Suuri kipu, pieni ihminen

Olen elänyt elämäni kiistaitta raskaimmat päivät ja yöt nyt tässä juuri. Ajatus ei juokse ja jaksamista ei ole mihinkään ylimääräiseen; siksi tämä blogi, Instagram ja kaikki on pitkälti ollut aika hiljaisia viime päivät. Päiviämme on hallinnut kipu, väsymys ja uupumus.

KIPU

Lapseni on ollut suuren osan elämäänsä enemmän tai vähemmän kipeä. Nyt kuitenkin streptokokki + ruokien kaatuminen + ruokien korvaaminen uusilla + 10 vrk antibiootti-kuuri + streptokokki joka ei mennytkään ohi + aloitettu toinen antibiootti-kuuri ovat todellakin tehneet tehtävänsä ja tuo lapsi on ollut kivuliaampi, kuin ikinä eläessään. Kipu on ollut ilmeisen kokonaisvaltaista ja sitä on enää edes mahdoton paikantaa mihinkään; ilmeisesti se on kaikkialla. Olen monesti yrittänyt kuvailla niitä tunteita ja fiiliksiä, miltä tuntuu katsoa lapsen kipua silmästä silmään. Helmikuussa kirjoitin postauksen ”Kipu, joka syö sisältäpäin”, jossa yritin saada niitä tunteita sanoiksi. Viime päivinä on ollut fyysisesti sekä henkisesti raskasta; emme ole nukkuneet, Leo on lähinnä itkenyt ja kiukutellut sekä satuttanut ja tuhonnut tavaroita kivuissaan. Lähinnä olemme tehneet palapelejä sekä katsoneet Netflixiä, koska meistä ei ole ollut muuhun. Mutta en meinaa kokea huonoa omaatuntoa, vaikka telkkaria on katsottu paljon; välillä se vain on ainoa fiksu ratkaisu.

 

 

YHDESSÄ

Tällaiset sairastelu-ajat ovat hyvin rankkoja, mutta toisaalta nämä hitsaa meitä Leon kanssa entisä vahvemmiksi ja vielä enemmän yhteen. Näiden sairasteluiden aikana sitä antaa äitinä lapselleen 110% ja 24/7 aikaansa; sitä tarvittaessa halaa vaikka koko yön, jos se vain mitenkään helpottaa toisen olotilaa. On raskasta ottaa vastaan se toisen kaikki kipu ja tuska, mutta se vahvistaa äiti-lapsisuhdettamme aivan varmasti; tällaisten jälkeen tuo lapsi aina tietää, että äiti on vierellä vaikka mitä tapahtuisi <3

UUSI ANTIBIOOTTIKUURI

Kävimme maanantai-iltana uudelleen lääkärillä ja oikeastaan päivällä olleiden kipukohtausten jäljiltä olin jo hyvinkin varma, että streptokokki siellä edelleen jyllää. Rehellisesti sanoen en osannut nähdä edes mitään muuta vaihtoehtoa! Labran pikatesti osoitti aavistukseni oikeaksi ja rehellisesti sanoen itku ei ollut kaukana lääkärin kertoessa tulosta. Lääkäri kuitenkin havahtui siihen, että jostain syystä tämä streptokokki iskee aina uudelleen eikä tahdo edes lähteä perinteisellä 10vrk kuurilla vaan monesti tarvitaan jatkoa kuurille. Hän päätyi konsultoimaan TYKS:in infektiopolin lääkäriä ja soittamaan uudelleen tiistain eli eilisen puolella. Infektiolääkäri oli ollut sitä mieltä, että Leon streptokokkia täytyy yrittää häätää kovemmalla antibiootti-kuurilla. Leolle määrättiin Dalacin niminen antibiootti, joka on ilmeisen laajakirjoinen ja voi käydä kovemminkin suoliston päälle. Sitä pitäisi nyt saada menemään 10vrk ajan kolmesti vuorokaudessa. Ensimmäiset kaksi annosta on annettu ja vielä ei ole oksenneltu eikä ripuloitu, joten ihan lupaavalta siltä osin näyttää! Nyt ei auta kuin toivoa, että siedettävillä oireilla selvittäisiin. Näillä näkymin myös me vanhemmat jatkamme vielä toiset 10vrk antibioottia, jotta se meiltäkin häätyy varmasti kokonaan.

 

Oletko sinä tai perheesi käynyt jonkin infektiokierteen läpi? Minkä?

Kommentit (6)
  1. Mira / Blinger Shimmer -blogi
    25.7.2018, 08:12

    Pikkuisen kipua on tuskaista katsella 🙁

    1. Elina //Vauhtihirmun elämää
      25.7.2018, 14:46

      Se on :'( <3

  2. Voi pientä! Toivon todella kivutonta jatkoa teidän pienelle murulle. <3

    1. Elina //Vauhtihirmun elämää
      25.7.2018, 14:50

      <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *