SYÖTKÖ LIIAN JÄYKÄSTI? JOUSTAMATTOMAN RUOKAVALION VAIKUTUKSIA
*Sisältää mainoslinkkejä
Ruokavalioiden ohjaama elämä, ruokavaakariippuvuus, ja “puhtaan ruuan” pakko on oikeasti melko laaja nykyhetken vitsaus. Vaikkei aina tarvitse olla syömishäiriön puolella, niin häiriintynyttä syömistä on paljon sekä haitallista ja perustelematonta informaatiota ravinnosta liikkuu paljon. Näiden parissa joudun työskentelemään itse lähes päivittäin.
Miten tähän ollaan päädytty?
Viime vuosina on ollut mahdolliseksi bongailla netistä “ihan loppuelämäksi soveltuvia” orjallisia ruokavalio-ohjeistuksia, jossa mentaliteettinä on, että unelmiensa eteen pitää tehdä valintoja. Onko se kuitenkaan ihan niin, että oma oikea hyvinvointi pitäisi uhrata sille, että näyttäisi muka hyvinvoivalta ja saavuttaisit somemarkkinnoilla sinut syövyttäneen ja manipuloineen muotin, miltä sinun tulisi näyttää, että olisit parempi ihminen. Kun unelmien täyttymyshän on meinaan se, että näytät hyvältä. Muulla ei niin väliä. Vai onko?
Aika halvalla laitetaan “hyvinvointia”, ja puhumattakaan siitä, että jotkut vielä maksavat isojakin summia siitä, että joku iskee sulle käteen tarkoilla grammoilla varustellun paperin, jossa ei edes ilmoiteta kaloreita, makrojakaumaa (tai ne on laskettu aivan päin honkia), eikä edes osata perustella, että miksi et saa syödä leipää, margariinia tai juustoa. Tai lihasta kasvattaessasi ilman mitään rasvanpolttotavoitetta et saa koskea työpaikan tai opinahjon lounaslinjastoon, kun et voi tarkkaan tietää mitä annos sisältää.
Toki jos ravintoasiat ovat ihan keturallaan, niin fiksusti kootun ruokavalion apuun ottaminen ei välttämättä ole lainkaan huono asia. Se on kuitenkin hyvä muistaa, ettei sitä 100% lopun elämää noudattamalla tule välttämättä yhtään sen parempia tuloksia, vaan ruokavalion ideana on opettaa pääsuunnat elämäntavalle ja järkeville ratkaisuille. Tietty rajoituksia tarvitaan siinä vaiheessa, jos omasta takaa löytyy yliherkkyyksiä tai sairauksia ja oikeaa ylipainoa vastaan taistellessa tiettyjä aseita on usein pakko ottaa käyttöön, jos muutosta halutaan tehdä.
Mun mielestä kuitenkin yksi osuvimmista ruokavalion määritelmistä on, että ruokavalion rooli on tehdä itsestä pitkällä juoksulla tarpeeton (tai ainakin mahdollisimman tarpeeton). Liian jäykän ja joustamattoman ruokavalion kohdalla ei usein jää tilaa oppimisille, sillä kaikki valinnat ovat tehty jo syöjän puolesta, eikä omia aivoja tarvitse käyttää. Tai pahimmillaan tähän lupaa kysyessä ei anneta käyttää. Tällöin liian jäykällä ruokavaliolla tekee helposti itselleen karhunpalveluksen.
Liian jäykän syömisen vaikutukset
Vaikka ruokavalio kuulostaisi terveelliseltä. Liian jäykän ruokavalion noudattamisella (verrattuna joustavampaan syömiseen) on useiden tutkimusten mukaan havaittu seuraavia vaikutuksia:
- Heikompi painonpudotus
- Heikompi pudotetun painon ylläpito
- Lopulta korkeampi kehonpaino ja painoindeksi (BMI)
- Ruuan keskeisyyden lisääntyminen
- Useammin ylisyöntejä
- Tiheämpia ja rajumpia ahmimisia
- Mielialan laskua ja heittelyä sekä ahdistuksen lisääntymistä
- Enemmän syömishäiriöoireita
- Heikontunut kehonkuva
Ja kyllä. Tutkimustieto on saatu sieltä käytännöstä, ja tässä tapauksessa ihmisten elämästä ja ruokavalioiden noudattamisen tuloksista. Suureen osaa näistä myös itse törmään työn parissa jatkuvasti.
