Laiha vs. lihaksikas vartaloni
Laiha vs. lihaksikas. Treenifilosofiani on viimeisen parin vuoden aikana muuttunut radikaalisti. Vielä vuonna 2016 harrastin lähinnä juoksua, kun taas tänä päivänä pääpaino on voimaharjoittelussa. Myös viikon harjoitustunnit ovat vähentyneet. Nykyään treenaan tehokkaasti 4 h viikossa ja harjoittelussa on selkeät tavoitteet. Lisäksi pyrin liikuttamaan kroppaa myös työpäivän aikana, mikä ehkäisee jumeja ja pitää mielen virkeänä. Nykyään myös ruokavalioni on sallivampi, syön paljon enemmän ruokaa kuin aiemmin enkä pelkää hiilihydraatteja.
Vuonna 2014 painoin 56 kg
Selailin viime viikolla vanhoja kuvia tietokoneelta ja yllätyin kovasti löytäessäni kuvia itsestäni vuodelta 2014. Vuosi 2014 oli minulla henkisesti vaikea ja ruokahalu oli kateissa. Laihtumista vauhditti myös 03/2013 syntyneen toisen lapseni imetys. Olen sellaista tyyppiä, jolta raskauskilot karisee melko helposti imetyksellä ja tähän yhdistettynä juoksuharrastus ja huono ruokahalu, niin laihaksihan siinä tuli. Nyt kun katson noita kuvia niin näen nälkiintyneen Lindan enkä haluaisi enää palata tuollaiseksi. Tänä päivänä voin paljon paremmin, ruoka maistuu (joskus liiankin hyvin!) ja tykkään myös siitä, että jaksan liikkua ja että paikat pysyvät kunnossa kovastakin treenistä huolimatta.
Vuonna 2014-2015 lenkkeilin 3-4 kertaa viikossa (yhteensä n. 30 km). Lisäksi kävin salilla tekemässä juoksua tukevaa harjoittelua, mikä sisälsi lähinnä alavartaloharjoituksia ja coretreeniä.
Tässä juoksutuloksiani
Paras puolimaraton aikani (21,09 km) on 1:57:29 ja tämä on Espoon rantamaratonilta vuodelta 2015.
Midnightrun (10km) aikoja 2016: 49:21, 2015; 51:18, 2014; 58:01.
Vuonna 2018 näytän tältä, paino 61 kg
Olen nyt puolentoista vuoden ajan harrastanut säännöllisesti voimaharjoittelua vapailla painoilla 2 kertaa viikossa ja lisäksi viikkooni sisältyy 2 nopeatempoista yleensä kehonpainolla tehtävää treeniä. Tyypillinen voimaharjoitus:
A1 (kuukauden pääliike): Etukyykky 5×5
B1 : Pystypunnerrus 4×8
B2 : Soutu toispolviseisonnassa 4×8
C1 : Askelkyykky 4X8
C2 : Hauiskääntö 4×8
C3 : Vatsalihasliike lisäpainolla 4×10
Tässä omia ykkösmaksimituloksia:
Maastaveto: 105 kg (02/2018)
Etukyykky: 67,5 kg (03/2018)
Takakyykky: 80 kg (03/2018)
Penkkipunnerrus: 50 kg (02/2018)
Pystypunnerrus: 32,5 kg (01/2018)
Leuanveto: oma paino + 7,5 kg (12/2017)
Tavoitteellinen harjoittelu tekee harjoittelusta mielekästä
Itselle tällä hetkellä tärkeintä harjoittelussa on liikunnan ja ryhmän tuoma hyvä fiilis, kehittyminen ja parempi jaksaminen arjessa. Säännöllinen liikunta tuo säännöllisyyttä myös muuhun arkeen ja huomaan myös, että syön järkevästi jotta treenit sujuisivat hyvin. Lisäksi äitinä pidän tärkeänä sitä, että olen hyvä roolimalli lapsilleni ja kannustan heitä aktiivisen elämän pariin omalla esimerkilläni.
Tavoitteellista treeniä kuulee välillä haukuttavan ja pelättävän, mutta itse olen sitä mieltä, että tavoitteita kannattaa asettaa sen vuoksi, että kiinnostus treeniin säilyy. Olisi hyvä saada liikunta yhtä luonnolliseksi osa arkea kuin hampaiden pesu tai syöminen ja nukkuminen, meidät on luotu liikkumaan! On todella palkitsevaa huomata, että oma harjoittelu tuo tulosta. Muistan, että oli supersiisti fiilis, kun pystyin juoksemaan elämäni ensimmäisen puolimaratonin tai kun sain vedettyä ensimmäisen leuanvetoni! Itselläni tavoitteet liittyvät tällä hetkellä voimaharjoitteluun ja ainakin maastavetotulosta olisi kiva parantaa entisestä. Myös omaa liikkuvuutta olisi kiva parantaa sekä leuanvetoja saada enemmän..
Mitkä asiat sinut saa liikkeelle? Onko se liikunnan tuoma hyvä fiilis, johonkin urheilukilpailuun osallistuminen, voimatasojen kasvattaminen?
Voimakasta päivää!
Pitkäaikainen lukija, ensimmäistä kertaa täällä kommentoimassa, moi 😀 Vuonna 2010 harrastin taitouintia ja olin “uintiurani” huipulla, painoa oli 60 kiloa (olen 165 cm pitkä), nykyään olen tanssija ja kuntosali-intoilija ja painoa on kertynyt 68 +/- kiloa. Painoa saisi olla pari kiloa vähemmän, mutta toisaalta olen oppinut olla stressaamatta sitä pari ylimääräistä ja nauttimaan kurveistani (mieskin kiittää, heh). Välillä kun katson vanhoja kuvia vuodelta 2010, tulee sellainen ikävä olo. Nyt vasta ymmärrän että olin liian laiha, näytin suorastaan sairaalta, ja muistan silti ajatellen että minun pitäisi olla pienempi. Se taisi olla vähän se trendi silloin, piti olla pieni, mutta onneksi nykyään kurveja saa olla, eikä niitä tulisi hävetä. Toivottavasti ttulevaisuudessa olisi sellainen jatkuva terveellinen ajattelu että oli kroppa millainen vain, pääasia että kokee itse voivansa hyvin 🙂