Treenifilosofiani

 

Himoliikkujana  ja personal trainerina minulla on, tai ainakin pitäisi olla, johdonmukainen, tavoitteellinen ja systemaattinen harjoitussuunnitelma ja –ohjelma, jota noudatan. Kaksi- tai kolmijakoinen saliohjelma kovine ja kevennettyine viikkoineen, kolme erilaista juoksulenkkiä viikossa intervalleineen ja peruskestävyyshölkkineen, unohtamatta kehonhuoltoa ja joogaa. Tarkasti ohjelmoidut treenit, lepo- ja palutumisaikoineen. Sekä tietysti aktiivista elämäntapaa tukeva ruokavalio.

 

 

Mutta. Kun mitään tällaista suunnitelmaa ei ole. Tosiasiassa minulla ei ole koskaan ollut sali- tai juoksuohjelmaa. Tavoitteita olen itselleni aina silloin tällöin asettanut, mutta ne ovat liittyneet lähinnä taitojen karttumiseen(yksi leuka -> viisi leukaa) tai liikunnan säännöllisyyteen(vähintään 3 x viikossa, mutta enintään 6). Vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että olen parhaimmillani liikkuessani kulloisenkin fiiliksen mukaan. Kuulostaako nössöltä?

 

 

 

Tavallinen treenini salilla alkaa alkulämmittelyllä, joka on suurimmaksi osaksi kohdallani itseni kanssa jutustelua: miltä tänään tuntuu? Minkälaiset energiatasoni ovat? kiristääkö jokin paikka? Siinä, noin 5-10 minuutin aikana pyöräillessäni, soudellessani tai hölkötellessäni juoksumatolla, päätän, mitä sinä päivänä teen. En katso lapusta: tänään on jalkapäivä, vaan jalkapäivä on silloin, kun jalat huutavat: ”Pliis, treenaa tänään meitä!” Juoksulenkkini ovat pitkiä niinä päivinä, kun juoksu kulkee. Joskus riittää vartti ja totean, ettei tästä mitään tule ja kävelen loppumatkan.

 

 

Minulle fiilistreenaus sopii. Motivaationi treenaamiseen on sisäistä: lähden liikkeelle omasta halustani hakea hyvää oloa. Siitä kumpuaa myös haluni liikkua säännöllisesti, ympäri vuoden. Tällainen treenimetodi ei välttämättä sovi sellaiselle, joka vasta hakee motivaatiotaan lähteä liikkeelle, tai, joka tarvitsee tarkasti sovitut ajat ja hetket liikunnalle. Toisaalta, kun pääsee sellaisen treenin pariin, josta itse nauttii, muuttuu liikunta pakosta tarpeeksi ja arvoksi sinänsä. Silloin motivaatio myös kääntyy ulkoisesta sisäiseksi.

 

 

 

Itse koen olevani mestari löytämään treeniaikaa vaikka minkälaisista väleistä: lenkki aamulla ennen töitä, porrastreeni lasten harrastusten aikana, kotona vartin kuntopiiri päivällä, lasten kanssa potkimaan fudista tai kävellen kauppaan. Voi olla, että joskus harjoittelustani tulee tavoitteellisempaa ja ohjelmoidumpaa. Itse asiassa pari viikkoa sitten otin yhteyttä toiseen personal traineriin, ensimmäistä kertaa elämässäni, tavoitteenani hankkia harjoitusohjelma, ja nyt minulla on sellainen. Mutta tästä kerron lisää jossain tulevassa postauksessa.

 

 

Tällä hetkellä syyni treenaamiselle ovat kuitenkin suurimmaksi osin terveydestä ja kunnosta huolehtiminen sekä arjessa jaksaminen ja henkinen hyvinvointi. Sen tavoitteen saavuttamiseksi fiilistreenaus toimii hyvin. Tämä tyyli on myös opettanut minut kuuntelemaan kehoani entistä paremmin. Niinä päivinä, kun treeni ei huvita, tiedän, että on tosi kyseessä. Sellaisina päivinä odotan seuraavaa päivää ja vielä paremmin kulkevaa juoksulenkkiä tai HIIT-treeniä salilla.

 

 

Enkä silti väitä,  etten olisi himoliikkuja, mutta olen sitä vain muun elämän asettamissa rajoissa ja fiilispohjalta.

 

 

Instagramistani @ansaivo löytyy satoja treenivinkkejä ja -videoita harjoittelun inspiraatioksi. Onko Teillä toiveita, millaisia treenejä haluaisitte erityisesti minun jakavan täällä blogin puolella?

 

<3 Anna

 

As a personal trainer I probably should have a strict training plan or schedule. But I don’t. I train based on my feelings of the day. I try to listen to my body. I don’t have any specific goals but I like to move, every day. I have inner motivation to training so I don’t usually have to push myself to do the workouts. I’m good at finding time and place to train. Maybe in the morning before work or meanwhile my kids are on their hobbies.