On myös syytä pistää merkille, ettei joustava ja kaiken salliva ruokavalio ei kuitenkaan tarkoita samaa. Jos esimerkiksi ylipainoisen ihmisen tulee pudottaa painoa (yleensä en käsittele teksteissäni varsinaisia ylipainoasioita, mutta menköön nyt esimerkkinä), niin valintoja on tehtävä eikä hommat tapahdu päätä silittelemällä. Kuitenkaan pelkkä kana, riisi, kasvikset ja maitorahka eivät ole yksioikoisena tienä tuloksiin. Painoa on mahdollista pudottaa myös huomattavasti laajemmalla skaalalla ruokavaihtoehtoja eikä ruokavaakakaan ole automaattisesti pakollinen (vaikka siitä voi olla toisille paljon apua).
Ja jos ei painoa muutenkaan tarvitse pudottaa, vaan on tarkoitus tehdä urheilussa tulosta tai elää muuten vain tervettä ja energistä elämää, niin sitä suuremmalla syyllä mahdollisia perustelemattomia rajoituksia kannattaisi pistää syyniin. Ovatko ne oikeasti tarpeen?
Miten päästä eroon liioista säännöistä ja jäykkyydestä?
Säännöistä, vääristyneistä ajatusmalleista ja lujasti mieleen iskostuneista tavoista voi olla vaikea päästää irti. Ihan mahdollista se silti on, mutta sen eteen tulee tehdä töitä. Toki syömishäiriötilanteissa on syytä hakea apua, mutta muutoin vain liiallisen jäykkyyden puolelle karkaamisesta irti pääseminen on usein saavutettavissa ihan käytännön tekemisellä ja asteittain rentouttamalla.
Ainakin ehdottaisin pohtimaan mahdollisten rajoitusten ja joustamattomien sääntöjen purkamista noudattamassasi ruokapolitiikassa, jos huomaat toimintamallisi olevan tiukka ja jos seuraavista kohdista useampi osuu kohdalle:
- Ruokavalio sisältää paljon rajoituksia ilman perusteluita. Ei itsesi tai ohjeen antaneen auktoriteetin puolesta. Perusteeksi ei riitä hyvän kropan tai parempien urheilutulosten saavuttaminen, vaan millä mekanismeilla se vaikuttaa kehonkoostumukseesi tai urheilutuloksiisi (mikäli jompi kumpi näistä on tavoitteenasi).
- Ruokavalio tekee kaikki valinnat puolestasi, ja tämän seurauksena ruokavalio hallitsee sinua, etkä sinä ruokailuasi. Noudatat ruokavaliota, koska “pakko”, etkä siksi, että oikeasti haluat.
- Sinä itse uskot tai sinulle on uskolteltu, että nykyinen malli on ainut tie tavoitteisiin. Kyseinen malli voi olla yksi tie, mutta jos se ei sovi sinulle, niin vaihtoehtoja kannattaisi tällöin harkita.
- Ruokavaluo jättää joustamisen ja soveltamisen mahdollisuuden minimiin, ja elämästä ja sosiaalisista tilanteista tulee oikeasti hankalia.
- Ruokavaliosi on todella mustavalkoinen, ja se kumoaa radikaalisti yleisten ravitsemussuositusten periaatteita.
- Sääntösi ja rajoituksesi perustelut pohjautuvat yksittäisten henkilöiden kokemuksiin. Ne eivät riitä perusteeksi sille, että se sopisi kaikille. Toki jos tämä sopii kaikin puolin sinulle, niin hyvä (muttei se silti välttämättä ole paras tapa naapurillesi)
- Säännöt ja rajoituksesi perustuvat tunnepohjaan, “näin muutkin tekevät” tai “näin on aina tehty”-periaatteeseen.
- Jos mietit elämääsi viisi tai 10 vuotta eteenpäin, ja samanlaisen ravintopolitiikan noudattaminen silloinkin tuntuu epämielyttävältä tai ahdistavalta. Miksi eläisit nyt tavalla, jolla ei oikeasti halua edes jatkossa elää? Miksi veisit elämääsi itsellesi nurinkuriseen suuntaan?
Jos näiden sääntöjen ja rajoitteiden irti päästäminen jännittää, niin napanuoran katkaisun voi tehdä hiljakseltaan. Aloita jättämällä päivästä yksi ateria vain silmämääräisesti arvioiduksi (ilman ruokavaakaa) ja ota lautaselle myös hiljalleen sellaisia ainesosia, joita et yleensä ruokavaliosi puitteissa “ole saanut syödä” tai vain tottunut syömään, mutta mieli tekisi. Kaikesta ei myöskään tarvitse aina tietää, mikä niiden proteiini-, hiilari-, rasva- tai kalorisisältö on. Ruoka voi joskus olla vain ruokaa, ja on sitä ennenkin pärjätty ilman tarkkoja ravintosisältöjä. Normaalipainoisilla terveillä ihmisillä myös nälän säätely usein kertoo aika tehokkaasti ravinnon tarpeesta ja sen hetkisestä tilasta kehosta.
