Kissan ihmettelyä ja väsymys-sumua
Sunnuntaina kävimme vihdoin tapaamassa yhtä tuttava pariskuntaa, joilla on vauva. Vauva oli toki jo 3kk ikäinen, kun ei meillä ole aikataulut kohdanneet ja vuorotellen ollaan oltu kipeänäkin. Eilen sinne kuitenkin pääsimme ja olihan se ihana pieni!
Meidän taaperomme ihmetteli vauvaa, mutta aika vähän. Välillä vähän kurkki vauvaa tai kauniisti silitti, mutta ei mitään sen kummempaa. Eikä ilmennyt mustasukkaisuuttakaan vaikka me miehen kanssa pientä otimme syliinkin hetkeksi. Toki tuo meidän oma taaperomme oli sillä hetkellä toisen sylissä, joten sekin ehkä auttoi asiaa 🙂
Heillä oli myös kolme kissaa. Meillä asuu pieni eläinten pelkääjä. Kissat olivat todella kiinnostavia, mutta samalla todella pelottavia. Loppua kohden kuitenkin uskalluttiin koko ajan lähemmäs ja lopulta jopa vähän silittämään. En ymmärrä, mistä tuo eläinten pelkääminen varsinaisesti kumpuaa. Eläimet ovat todella kiinnostavia ja kivoja siihen asti, kunnes ne liikkuvat tai ääntelevät. Samaa on kohdattu myös koirien, kameleonttien ja jopa lampaiden kanssa. Jännä juttu! Mutta niin suloista se halu lähestyä eläintä ja sitten iskevä jännitys, kun se eläin liikahtaakin tai tulee liian lähelle. Eilenkin taaperomme hiipi varovaisesti ja kurkkasi jokaisen nurkan taakse ennen kuin uskalsi mennä etsimään kissoja seuraavasta huoneesta <3
Pienen vauvan näkeminen sai minut tajuamaan, missä sumussa olen elänyt ensimmäiset kuukaudet. ”Minkä ikäisenä teillä opittiin konttaamaan?”. Hetken asiaa mietin ja jouduin toteamaan, ettei mitään havaintoa. Ensimmäinen asia, mitä muistan kunnolla on kun Leo oppi nousemaan tukea vasten alta 7kk iässä. Kääntymiset, ryömimiset, konttaamiset ja muut ovat menneet siinä väsymys-sumussa. Näin jälkikäteen sitä alkaa tajuamaan omaa sen aikaista väsymystään ja kuinka paljon niihin kuukausiin mahtuikaan itkua sekä valvomista. Se helpotti, kun korvike vaihtui maidottomaan ja olot alkoivat tasaantua maitoaltistuksesta selvittyämme. Onni onnettomuudessa, olen tajunnut kuitenkin kirjata kaiken ylös vauvakirjaan, joten ne kaikki tiedot onneksi löytyy eikä ole kokonaan menetettyjä <3
Onko muut elelleet vauva-aikaa sumussa? Vai muistatteko vauva-ajan tärkeät hetket lunttaamatta vauvakirjasta?