Kuukasi päiväkotia takana, mitä ajatuksia?
Mitä ajatuksia se herättää juuri nyt? Lapseni
viihtyy siellä. Siellä tehdään paljon kaikkea hauskaa. Lapseni oireilee
jollekin. Lapseni oppii koko ajan uutta. Lapseni ruoka-jutut eivät
tahdo vieläkään toimia täysin. Lapseni lähtee päiväkotiin aina iloisena
ja saan hakea iloisesti halaamaan tulevan hihkuvan taaperon.
Tosiaankin lapseni viihtyy päiväkodissa. Rehellisesti sanoen osasin odottaa sitä -lapseni nimittäin rakastaa ihmisiä ja touhua. Päiväkodissa hän on päässyt maalaamaan, metsäretkelle ja ulkoilemaan muiden lasten kanssa 🙂 Ja hän tuntuu tosissaan nauttivan! Nykyään näemmä vapaapäivinäkin on päästävä heti aamusta liikkeelle tai muuten ei ole kivaa kellään.
”Leo söi tänään possua, luulisin. Ja pastaa, maissiahan se on? Ja sitten sitä.. bataattia..?” Muuten
hyvä, mutta lapseni ruokavalioon ei kuulu bataatti vaan suurella
todennäköisyydellä kyseessä oli myskikurpitsa. Tämänkö pitäisi sitten
lisätä sitä luottamusta päiväkotia ja sen henkilökuntaa kohtaan? Kun ei
osata edes kertoa, mitä lapsi on syönyt, vaikka sopivia ruoka-aineita on
kourallinen.
Toinen Leon hoitajista on aivan ihanasti ottanut homman haltuun ja luonut minuun uskoa, että hommat alkavat vielä toimimaan. Hän
osaa aina kertoa, mitä lapseni on syönyt ja kertoa onko vatsa toiminut
jne. Hänen kanssaan voin keskustella liian suurista lihan paloista,
raa’asta pastasta (joka sekin on koettu!) ja voisiko mahdollinen oireilu
johtua vaikkapa lakanoissa käytetystä pesuaineesta tai käsipaperista
johon kädet ja naama pyyhitään. Huomenna vien oman pyyhkeen sekä lakanan
Leolle tarhaan – katsotaan, josko ihon oireilut saataisiin vaikka niillä kuriin 🙂 Joka tapauksessa, toinen hoitajista alkaa olla kartalla ja luotan hänen toimintaansa. Mutta valitettavasti
tämä yksi hoitaja ei voi aina olla paikalla, joten kyllä asioiden
täytyisi alkaa olla muillakin hallussa, jotta hommat voisivat toimia..
Tämä on työn alla.
osaa aina kertoa, mitä lapseni on syönyt ja kertoa onko vatsa toiminut
jne. Hänen kanssaan voin keskustella liian suurista lihan paloista,
raa’asta pastasta (joka sekin on koettu!) ja voisiko mahdollinen oireilu
johtua vaikkapa lakanoissa käytetystä pesuaineesta tai käsipaperista
johon kädet ja naama pyyhitään. Huomenna vien oman pyyhkeen sekä lakanan
Leolle tarhaan – katsotaan, josko ihon oireilut saataisiin vaikka niillä kuriin 🙂 Joka tapauksessa, toinen hoitajista alkaa olla kartalla ja luotan hänen toimintaansa. Mutta valitettavasti
tämä yksi hoitaja ei voi aina olla paikalla, joten kyllä asioiden
täytyisi alkaa olla muillakin hallussa, jotta hommat voisivat toimia..
Tämä on työn alla.
Sitten
se keskuskeittiö. Heidän kanssaan tuntui alkuun toimivan asiat, kuin
unelma. Sitten lapseni oli meinannut tukehtua liian isoihin lihan
paloihin. Sen jälkeen keittiöltä tuli rakaa/kovaa pastaa. Toivon, että
näillä kerroilla oli joku sijainen ja moiset ongelmat johtuivat siitä..
Mutta täytyy nyt katsoa, että toimiiko sekään sitten ihan niinkö pitäisi
vaiko ei. Aika näyttää.
se keskuskeittiö. Heidän kanssaan tuntui alkuun toimivan asiat, kuin
unelma. Sitten lapseni oli meinannut tukehtua liian isoihin lihan
paloihin. Sen jälkeen keittiöltä tuli rakaa/kovaa pastaa. Toivon, että
näillä kerroilla oli joku sijainen ja moiset ongelmat johtuivat siitä..
Mutta täytyy nyt katsoa, että toimiiko sekään sitten ihan niinkö pitäisi
vaiko ei. Aika näyttää.
Meillä
kuitenkin painaa kaikista eniten tämä ruokapuolen toimivuus. On ihanaa,
että lapsi viihtyy tarhassa ja kaikki vaikuttaa hyvälle, mutta meille
se ei riitä. Lapseni kärsii, jos ruokapuoli ei ole kunnossa ja minä
taistelen vaikka hamaan huomiseen turvatakseni lapselleni turvallista
ruokaa päiväkodissa. Välillä taistelu tuntuu turhalle, raskaalle ja vie
kaikki voimat, kun taisteluni ei tunnu johtavan yhtään mihinkään. Mutta
sitten tulee niitä hetkiä, kun tuntuu, että ensimmäinen päiväkodin
hoitaja on tajunnut asian ja se tuntuu valtavalle voitolle tämän kaiken
keskellä. Tulee olo, että en taistelekaan turhaan.
kuitenkin painaa kaikista eniten tämä ruokapuolen toimivuus. On ihanaa,
että lapsi viihtyy tarhassa ja kaikki vaikuttaa hyvälle, mutta meille
se ei riitä. Lapseni kärsii, jos ruokapuoli ei ole kunnossa ja minä
taistelen vaikka hamaan huomiseen turvatakseni lapselleni turvallista
ruokaa päiväkodissa. Välillä taistelu tuntuu turhalle, raskaalle ja vie
kaikki voimat, kun taisteluni ei tunnu johtavan yhtään mihinkään. Mutta
sitten tulee niitä hetkiä, kun tuntuu, että ensimmäinen päiväkodin
hoitaja on tajunnut asian ja se tuntuu valtavalle voitolle tämän kaiken
keskellä. Tulee olo, että en taistelekaan turhaan.