Viikon mummala-reissu

Kesällä vietimme mummalassa pidemmän pätkän ja silloin jo Leon puheissa vahvistui “Äiti, saanko mennä joskus mummalle ihan yksin?” sekä “Kohta minä menen mummalla. Ihan yksin!”. Toukokuussa hän jo puhui, kuinka tahtoisi mummalle jne, mutta kesällä vietetty aika mummalassa vahvisti pienen ihmisen tunnetta siitä, että hän tahtoo yksinään sinne yökylään. Alkuun sanoin lähinnä, että joskus sitten. Mutta ne puheet eivät suinkaan loppuneet, vaan lisääntyivät ja Leon suunnitelmista alkoi tulla hyvin pitkälle pohdittuja. Puheissa pyöri viikon mummala-reissu ja toisena päivänä kolmen viikon mummala-reissu; siinä huomasi, että ajan määreet ovat vielä hiukan vaikeita kolme vuotiaalleni!

HÄN TAHTOO SINNE TOSISSAAN

Jossain kohti alkusyksyä tuli aika hyväksyä, että lapseni tahtoo aivan tosissaan mummalaan ja vieläpä yksin. Miten 3-vuotias voi olla niin varma halustaan ja miettiä asioita niin pitkälle? Hän suunnitteli syksyn mittaan, kuinka hän pakkaa mukaan vaatteita, unikaverit sekä ruokaa. Kuinka mumma antaa hänen kyllä tulla yöllä kainaloon, jos hän tarvitsee kainaloa yöllä. Hän kertoi, kuinka muistuttaa mummaa sitten lääkkeistä ettei maha tule kipeäksi ja kertoi, kuinka ei syö mitään epäsopivaa mummankaan luona, jotta vatsa ei tule kipeäksi. Hän kertoi soittavansa äidille videopuheluita, jolloin ei tule ikävää. Hän mietti oikeasti asioita pitkälle noin niinku kolme vuotiaaksi; ainakin omasta mielestäni. Mumma halusi pojan yökylään ja poika halusi palavasti sinne, joten lopulta päädyimme siihen, että hän on sitten sunnuntaista lauantaihin, koska arkena kukaan ei pääse Leoa hakemaan kotiin (toki hädän tullen sitä olisi ajanut vaikka yöllä hakemaan, mutta..).

Kävimme juhlimassa isomummoa porukalla, juhlapaikalla siirsimme turvaistuimen mumman autoon ja lapseni lähti kohti mummalaa. Myönnetään, muutama kyynel tuli vuodatettua kotimatkalla. Ylläoleva kuva kertonee kaiken oleellisen; Leo lähti enemmän kuin innoissaan mumman luokse.

JUHLA-POSTAUS

KUINKA LEON VIIKKO SUJUI?

Leon viikko sujui erinomaisesti, ei sitä voi oikein muuten kuvailla. Hän oli päässyt puistoilemaan uusissa leikkipuistoissa, pelailemaan erilaisia lautapelejä, käynyt merenrannalla, päässyt ulkoilemaan takapihalla, tutkinut äitinsä vanhoja leluja, saanut katsoa telkkaria, nukkunut, syönyt mm. mumman leipomia muffineita ja halloween-nakkeja sekä nauttinut olostaan. Me soittelimme kerran päivässä videopuheluita ja aina siellä oli iloisen lapsen naama; juttelimme, mitä hän on tehnyt, mitä hän aikoo tehdä ja että äiti tulee sitten laku-lauantaina. Yöt olivat sujuneet hyvin, ruoka maistunut ja ikävä ei pahemmin vaivannut.

