Hiljaisuus.

Onhan tätä päivää odotettu; päivää kun Suomessa tapahtuu jotain tällaista. Se oli vain ajan kysymys.

Ilman minun laiskuuttani sekä WA:iin iskettyjä viestejä olisimme aikalailla tapahtuma-aikaan olleet Turun keskustassa katsomassa saisiko sieltä pensasmustikkaa ja sen jälkeen suunnanneet apteekkiin. Laiskuus pelasti. En pysty sanomaan edes tämän enempää, koska en osaa muotoilla ajatuksiani oikein; siten että niitä voisi joku ymmärtää.

 
Tämä aamu meni vain halatessa pientä taaperoa ja pohtiessa maailmaa jossa hän kasvaa. Maailmaa, joka on kovin pelottava.
Voimia jokaiselle läheisensä menettäneelle <3
Kommentit (1)
  1. Onneksi ette olleet paikalla.
    Voimia kaikille jotka olivat…

    Taas mietin sydän kipeänä, millaiseen maailmaan tässä lapsiaan kasvattaa..
    Ei tuntunut kauheen kivalta kun 10v ja isoveljiensä kanssa katsottiin netistä sitä poliisin tekemää ohjevideoa kuinka toimia jos joutuu tilanteeseen..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *