RESEPTI: Tattari-kookoslastut

Kun seison Prisman hillohyllyn edessä ja katson epätoivoisena tyhjää Bonne päärynäsosehyllyä tai kun soitan monta kauppaa läpi kysellen kyseisen soseen perään ahdistus huipussaan, niin Leon ruokavalio tuntuu todella suppealle. Sen sijaan, kun uunista tulee hyvältä maistuvia tattari-kookoslastuja, niin ruokavalio tuntuukin yllättäen paljon laajemmalle ja kivemmalle. Olemme varmaan saavuttaneet yhden etapin; sen kohdan, jossa kaikki muuttuu suhteelliseksi. Hetkittäin ruokavalio alkaa tuntua hyvinkin laajalle ja paljon mahdollistavalle, mutta vastapainona hetkittäin tyhjät Bonne-hyllyt palauttavat maanpinnalle.

TATTARI-KOOKOSLASTUT

Munaton, maidoton, soijaton, km-viljaton, lisäaineeton ja vaikka niin mitä ton-ton-ton. Ja silti hyvän makuinen, koska sokeri ja rasva tekee aika paljon.

Leo on tykästynyt “kekseihin”. Ensimmäiset keksit meillä on ollut ne monelle sormiruokailijalle tutut “apinaeväs” -tyyliset, jotka on valmistettu sekoittamalla milloin mitäkin sopivia hiutaleita ja hedelmäsosetta. Sitten seuraavana kuvioihin tuli Pikkusiilin piparit jouluna, kun Maukastonton loi jotain uskomattoman upeaa. Sen jälkeen leivoimme allergialeivonta-kurssilla Porvoossa Erikoisen hyvää -kirjasta löytyviä pikkuleipiä; tehden useampia muutoksia, mutta saimme vaaleita ja jokseenkin kasassa pysyviä yksilöitä aikaiseksi. Tietenkin tämä vaati taas jatkumoa ja olen tässä nyt useita kertoja katsellut meidän tattarihiutale-paketin kyljestä löytyvää tattarilastu-ohjetta. Toki siinä oleva ohje perunajauhoineen, kermoineen ja rusinoineen on aika kaukana meidän elämästämme, mutta siitä se ajatus lähti. Olen leiponut kauralastuja joskus aikanaan paljon ja huomioiden sen ajan “hups, äitii, unohdin tällä kertaa margariinin!” -tyylinen leipomiseni tajusin, että oikeasti tattarilastut voisivat onnistua aika kivastikin Leon sopivien raaka-aineiden turvin.

HELPOT, NOPEAT JA VAIVATTOMAT TATTARI-KOOKOSLASTUT

Pakko sanoa, että tattari-kookoslastut ovat helpot ja vaivattomat leipoa, aivan samalla tasolla kauralastujen kanssa. Toki taikina oli aika murenevainen, mutta myös Leo onnistui pyörittelemään palloja ja painamaan niistä lastuja pellille. Sen sijaan uunista tullessaan ja hetken jäähdyttyään nämä pysyivät oikein mukavasti kasassa.

Leo sai mitata, kaataa aineksia, sulattaa margariinia mikrossa sekä muotoilla lastuja. Äidin rooli jäi näiden tekemisessä aika pieneksi. Voisi sanoa, että nämä tattari-kookoslastut sopivat oikein hienosti lasten kanssa yhteiseksi puuhasteluksi. Ja hauskaakin oli, kun sai tehdä ja maistella raaka-aineita. Tämä neljä vuotias uskaltui tänään ensimmäisen kerran maistamaan sokeria sormesta nuolaisten ja tuumasi perään “aika herkullista!”

Aika monessa perheessä ollaan nyt kotona ja kaivataan yhteistä tekemistä, tai tekemistä ylipäänsä. Kannustan kokeilemaan leipomista, jos se suinkin on mahdollista! Meillä meni aika pitkään, että Leo pystyi käsittelemään edes niitä sopivia ainesosia, joten tiedän ettei joka keittiössä voida ottaa lasta mukaan leipomaan. Mutta heillä, joilla se on mahdollista, niin kannustan kokeilemaan lapsen kanssa yhdessä leipomista. Se on hauskaa puuhaa!

P.s. En ole kokeillut miten toimisi jollakin muulla hiutaleella, mutta aina kannattaa kokeilla! 🙂 Toki tattarilla on nuo omat ominaisuutensa, että varmaan tekee osansa. Mutta kokeilla voi aina!