Mahdollisuudesta tuli tulevaisuus
Syksy 2013 |
Kyllä vain, luit oikein. Aloitan kokopäivätyön päiväkodissa, ryhmäavustajana elo-syyskuussa. Pääsen tekemään työtä, josta tiedän nauttivani koko sydämestäni ja tällä hetkellä en voisi keksiä mitään parempaa työpaikkaa. Joten pääsen syksyllä tekemään unelmatyötäni.
Mikä minut johdatti tähän? Tähän johdatti se, että lähdin työkokeiluun helmikuussa. Työkkärin suunnalta yritettiin kovin sanoa, että eikö olisi fiksumpaa hakeutua yksityiselle puolelle työkokeiluun. Lähipiirissäni useampi tokaisi “miksi lähdet tuommoiseen turhuuteen? Kotona saat saman rahan!”. Pidin pääni; tartuin työkokeilu-mahdollisuuteen ja päädyin soittamaan kaupungin päiväkotiin. Sain työkokeilupaikan, tein siellä parhaani, opin paljon uutta ihanilta lastenhoitajilta ja lapsilta. Lopetin työkokeilun ja sain puhelun “Kiinnostaisiko ryhmäavustajan työt toisessa päiväkodissa?”. Häkellyin, mumisin omiani puhelimeen ja en osannut sanoa mitään järkevää useamman valvotun yön jäljiltä. Maanantaina kävin tapaamassa ihmisiä ja keskiviikkona sain virallisesti puhelun; työ on sinun, jos tahdot. Ei siinä kohtaa tarvinnut enää kahdesti miettiä; kokopäivätyö, palkka alalle kouluttautumattomalle hyvä ja unelmatyö.