MYYTTEJÄ HIILAREISTA – ÄLÄ USKO KAIKKEA!

*Sisältää mainoslinkkejä

Hiiohoi te kaikki hiilaria vieroksuvat ihmisisielut sekä uskolliset hiilarinmussuttajat! Näin itsenäisyyspäivän isketään hampaat safkahommiin ja puretaan myyttejä hiilareista pieniksi pirstaleiksi. Hypätäänpä suoraan aiheen kimppuun!

MYYTTEJÄ HIILAREISTA

Hiilarit lihottaa.

No ei se ihan näin mene. Hiilarit eivät ketään lihota, vaan yli kulutuksen syödyt kalorit tulivat ne sitten hiilareista, proteiinista tai rasvasta. True story bro.

Sokeri on pahasta, ja se ainakin lihottaa.

Tuota, ei nyt aivan. Kaikki syödyt hiilarit pistettiin ne huuleen perunasta, pastasta tai irtokarkeista muutetaan elimistössä ensin glukoosiksi, joka varastoituu joko lihaksiin glykogeeniksi tai pakkautuu vyötärölle rasvaksi, jos mennä mussutellaan yli kulutuksen. Lihomisen, rasvanpolttamisen tai nykyisen rasvamassan ylläpitämisen kannalta tästä syystä ei ole kokonaiskuvassa väliä, mistä lähteistä hiilihydraatit suuhunsa popsii.

Toki kyllähän kaikki tietävät, kuinka nihkeästi kourallinen karkkia täyttää vatsaa ja pitää nälkää poissa verrattessa perunaan, ruisleipään tai riisiin. Järkeävästi valittujen hiilihydraattien mukana saadaan myös tärkeitä ravintoaineita ja kuitua, mutta jos suojaravinteita saadaan jo tarpeeksi muun ravinnon mukana, niin kaiken ei tarvitse olla aina optimoitua ja lihomiseen tai rasvanpolttoon tällä ei suoraan ole vaikutusta.

Kun treenaa salilla kovaa ja nipistää hiilareista, niin kroppa muovautuu sporttiseksi

Eiii välttämättä. Tätä näkee ja todella paljon, ja huolestuttavinta on, että tällä tyylillä osa tuntuu vedettävän jopa vuoden ympäri. Ei näin. Voima- ja teholajeissa (joihin voimme lukea tavoitteellisen salitreenaamisen) lihakset saavat energiansa etenkin lihaksiin varastoituneesta glykogeenistä, ja glykogeenivarastot täyttyvät juuri riittävästi hiilaria syömällä. Jos näitä ei päästä täyttämään, niin treenitehot ja siten myös tulokset sakkaavat jossain vaiheessa salin puolella lähes vuorenvarmasti.

Jos oikeasti haluat rakentaa pyöreää lihasta ja saada raskaampia painoja liikkeelle salin puolella, niin hiilareista ei kannata väkisin nipistää. Sporttisen kropan rakentamiseen ihan oikeasti tarvitaan hiilaria. Älä siis haksahda nappaamaan heti salitreenin vauhtiinlaittamisen kylkeen heti oikopäätä vähähiilarista dieettiruokavaliota, sillä tällöin usein tulokset varsinaisen salitreenin puolelta voivat jäädä heikoiksi ja into loppua energianpuutteeseen ja kehityksen sakkaamiseen.

Hiilarit ovat myös merkittävässä roolissa palautumisessa salitreenissä ja missä tahansa urheilussa, ja huono palautuminen tarkoittaa usein myös huonoa kehitystä. Lisäksi hiilihydraattien imeminen kiduksiin ehkäisee ylirasitustilaan joutumista ja auttaa siitä palautumisessa. Liian kovaan treenijaksoon tai muutenkin stressaavaan elämäntilanteeseen ei siis kannata yhdistää vähähiilarista ruokavaliota.

Hiilarit kannattaa valita aina puhtaista lähteistä

Tiettyyn pisteeseen tämä voi olla hyvä periaate. Syömällä yleisesti ottaen monipuolisesti saadaan yleensä aivan riittävä määrä tärkeitä mikroravinteita. Meillä länsimaalaisilla vähänkään fiksusti syövillä ei ole yleensä puutteita näissä, joten ihan kaikkea ei tarvitse eikä ihan totta kannatakaan optimoida.

Varsinkin jos on kyseessä urheilija tai aktiivitreenaaja, jolla kulutus on suuri, niin liian puhtaasti syömällä voidaan päätyä helposti suhteessa liian alhaisilla kaloreille. “Puhtaista lähteistä” syömällä voi olla monille vaikea saada riittävästi ruokaa syötyä, ja liian alhainen energiansaanti voi altistaa loukkaantumisille, heikolle palautumiselle, kehityksen hiipumiselle, unihäiriöille, hormonaalisille häiriöille, puolustuskyvyn heikkenemiselle, kohonneille stressihormoonitasoille ja yleiselle jaksamisen sekä fiiliksen heikkenemiselle.

Monesti liian tiukat kriteerit ja säännöt syömiselle voivat aiheuttaa ahdistusta ja vaikeuttaa sosiaalisia tilanteita. Panos puhtaaseen ruokaan voi olla hyvästä, mutta liian tarkka optimointi voi olla kaukana oikeasta hyvinvoinnista, jos mieli alkaa vetää vinkkeliin ja stressiä pukkaa syömisen ympärille.

Joka kerta kun syön hiilaria enemmän, niin vaakalukema pomppaa. Kyllähän se lihottaa!

Korjataanpa yksi asia. Painonnousu ei välttämättä ole yhtä kuin lihominen. Yksi gramma hiilihydraattia voi sito itseensä jopa kolme grammaa nestettä. Ja kun se hiilihydraatti pakkautuu ja varastoituu lihaksiin glykogeeniksi, niin se voi näkyä vaa’alla. Naisilla täysin tyhjentyneet glykogeenivarastot voivat täydentyessään nostaa painoa jopa 1,5-2 kiloa. Lisäksi on syytä muistaa, että sitä ruokamassaa on usein vielä sielä suolessa jonkin aikaa reilumman mussuttelun jäljiltä, ja tottakai se näkyy vaa’alla. Ei ruokamassa suoraan keijupölyksi vatsassa muutu.