaamalla siistejä sisätöitä.

Mukavuudenhalu kannattaa valjastaa pois omien unelmien tieltä. Anna ajatuksiesi viedä sinut tilanteeseen, jolloin olet voittanut itsesi ja tekosyysi. Pienen epämukavuuden sietämisen jälkeen on voimakas ja vahva olo. Pystyn mihin vain!

Onko mukavuudenhalu sinun ja unelmiesi välissä?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni Viisi syytä matkustaa Firenzeen sekä joulutunnelmiani

Vinkki motivaatioon löytyy täältä