Pullan tuoksuinen kotiäiti, eikun..

Innostuinpa tässä eräänä päivänä leipomaan sämpylöitä. Ensimmäiset sitten Leon syntymän, muistaakseni. En ole oikeastaan leiponut juuri mitään Leon synnyttyä enkä kyllä useampaan kuukauteen ennenkään, kun silloin ei kunto sallinut. Syntymän jälkeen jäänyt kanssa vähälle, kun vauva-kuukaudet meni hytkytellessä pientä kääröä ja sen jälkeen univelka on ollutkin aikamoinen ja ylimääräinen tekeminen ei ole innostanut. Viimeisimpänä tosiaan se, että ei saisi sotkea leipoessaan, kun muuten siellä on pienet kädet jne. Aina olen tykännyt leipomisesta ja sitä kaivannutkin jo. 

Sämpylät ovat kuvassa hurjan vaaleita, mutta ei ne kyllä oikeasti näin valkoisiksi jäänyt! Ja toki sämpylät tarvitsivat kaverikseen keiton, tällä kertaa broilerikeiton. Hyvää oli, vaikka itse sanonkin. Sämpylät varsinkin!

Sämpylöiden leipominen (ja syöminen!) oli niin mukavaa, että ostinpa kaupasta kermaviilinkin ajatuksenani tehdä joku päivä mustikkapiirakan.. Sitä odotellessa! Vielä on matkaa siihen, mitä joskus oli. Uskon kuitenkin, että jossain kohti meilläkin kohoaa jälleen pullataikina ja ovelle tuoksuu mokkapalat – ei ehkä vielä huomenna, mutta josko vuoden sisään? 🙂

Ja hei kiitos kaikille, jotka olette kommentoineet kirjoituksiani! Niistä tulee hurjan hyvä mieli ja tuntuu, kuin blogini “heräisi henkiin”. Tulee fiilis, että joku oikeasti lukee juttujani ja tahtoo sanoa niihin jotain. Joten suuri kiitos ja lisää vaan kommentteja, niin täällä on jollakin aika hyvä fiilis!