MEIDÄN PERHE; Ollaanko tulossa hulluiksi?

Tämä postaus on ollut tuloillaan, mutta jäänyt resepti-hehkutusten alle. Nyt sitten vihdoin tämä postaus ulos yleisön toiveesta; nyt on tullut jo useampi pyyntö, että voisinko kertoa kuinka meillä sujuu näin korona-aikana. Onko meillä tultu hulluksi, hakataanko meillä päätä seinään vai nautitaanko meillä peräti tästä kotona olosta ja mahdollisimman paljosta eristäytymisestä?

MEIDÄN PERHE KORONA -AIKANA

Ikävä tuottaa ”pettymys” draaman nälkäisille; meillä ei olla hulluuden partaalla eikä suinkaan hakata päätä seinään. Myönnän, että kun korona ja siitepölyallergia yhdistyy = pysy kotona ja älä lähde minnekään, niin hetkittäin meinaa usko loppua. Minulla on kuitenkin hyvin energinen ja aktiivinen lapsi. Kotona olo on ollut aivan huippua varsinkin siihen asti, kun pääsimme ulkoilemaan. Tai no emme me kokonaan ole kotona, koska minulla on kaksi työpäivää viikossa edelleen; aina, kun emme ole kipeänä. Näin korona-aikana valitettavasti myös allergisen lapsen (sekä äidin) vuotavasta nenästä ja köhästä on tullut este. Katsotaan pääsemmekö jo ensi viikolla jälleen töihin ja tarhaan, kun nyt vietämme aikaamme kiltisti sisätiloissa. Ainakin aika lupaavalle näyttäisi.

IKÄVÄÄ JA KAIPUUTA

Kaipaamme ihmisiä, kaipaamme varsinkin ulos. Kaipaamme läheisiämme. Ikävä on hetkittäin kova, äidillä sekä pojalla. Mummalaan ja mummolaan olisi aivan ihana lähteä, mutta ainakaan aivan vielä emme sinne suuntaan. Katsotaan, jos kesällä sitten pidempi visiitti.. Onneksi elämme vuotta 2020, joten videopuhelut ja muut ovat ahkerassa käytössä. Lisäksi olemme lähettäneet pääsiäisenä sekä äitienpäivänä postia läheisillemme; Leo on saanut askarrella kortteja. Mutta ei se sitä ikävää täysin poista; kyllä meillä ainakin poika hetkittäin itkee, kun niin kovasti tahtoisi nähdä isovanhempia tai muita sukulaisia <3 Mutta hän hyväksyy sen, että iso-paha-pöpö tuli ja siksi täytyy pysyä kotosalla. Alkuun sitä kaipasi myös kaupoille, leikkipaikoille; ihmisten ilmoille. Nyt lähinnä ajatuskin kaupassa käynnistä tekee sellaisen ”Onko aivan pakko jos ei halua?” Pientä harjottelua joskus aikanaan varmaan meillä molemmilla, kun oikeasti täytyy palata kaupoille ja isompien ihmismassojen joukkoon. Sitten on ne siitepölyt, jotka veivät meiltä myös ulkoilun; sitä kaipaamme isosti. Potkupyöräilyä, leikkipuistoja sekä metsäseikkailuita.. Mutta onneksi siitepölyt eivät kiusaa ikuisesti!

Jokainen joka viettää lapsen kanssa 24/7 ja vieläpä sisällä sen pääasiassa, niin tietänee, että hetkittäin se on raskasta. Lapsi tarvitsisi niitä aktiviteettejä ihan kamalasti ja sisällä niiden tarjoaminen on rajallista. Näissä olosuhteissa ei kuitenkaan auta tehdä, kuin parhaansa!

Toisena puolena on se, että elämämme kotona on selkeästi helpompaa. Leon kuormitus on niin paljon pienempää, että asiat sujuvat aivan eri tavalla. Päiväkodissa  ja esim. kaupoilla oleminen on kuitenkin aikamoisen raskasta ja kuormittavaa, joten omalla tavallaan tämä ”eristäytyminen” on helpottanut elämäämme. Elelemme vapaapäivät rauhassa, omalla rytmillä, sen suurempaa stressiä ottamatta. Luemme, pelaamme, katselemme ohjelmia, pelaamme ilmapalloilla ja harjoittelemme hula-hula-vanteen pyöritystä. Toisinaan pöydästä tulee maja ja olohuoneesta temppurata. Meidän perhe on siis loppujen lopuksi jopa ihan iloinen tästä ajasta; puolensa ja puolensa.

RUOKARINTAMA SITTEN?

Instagramin sekä FB-sivullani on vilahdellut kakkua, leivonnaista, mustikkakukkoa, sosekeittoa, kastiketta ja vaikka niin mitä uutta sekä ihmeellistä. Tästä voinee päätellä, että pääasiassa kotona oleminen on antanut meille mahdollisuuden alkaa kokeilemaan uutta. Mahdollisuuden tarkkailla oireita, maistella uusia ruoka-aineita jne. Tämä on ehdottomasti suurin plussa, jonka tämä korona-aika on tuonut elämäämme.

Olemme kokeilleet nyt pian kuukauden myskikurpitsaa, kurkkua sekä broileria. Myskikurpitsa sekä kurkku vaikuttaa hyvinkin lupaaville, broileri vaatii selkeästi enemmän aikaa. Näiden uusien maisteluiden lisäksi olemme kokeilleet leipoa erilaisia herkkuja: mustikkakukkoa, Leon elämän ensimmäisen ihan kunnon täytekakun, lettukakun sekä keitelleet kinuskikastiketta. Noin muutamia mainitakseni.

Meidän perhe on kiitollinen jopa siitä, että olemme saaneet mahdollisuuden kokeilla uutta. Hakea vanhojenkin ruoka-aineiden sietokykyä. Maistella, ihmetellä, tuumia ja luoda uutta. Tämä aika vie meitä paljon eteenpäin tällä allergia-tiellämme. Ainakin kovasti näyttää sille. Tähän alle toki osui sopivasti parasiitin häätö, joka ainakin ensimmäisen negatiivisen tuloksen perusteella olisi häätynyt. Vuosi sittenkin parasiitin häädön jälkeen saatiin ruokia sopimaan ja tällä kertaa näyttää hyvin samalle.

ME OLEMME VAHVA TIIMI

Kyllä, olemme ehdottomasti vahva tiimi. Entistä vahvempi, jos se suinkin on mahdollista.

Emme hakkaa päätä seinään, emme ole tulossa hulluksi tai mitään muutakaan. Me voimme hvyin, nautimme siitä mitä meillä on ja otamme sen kaiken positivisen irti mitä tästä korona-ajasta on otettavissa. Näytämme toisillemme tunteet; ikävästä maailman suurimpaan iloon, ulospääsemättömyyden aiheuttamasta surusta suureen rakkauteen. Täällä ei tarvitse olla surematta eikä peitellä iloaan. Se on meidän tapamme elää ja selvitä kaikesta; ilolla ja rakkaudella pääsee pitkälle.

Miten muiden korona-kevät on sujunut? 🙂

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *