Yön pimeiden tuntien mietteet

Klo 02.02 taapero vaikeroi kivusta, mutta nukahtaa omaan sänkyynsä vielä

Klo 02.25 nostan itkevän taaperon viereeni

Klo 02.40 hyssyttelen taaperoa sylissäni

Klo 03.55 vilkaisen kelloa kun taapero on vihdoin nukahtanut uudelleen

Klo 04.20 vilkaisen jälleen kelloa vain todetakseni, että vielä yritetään nukkua

Klo 04.45 taapero on jälleen jonkinlaisessa unessa

Klo 04.45-05.15 taapero nukkuu hyvin kevyttä ja vaikeroivaa unta

Klo 5.15-06.20 nukumme kumpikin

Klo 06.20 heräämme leikkien virkeää

Kuinka monesta kuulostaa tutulle? Meillä on taas menty kaksi yötä aikalailla tällä kaavalla. Pienellä särkee vatsaa, naama kutiaa, olo on epämukava; kuka meistä silloin kykenisikään nukkumaan? Tuskin ainakaan kovin moni.

Kaksi iltaa sitten meillä nukahdettiin vielä helposti, vaikka yö olikin hankalampi. Silloin ihokin oli vielä kunnossa, mutta tuosta illasta tämä kaikki taas lähti liikkeelle ja pahenemaan päin on olot näemmä taas.

Eilen illalla naama alkoi olla jo huomattavasti punaisempi ja nukahtaminen aivan selkeästi vaikeampaa. Tänä iltana ollaan aika samoissa eilisen kanssa, joten yöltä en uskalla kovin hyviä unia odotella.

Edelleen vain olen sitä mieltä, että kaikkein raskainta on a) valvoa kesken omien unien ja b) valvoa kipuilevan lapsen kanssa. Sen lisäksi yön pimeinä tunteina ajatukset laukkaa laidasta toiseen; sitä kyseenalaistaa kaikkea, miettii tulevaa, miettii nykyhetkeä, iloitsee siitä mitä on, kokee suunnatonta rakkautta ja ajattelee paljon muuta. Päässä vilistää kysymyksiä; miksi lapseni joutuu kärsimään? Miksi yömme on jatkuvasti tällaisia? Miten tulen jaksamaan töiden alkaessa? Mitähän ruokaa sitä kehittäisikään huomisen puolella? Voiko väsymykseen kuolla? Ajatuksia ja kysymyksiä, joita ei todellakaan kuuluisi miettiä keskellä yötä samalla kun yrittää saada kipeää lasta nukkumaan. Sitä se kuitenkin on aivan liian monena yönä. Oman pään sisällä tapahtuvaa pohdintaa, tuskailua, ahdistusta, väsymystä ja mietintää.

Maanantaina Leolta otetaan verikokeena allergioita; siitepölyjä, eläimiä, pölyjä ja lieneekö homeetkin listalla. Enolevarma. Sekä ravitsemuslabroja; kalsiumia, d-vitamiinia jne. Joku osa minusta toivoo, että näissä allergiakokeissa jäisi jotain kiinni; jotain mikä selittäisi edes jotain. Toisaalta sisälleni pesiytynyt pessimisti sanoo, ettei näissä(kään) näy yhtään mitään ja elämä jatkuu ennallaan verikokeidenkin jälkeen. Mutta pidetään vaikka peukkuja, josko se auttaisi vastausten löytymiseen!