Hei, meillä syödään lohta ja parsakaalia!

Kesällä tilanne alkoi näyttää aika epätoivoiselle, kun osa ruoka-aineista alkoi oireilla ja mitään uutta ei tahtonut löytyä tilalle. Vaihtoehdot alkoivat olla vähissä ja lähdimme liikkeelle shokki-rotaatiomallilla, heinäkuun fiiliksiä pääset lukemaan Shokkirotaatio-postauksestani. Rankat kuukaudet on eletty; peläten vanhojen kaatumista, tasapainoiltu uusien ruoka-aineiden kanssa ja pelätty, jos koko ruokavalio jälleen romahtaa. Itse olen ollut aivan loppu miettiessäni jatkuvasti, mistä mikäkin oire voisi johtua ja tarvitseeko siihen akuutisti reagoida vai voisiko jäädä katselemaan. Olemme eläneet kirjaimellisesti veitsen terällä.

PARSAKAALIA SEKÄ LOHTA

Leo on päässyt maistelemaan monia uusia makuja, oireillut hetkittäin kovastikin ja ruokavalio on muuttunut enempi tai vähempi koko ajan. Päivittäin menevien ruoka-aineiden listalla on edelleen tattarinäkkärit sekä tattaripasta, peura, bonnen päärynäsose, pensasmustikka ja uutena sinne on saatu nostettua amarantti.

Sen lisäksi listalle on tullut monia ruoka-aineita, joita Leo voi syödä 1-4krt/vko ja sietää niistä suurinta osaa rajoitetusti näilläkin kerroilla. Aivan uusimpina tulokkaina listalle on ilmestynyt myskikurpitsa + vadelman ja parsakaalin kertoja viikossa on lisätty rohkeasti jo neljään. Parsakaalia on kokeiltu vielä lisätä, mutta sen kohdalla jouduttiin ottamaan takapakkia; sen maksimi lienee saavutettu. Joku voi katsoa kummissaan listalla olevaa 1rkl myskikurpitsaa tai 2kpl viinirypäleitä, mutta meillä niistä iloitaan valtavasti, vaikka määrä on pieni. Suolistolle tekee hyvää saada edes pienissä määrin erilasia asioita ja Leo nauttii saadessaan ne kaksi viinirypälettä kerta viikkoon. Ei niillä nälkää taltuteta tai vatsaa täytetä, mutta ne tuovat Leolle iloa ja antavat tälle äidille toivoa.

SALAPOLIISI-LEIKKEJÄ

Ei ole helppoa leikkiä salapoliisia ja miettiä, kuinka paljon tuo lapsi mitäkin sietää. Olemme kuitenkin aloittaneet pienellä määrällä, lisänneet kertoja viikossa, kasvattaneet määrää ja jälleen pienentäneet, jos oireita ilmenee. Sitten jäädään siihen määrään, josta oireita ei ole tullut tai ne ovat siedettäviä. Lohi aiheuttaa refluksia, mutta se on Leon suuri herkku tällä hetkellä ja sitä hän tahtomalla tahtoo; silloin lienee oikein todeta, että oireet ovat siedettäviä ja kun ne menevät ohi kuitenkin aika nopeasti. Ja kun katsoo uusien sopivien listaa, niin siellä on aika loistavia elementtejä; lohta, parsakaalia sekä pari viljaakin. Näiden ravintoarvot ovat kohdillaan ja lohi tuo vihdoin  Leon ruokavalioon paljon kaivattua rasvaa!

KOLMEN VUODEN IHME

Ei, en usko ihmeisiin. Enkä usko tässä käyneen niin. Olemme nyt saaneet lähinnä ne, mitkä on koko Leon elämän sopinut aina hetkittäin, niin pienissä määrin mukaan. Eli ei mielestäni mitään sen ihmeempää; lähinnä olemme onnistuneet saamaan suolistoa todennäköisesti parempaan kuntoon, pitäneet määrät riittävän pieniä ja siedettävinä sekä tuuri on ollut matkassa. Myönnän alitajuntaisesti odotelleeni 3-vuoden ikää ja on ottanut koville, kun ei se ikä tuonutkaan ihmettä. Sitä aina törmää heihin, joiden moniallergisella 3-vuoden ikä on ollut merkittävä ja tuonut mukanaan ihmeen; kaikki on alkanut sopimaan ja allergioista on tullut historiaa. Joillakin käy niin, joillakin ei. Itse olen taas käynyt henkisen taistelun läpi ja hyväksynyt, ettei kolmen vuoden ikä tuonut meille ihmettä. Toki Leo nyt syö monipuolisemmin, kuin ikinä elämässään, mutta kaukana tämä on kolmen vuoden ihmeestä.

VATSAKIVUT JATKUVAT

Vatsakivut jatkuvat ja niiden syy on edelleen mysteeri.  Ne eivät tunnu olevan sidoksissa mihinkään, mitä keksisin. Viikottain meillä itketään, raivotaan ja huudetaan kipua. Kovaa sellaista. Päivittäin Leolla vierailee pienempi, siedettävämpi kipu. Toki väärät ruoka-aineet ja muut saavat myös aikaan vatsakipuja, mutta sitten on sen lisäksi näitä selittämättömiä kipuja. Apua on haettu ja etsitty, mutta toivo elää yhä vain, että joskus joku vielä selvittää tämän lapsen tilanteen. Antaa helpotuksen pienen oloon <3

KÄYTÖSOIREET

Vatsakivut ja kurja olo selkeästi saavat aikaan käytösoireita. Pahimmillaan meillä lyödään, potkitaan, purraan ja pyritään hajottamaan kaikki. Mutta tällä hetkellä nämä on yhdistettävissä selkeästi kipuun ja monesti olon helpottumisen huomaa siitä, kun Leo saa vihdoin sanoitettua omaa oloaan ja kerrottua, kuinka kovasti häntä sattuu. Vanhempana on todella vaikea suhtautua tuohon käytökseen, kun tietää mistä se johtuu, mutta samalla se täytyisi saada kiellettyä. Miten tällaisessa tilanteessa kuuluisi oikeasti toimia, mikä olisi oikea tapa? Tässäkin tullaan siihen, että vatsakipujen syy saisi alkaa selvitä, koska ne vaikuttavat niin kamalan moneen. Minun ihanasta, aurinkoisesta lapsestani tulee kivun yltyessä suorastaan hirviö normaaliin itseensä nähden. Se on pelottavaa! Hyvänä päivänä, hyvänä hetkenä kaikki on loistavasti ja normaalisti. Kauppareissut, leikkipaikalla leikkimiset, leikkipuistossa touhuilut ja pyöräilyt sujuvat upeasti. Toisena hetkenä kaupassakäynti on aivan tuskaa, leikkipaikalle ei uskalla tuota lasta edes viedä ja pyöräilystä ei tule yhtään mitään. Toisaalta kyllähän meistä jokainen tietää, että kipu ei ole kivaa ja voisin kuvitella, että varsinkin kolme vuotiaan lapsen on sitä vaikeaa käsitellä. Siihen kun ei vielä riitä taidot tai kyvyt.