Röhnisch-toppi: TÄÄLTÄ*
Puma-trikoot: TÄÄLTÄ*
Toisen rento on toisen jäykkä
Ja kyllä. Osa ihan oikeasti voi rakastaa sitä, että syö “simppelisti” ja vaikka sitä perinteistä kanaa, riisiä ja parsaa. Sama toimintamalli ulkoapäin ei välttämättä tarkoita samaa mentaliteettiä taustalla, eli antaa jokaisen syödä sillä tavalla, mitä parhaaksi itselleen kokee. Joustavuus ja rentous ovat hyvin subjektiivisia asioita, ja toisen jäykkä ja joustamaton voi toiselle olla rentouden tyyssija. Mikään ruokavalio ei ole automaattisesti väärä, mutta välillä on hyvä pohtia, mikä oikeasti sopii juuri sinulle. Me kun jokainen olemme erilaisia.
Minäkin olen oikeasti joskus nauttinut huomattavasti jäykemmästä toteutuksesta kuin nyt. Ja kun en enää nauttinut, etsin toisen tavan. Minäkin olen joskus uskonut jäykempiin toteutuksiin, mutta nykyään olen huomannut joustavuuden soveltuvan suurimmalle osalle vaan huomattavasti paremmin pitkällä tähtäimellä. Kaikkea voi kokeilla, mutta itselle toimimattomaan ei kannata jämähtää. Vaikka se olisi toiminut hetken aikaa, niin se ei tarkoita, että siihen kannattaisi jymähtää koko loppuelämäksi. Itseään ja toimintamalliaan on ihan järkevääkin aina tietyin aika välein kehittää.
Joustavuutta viikonvaihteeseen!
TSEKKAA MYÖS:
Ruokavaliot – Pahoinvointia hyvinvoinnin vaatteissa?
& Miksi normaalipainoiset dieettaavat eniten?
EDELLINEN JUTTUNI:
Säästätkö rahaa? Paljon mulla on rahaa säästössä?
♥ MUUALLA: ♥
PROVE-valmennukset // YouTube // Bloglovin // Instagram
Aiheeseen liittyen: ostin somessa paljon hehkutetun (moni hänen valmennettavansa pääsivät mitalisijoille nfe:ssä) ptn valmennuksen…
Ja voi morjens mikä pettymys.
Ei oltu ilmoitettu edes kalorimäärää, makroista puhumattakaan. Ruokavalio tyyliä kananmunanvalkuaisia, kanaa ja riisiä. Ei missään nimessä kuin 1 hedelmä päivässä ja sekin vain treenipäivinä.
Treeniohjelmassa vain lyhyet liikevideot, ei mitään vinkkejä tuntumaan/parempaan tekniikkaan tms.
Ja jatko-ohjeina: hiilaria vähän enemmän. Ei jestas kukaan jaksa syödä noin yksipuolisesti lopun elämäänsä.
Siis edes kalorimäärä ja makrojakauma pitäis ilmoittaa, että valmennettava voisi ehkä oppiakkin jotain. Ja jatkossa säätää omia makrojaan vastaamaan omia tarpeitaan.
Olo oli huijattu suorastaan, muttei omalla naamalla kehtaa mihinkään tätä palautetta laittaa kun saa vaan kuraa niskaansa, kun kaikki sometähdet tätä valmentajaa hehkuttaa….
Moikka! Kannattaa ihmeessä laittaa palautetta, jos tuntuu, että omasta mielestä vajaavainen tai sulla on tähän heittää kehitystoiveita. Kun palautteen muodostaa rakentavaksi, niin se voi olla todella tärkeää ja arvokasta valmennusta tarjoavalle taholla/henkilölle, ja tuskin siitä lokaa saa niskaan, jos antaa asiallisia parannusehdotuksia “tuotteeseen”. Ja vaikka joku toinen olisikin tyytyväinen ja tyyli toimisi jollain toisella, niin eihän se välttämättä kaikilla toimi, ja henkilökohtainen valmennus voi olla erilaista kuin verkkovalmennuksen toteutus. Ja onhan sekin tärkeä oppi itselle huomata, että mikä itsellä ei ainakaan toimi, jos jotain “positiivista” tästä omasta kokemuksesta haluaa repiä irti.