Monet lähteet sanovat, että lapsi voi olla erossa ikävuosiensa verran öitä vanhemmastaan. Mm täällä mainitaan asiasta. Myönnän pohtineeni, että olenko tehnyt jotakin väärin tai onko meidän kiintymyssuhteemme kärsinyt tai jotakin, kun lapseni ei suuremmin ikävöinyt. Mutta pohdittuani tätä tulin siihen lopputulokseen, että suhteemme on niin vahva, että lapseni tietää etten todellakaan hylkää häntä vaikka mikä tulisi ja hän voi olla hyvillä mielin sovitun ajan mummalassa, jonka jälkeen äiti hakee kotiin. Joku kasvattaja-guru varmaan voisi olla asiasta erimieltä, mutta tämä on oman pohdintani lopputulos. Itse nimittäin uskon minun ja Leon suhteeseen sekä sen lujuuteen; tässäkin asiassa. Ja tuossakin linkissä on mainittu lapsen temperamentti jne, joiden uskon vaikuttavan kovasti. Meillä tämä oli täysin Leosta lähtöistä ja hän on äitiinsä tullut; kun jotakin päätetään, niin siitä pidetään kiinni. Ja juuri niin lapseni toimi tässäkin asiassa.

KUINKA ÄIDIN VIIKKO SUJUI?

Äiti taisi olla tässä se heikompi osapuoli, jolla ikävä kyllä vaivasi valtavasti ja lapsen mummala-viikko otti todella koville. Itse sain kaikkiaan kaksi parempaa yötä viikon aikana; ensimmäisenä en osannut nukkua vaan heräilin tottumuksesta, sitten kaksi parempaa yötä ja loput yöt meni potiessa ikävää. Ikävä varjosti oikeastaan koko viikkoa enemmän tai vähemmän, koska olin ennen tätä ollut pisimmillään erossa hiukan vajaan vuorokauden Leosta. Sain kuitenkin tehtyä monia asioita, joiden tekeminen ei oikein tahdo onnistua Leon kanssa, mm. paketoin joululahjat! Kävin myös syömässä ravintolassa ja rauhassa juomassa teetä kahvilassa. Pieniä asioita, jotka kuitenkin piristivät kummasti.

Haikon kartanon hemmottelu-loma

AKUT LATAUTUIVAT

Mummala-viikko teki todellakin hyvää, monellakin tapaa ajatellen. Itse olen ollut huomattavasti parempi äiti, kun sain levätä viikon. Tajusin sen viikon aikana, kuinka paljon lapsi oikeasti vie voimia; varsinkin, kun on mm. yöheräilyt ja kipuhuudot osana joka viikkoista elämää. Sain ladattua omia akkujani niin paljon, että jaksan olla selkeästi pidempi pinnainen sekä enemmän läsnäoleva jälleen yön pimeinäkin tunteina tarvittaessa. Saatuani lapseni takaisin kotiin, olen tajunnut, kuinka kireällä hermot olivatkaan ennen mummala-viikkoa. Olen jaksanut paljon enemmän leikkiä, pelata, touhuta ja höpöttää lapseni kanssa, kun sain hetken hengähtää. Olen 3v 2kk ollut lapsessani kiinni, juurikaan pääsemättä hengähtämään. Tiedän, että moni muu on huomattavasti useampia vuosia lapsessaan kiinni pääsemättä hengähtämään ja nostankin heille hattua. Minulle ja Leolle tämä viikko teki älyttömän hyvää; suhteemme on selkeästi vahvempi jälleen tämän kokemuksen jälkeen <3

Meillä kun ei ole niitä tukiverkkoja ympärilläni, vaan olemme selvinneet keskenämme. Olen hoitanut lastani liki jokaisen yön, vastannut valtaosaan hänen tarpeistaan päivisin, olen se joka miettii ruokavaliota, olen se joka miettii oireita, olen se joka hoitaa lääkärikäynnit, olen se joka yrittää googlesta tai vertaistuen kautta löytää suuntaa johon kulkea. Olen se, joka on vastannut tämän lapsen hoidosta ja huolenpidosta hyvin pitkälti varsinkin ensimmäiset 2,5 vuotta. Ja se vaan näkyy jaksamisessa, pakko se on myöntää. Mutta tämä viikko teki hyvää. Olen kiitollinen äidilleni, joka otti lapseni viikoksi kylään; hoiti häntä päivin ja öin, ruokki hänet, teki yhden viikon mittaisen ruokakokeilun aloituksen sekä upeita havaintoja pitkin viikkoa. Kiitos, me olemme ladanneet Leon kanssa molemmat akkujamme ja ratkaisu oli meille juuri oikea.

Minkä ikäisenä sinun lapsesi on yökyläillyt pidemmän pätkän? Kuinka sujui?