Ruuhkavuodet(ko)?

Melkein voisin vannoa, että olen saavuttanut elämässäni ne kuuluisat ruuhkavuodet. Tuntuu, että päivät vain menee huomaamatta. Aamu muuttuu illaksi, päivät muuttuu viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Pian on jo joulu vaikka juhannuksesta on vain hetki! Siinä lienee aika vahva syy sille, miksi blogissakin on ollut hiljaista; yksinkertaisesti ehtii koittaa nukkumaan menoaika ennenkuin ehtii edes avata konetta. Ja niinä hetkinä, kun ehtisi avata koneen niin on jo sen verran väsynyt ettei yksinkertaisesti kykene tuottamaan yhtään mitään.

 

NIIN PALJON ASIAA, NIIN VÄHÄN AIKAA

Tänään päätin tosissani, että nyt istun koneen äärelle ja kirjoitan pitkästä aikaa. Tämän postauksen lisäksi otsikoin/aloittelin kolmea muuta postausta, joten josko tämä tästä taas starttaisi. Minulla olisi kamalasti asiaa ja kerrottavia juttuja, kun vain saisin aikaiseksi luoda ne tekstin muotoon.

 

Kun joudun äitinä ja ihmisenä valitsemaan, mihin voimavarani käytän, niin valintani on hyvin yksinkertainen; omaan lapseeni. Eilen illalla olisin voinut valita kirjoittaa blogiani, mutta sen sijaan valitsin käyttää illan viimeisiä voimia siihen, että luin Leolle iltasatua. Se hetki oli aivan ihana ja todellakin tekisin saman valinnan koska tahansa uudelleen. Leo vietti viikon mumman luona ja se viikko sai tosissaan tajuamaan; Leo on vain hetken noin pieni. Pian hän on jo huomattavasti suurempi ja en saa näitä hetkiä takaisin; tahdon nauttia jokaisesta hetkestä kun tuo lapsi tahtoo huomioni tai kun hän tahtoo käpertyä kainalooni nukkumaan. Ne on niitä elämän tärkeimpiä hetkiä.

MUUTAMA VIIME VIIKKO

Viimeiset viikot ovat tosiaan pitäneet monenlaista sisällään; Leon mummala-viikkoa ja äidin vapaaviikkoa, Leon neurologilla  sekä ravintoterapeutilla käyntiä, omia vatsavaivojani sekä päänsärkyjä, Leon ensimmäisen ravintola-annoksen, Turun sekä Porvoon hanaveden vertailua ja sitä kautta mahdollisesti jonkin jäljille pääsemistä. Näistä kaikista loin jo vähintään otsikon luonnoksiin, joten tämän kuukauden aikana toivottavasti päästään vielä kurkkaamaan näihin kaikkiin asioihin.

 

 

Kuinka monesta muusta tuntuu, että aika kuluu tällä hetkellä hurjaa tahtia, mitään ei meinaa ehtiä ja väsymyskin uhkaa vaania aivan kintereillä? Itse ainakin myönnän sen hyvin rehellisesti, että tällä hetkellä tunnit tuntuvat loppuvan kesken ja toisaalta myös ne omat voimavarat. Onko nämä nyt sitten ne ruuhkavuodet vai onko vielä pahempaa odotettavissa? Uskon, että ruuhkavuodet ovat saaneet syystä nimensä.

 

MUUTAMA LINKKI MUUALLE

Vaikka minä en ole saanut aikaiseksi mitään fiksua, niin onneksi joku muu kuitenkin saa.

Lapsen tyhjä lautanen -blogissa oli hauska kirjoitus ”10 asiaa mitä ei kannata sanoa allergialapsen vanhemmalle”. Tämä on kirjoitettu huumorilla ja kannattaa lukea myös niin, mutta hauska tämä oli ainakin toisen allergisen lapsen äidin mielestä ja toi kieltämättä naurua erääseen pimeään iltaan. Suosittelen kurkkaamaan!

 

Sen lisäksi törmäsin vauva.fi:llä juttuun, jossa oli kirjoitettu tuoreen tutkimuksen pohjalta ”koliikkivauvan suolistossa on jatkuva tulehdustila” -juttu. Vihdoin jotain muutakin, kuin sitä perus ”vauvat nyt vain itkevät”. Tämän jutun perusteella kun koliikissa voisi olla jostain muustakin kyse, kuin vain itkuisesta vauvasta.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *