Hiljaisuus.

Onhan tätä päivää odotettu; päivää kun Suomessa tapahtuu jotain tällaista. Se oli vain ajan kysymys.

Ilman minun laiskuuttani sekä WA:iin iskettyjä viestejä olisimme aikalailla tapahtuma-aikaan olleet Turun keskustassa katsomassa saisiko sieltä pensasmustikkaa ja sen jälkeen suunnanneet apteekkiin. Laiskuus pelasti. En pysty sanomaan edes tämän enempää, koska en osaa muotoilla ajatuksiani oikein; siten että niitä voisi joku ymmärtää.

 

Tämä aamu meni vain halatessa pientä taaperoa ja pohtiessa maailmaa jossa hän kasvaa. Maailmaa, joka on kovin pelottava.

Voimia jokaiselle läheisensä menettäneelle <3