Joulutunnelma syntyy tirkistelemällä

Kaupunkilaislapsen joulunajan yksi kohokohta oli pyhiinvaellus katsomaan Stokkan jouluikkunaa. Lapselle iltainen pimeä kävelylenkki oli jännittävä elämys. Joulutunnelma ulottui ikkunoiden takaa kaikkiin aisteihin. Näky oli lapsen silmiin maaginen.  Samaa teen edelleen. Mikään ei ole joulun alla parempaa, kun katsella ulkoa pimeydestä sisälle valoihin.

Kahviloiden, ravintoloiden ja kauppojen ikkunat on laitettu jouluun. Kynttilät, valot ja asetelmat lohduttavat marraskuun räntäsateessa tarpojaa. Juoksulenkeillä ahmin taidetta, ihmisiä rupattelemassa kahvikuppien ääressä, tunnelmallisia interiöörejä ja elävää valoa. Ulkoa katsottuna ikkunoiden takaa heijastuu joulun ydinsanoma: yhdessäolo, lämpö ja ilo.

Ehkä minua voi kutsua tirkistelijäksi, mutta kävelylenkit pimeään vuoden aikaan tarjoavat mielettömän mahdollisuuden kurkistaa sisään ihmisten joulurauhaan. Koti on laitettu kauniiksi, kynttilöitä on sytytetty ja tarkkaan valitut joulukoristeet ilahduttavat ohikävelevän lenkkeilijän silmää. Odotan innolla aikaa, kun joulukuuset alkavat pilkottaa olohuoneista kaduille. Tuoksun voi melkein tuntea ulos asti.

Usein lähden ulos vain aistiakseni tunnelman. Tiedän jo Turussa parhaat reitit ja hoodit, joissa saa upeimpia ikkunaelämyksiä. Yksi ehdoton lempparini on Tuomiokirkon ympäristö vanhoine puutaloineen. Oman kotini ikkunoissa on tuikkinut 16 vuotta sama paperitähti, jonka hankin aikoinaan Ruotsista ollessani siellä opiskelijavaihdossa. Toivon, että tähdestä välittyy joulutunnelmaa meidän ikkunoidemme alta kävelijöille. Kynttilät, sekä sisällä että ulkona, tukevat samaa tehtävää.

Joulu on minulle enemmänkin mielentila, jonka saavutan aistimalla ympäristöäni. Markettien tavaraähky ja ylensyönti eivät joulutunnelmaani edistä. Jouluun meidän perheessämme kuuluu tiettyjä perinteitä, mutta perinteet eivät ole muodostuneet velvoitteiksi. Kinkku ei ole joulupöydässä ollut mieleeni enää vuosikymmeneen. Sen sijaan ilman kaloja, rosollia ja perinteisiä laatikoita, ei minun jouluni ole joulu.

Lahjoista mieleisimpiä ovat kirjat. Itse olen toivonut Riku Korhosen uusinta romaania, Emme enää usko pahaan. Mieheni on innokas ruuanlaittaja, joten olen ajatellut hankkia hänelle joko nahkaisen essun tai uuden ison padan.

Joulu on kuitenkin ennen kaikkea lasten juhla, kuten uusivuosi ja vappukin. Innokas odottaminen ja toivo kuuluvat lasten jouluun. Siksi aion viedä omatkin lapseni ikkunaostoksille, ihailemaan näyteikkunoita, aistimaan joulun taikaa. Näkemään valon, joka on pimeän vuodenajan lupaus siitä, että hyvä voittaa.

Mikä tuo sinulle joulutunnelman? Onko muita, jotka saavat joulun sydämeensä ikkunoiden läpi?

<3 Anna

Kuvat eiliseltä lenkiltäni Turun jokirannassa. Moni näyteikkuna valmistautuu vielä jouluun. Tunnelma oli silti jo käsinkosketeltava.

Lue myös edellinen postaukseni luopumisesta ja muutoksesta sekä arkiviikostani