Elän palautteista. Hengitän kehuja.

 

Jokin aika sitten sitten asiakkaaltani saamani palaute pysäytti minut. Aloin miettiä, kuinka iso osa meistä itsestämme muodostuu saamiemme kehujen, kommenttien, kiitosten tai arvostelun kautta. Elämmekö jopa palautteista? Hengitämmekö kehuja? Varsinkin aikana, jolloin sosiaalinen media rakentuu palautereaktioiden pohjalle: “tykkään, ihailen, en tykkää, kuinkamonitykkää?”

 

 

Asiakkaan kiitos onnistuneen elämänmuutoksen jälkeen, ulkotreeneissä hikoilleen ryhmän avoin palaute heille piiskaamastani hyvästä olosta, esimiehen kiitos tai kiva pieni kehu instakuvan alla. Lapsen spontaani kommentti ”Olet ihana, äiti” tai puolison ihaileva katse ja nopea heitto aamukiireessä: ”Olet kaunis!”. Nämä ovat positiivisia palautteita, jotka saavat minut hieman kohoamaan, henkisesti ja fyysisesti. Joskus mietin, elänkö palautteista, kiitoksista, hyvistä kommenteista ja kehuista. Kyllä. Ja niin elät todennäköisesti sinäkin.

 

 

Jo pieni vauva etsii vuorovaikutusta ja peilaa äidin ilmeistä, eleistä, kosketuksista ja äänenpainoista omaa arvoaan ja ihanuuttaan. Itsetunnon ja –arvostuksen pohja rakentuu tälle peilipalautteelle, joka on lapselle yhtä tärkeää kuin perustarpeista huolehtiminen. “Olen ihana, arvokas, rakastettava, hyvä ja minua ymmärretään. Kelpaan!” Näitä samoja asioita haemme läheisiltä ja kaukaisemmiltakin kohteilta läpi elämämme. Jos palaute on lapsuudessa kannustavaa, pääosin myönteisen johdonmukaista, syntyy meille käsitys siitä, että meidät hyväksytään, ja hyväksymme helpommin silloin myös itsemme. Luottamus itseen ja omaan arvoon on tärkein varhaisen peilisuhteen lopputulos.

 

 

Jos kuitenkin omanarvontunto rakentuu pelkästään kehuille, ihailulle tai suorituksille, on se vaarassa hetkinä, jolloin palaute on negatiivista tai sitä ei ole ollenkaan. Tällöin epäonnistumiset voivat romahduttaa. Lapsen, ja aikuisenkin, tulisi tuntea itsensä hyväksytyksi myös niinä hetkinä, kun hän ei onnistu, loista tai saavuta. Silloin tarvitaan läheisiä, joille kelpaa. Epäonnistuessaankin. Ollessaan omasta mielestään ruma tai huono. Silloinkin, kun ei pysty rakastamaan itseään.

 

 

Tämä peilaaminen ei lopu lapsuuteen tai vielä nuoruuteenkaan, jolloin kehittyvälle nuorelle on ensiarvoisen tärkeä kokemus saada hyväksyntää ja palautteita erityisesti ikätovereiltaan. Sosiaalinen media voi olla kannustava, mutta myös julma. Vertailu on pahinta myrkkyä kehittyvälle itsetunnolle, vaikka nuoren tulisi voida uskoa: ”Riitän. Kelpaan. Pärjään!”

 

 

Peilaaminen ja tarve palautteisiin jatkuu läpi elämän. Minulle tällä hetkellä keskeisin asia on sisäistää, että arvokkain on palaute, joka tulee kaikkein lähimpää. Lapselta. Mieheltä. Äidiltä.

”Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisen silmissä, sydämesi.” Tärkeän ihmisen antamasta palautteesta voit oppia eniten itsestäsi ihmisenä, vaikka ulkonäköön tai saavutuksiin kohdistuvat kehut tuntuvat toki hyviltä ja nostavat hetkeksi itsetuntoa. Tuo lainaus oli muuten Raamatusta. Ehdottomasti yksi lempisananlaskuistani.

Postauksen alussa mainitsin asiakkaaltani saamastani palautteesta, ja sain luvan julkaista sen:

“Tiedätkö, tällaisina hetkinä kun päivä on päätöksessä ja kropassa tuntuu tekeminen ja se on levollinen, olen kiitollinen sinusta. Takana on tällä viikolla upeat kolmet treenit urheilupuistossa ja ensimmäinen soutu. Se on ihan älyttömästi enemmän kuin viime kuukausina on ollut aikaa. Ja se on älyttömästi enemmän kuin ilman sinua olisi ollut. Olen niin mielettömän puhki koko talvesta ja keväästä ihan fyysisestikin, että ellei näitä treenejä olisi ollut, olisin nämäkin ajat varmasti nukkunut tai vaikka olisinkin päässyt lenkille asti, en olisi jaksanut puskea täysillä. Nytkin se on ollut tosi hankalaa mutta kyllä sinun treeneissäsi on voimaa. Niinpä vaikka treenejä on mennyt ohi kasapäin niin jokainen osallistuttu treeni on ollut silkkaa kultaa hyvinvointiini.

Kyllä, olen kiitollinen sinusta ja kiitän sinua.”

Tällaiset palautteet saavat minut vakuuttuneeksi, että valmentajana tekemäni työ on äärettömän tärkeää työtä ja, että olen tehnyt sitä hyvin ja sydämellä. Olin palautteesta kiitollinen ja liikuttunutkin.

Muistetaan siis kehua, kiittää ja kannustaa ystävää, tuttua, ventovierastakin. Näillä palautteilla voi olla saajalleen iso merkitys. Mutta muistetaan kuitenkin, että se tärkein palaute tulee läheltä.

<3 Anna

Kuvat ovat viime sunnuntain rippijuhlista, jonne osallistuimme koko perhe. Sain hyvän syyn pukeutua uuteen mekkooni, jonka ostin DOTS -kaupasta Turusta. Mekon merkki on DRYLAKE. Rakastuin tähän ensisilmäyksellä. Korvikset parin euron löytö Pelastusarmeijan kirpparilta.