Dientamoeba fragilis; äitikin kuurille

Niinhän siinä sitten kävi, että F-ParaNhO -testi näytti minultakin löytyvän tuo dientamoeba fragilis -parasiitti, joka Leollakin oli. Oikeastaan tulos ei yllättänyt, kun asiaa hiukankaan ajatteli. Leolle ab-kuurin määränneen lääkärin mielestä meitä vanhempia ei ollut syytä testata, mutta Leon hoitava allergialääkäri oli toista mieltä, kun asiaa tiedustelin häneltäkin. Sen vuoksi päädyimme kuitenkin testaamaan myös itsemme ja löytämään minultakin saman parasiitin.

AIEMMAT POSTAUKSET AIHEESTA:

Dientamoeba fragilis -parasiitin häätö –postaus

Dientamoeba fragilis -parasiitti -postaus

EN OLISI TODELLAKAAN TAJUNNUT

Kyseisen parasiitin oireisiin listatuista minulta itseltäni löytyi ripuli, toisinaan taas ummetus, vatsakipu, väsymys, pahoinvointi ja tarkemmin ajatellen myös “vessakiire”. Olen tiputellut ruokavaliosta pois niitä, jotka ovat tuntuneet pahentavan oireita, mutta joiden poisjättökään ei varsinaisesti ole suuremmin asioita ratkaissut. Väsymys nyt on helposti ollut kuitattavissa raskaalla elämäntilanteella, valvomisella, raskaalla työllä ja vaikka kuinka monella seikalla. Vessakiireestä olen kärsinyt monen monta vuotta; se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja silloin vessan olisi suotavaa olla lähellä. Vatsan toimintani takia olen käynyt parikin kertaa lääkärissä, mutta mitään syytä ei ole löytynyt. Unohtamatta sitä, että paha olo on ollut minulle perus olotila jo pidemmän aikaa. Mutta näistä kaikista oireista on voinut syyttää erinäisiä asioita; stressiä, arjen raskautta, mahdollisia homealtistuksia siellä ja täällä jne.. Kaikelle on ollut syynsä jossain ympärillä. Ilman Leon vahingossa löydettyä Dientamoeba Fragilista en olisi ikinä osannut epäillä itselläni loista. Koska eihän niitä Suomessa ole! Kuinka väärässä olenkaan ollut.

ÄITIKIN ANTIBIOOTTIKUURILLE

Itse kun jouduin antibioottikuurille, niin tajusin paljon asioita ja näin Leonkin syömän kuurin uusin silmin. Näin oireita, joita Leolla oli kuurin aikana ja jotka tajusin vasta käydessäni niitä itse läpi. Seurasin oireineni samaa kaavaa lapseni kanssa. Leolla olo oli parempi, kuin ikinä eläessään kuurin kolmannesta aina viidenteen annokseen saakka, kunnes alkoi oiretta pukata. Itselläni kävi sama; kolmannen annoksen jälkeen pystyin toteamaan “minua ei satu vatsaan, minua ei okseta. Minulla on hyvä olo, tälle se kai tuntuu.” Siitä kuitenkin lähdettiin kohti oirehdintaa..

Kuurin puolivälissä näytin viimeisilläni raskaana olevalle, kun vatsa turvotti niin pahasti (HUOM jokaiselle epäilijälle; en odota vauvaa vaan söin ab-kuuria!). Sitten oli se väsymys, jonka kuuri teki; en ole ikinä eläessäni ollut niin väsynyt. Iltaisin kaaduin sohvalle, nukahdin enkä herännyt enää mihinkään pariin tuntiin. Siitä jatkoin yöunille ja aamulla herääminen oli siltikin vaikeaa, vaikka olin nukkunut parhaina öinä liki 12h. Ruokahaluttomuus liittyi kuuriin; närpin pari päivää ruokaani ja tuntui, kuin ei kykenisi syömään. Tietyt asiat upposi, mutta joitakin ei voinut edes kuvitella syövänsä. Mutta tätä samaahan se oli Leollakin, kun pelkäsin jotain kaatuneen jopa. Ja sitten sen pahoinvointi! Kärsin kamalasta olosta ja välillä mietti, että helpottaisiko olo tunkemalla sormet kurkkuun.. Se oli sanoin kuvamaatonta pahaa oloa, joka iski varsinkin aamulla todella kovaa.

ANTIBIOOTTIKUURI

Leo sai kuurin nestemäisenä, koska koko ei vielä riittänyt kapseleihin. Itse sain nuo kapselit ja olihan ne aika häijyn näköisiä; kelta-ruskeita, aika vahvan värisiä. Onneksi itse sain kapseleina, koska en varmaankaan olisi selviytynyt nestemäisestä, kun Leokin sille yökki ja kutsui sitä pahaksi, vaikka hän syö ihan arjessakin kamalan makuisia lääkkeitä.. Nostan hattua omalle pienelle, joka selvisi kuuristaan upeasti. Itsekin selvisin, vaikka kuuri aiheutti kamalaa oloa ja tiesi tasan tarkkaan, että se tuskaisa olo loppuisi lopettamalla kuurin. Mutta pakkohan se oli häätää parasiitti pois.

Leo keksi jossain vaiheessa, että hän sai antibioottikuurin, koska oli syönyt lunta. Hän koki syöneensä lunta, saaneensa matoja ja sitten antibioottikuurin. Jos hyviä asioita tahdotaan etsiä, niin lapseni lupasi lopettaa lumen syönnin, jotta ei enää joutuisi syömään “ihan kamalaa antibioottia”, kuten hän itse asian muotoili. Sitten äiti joutui samalle antibioottikuurille ja keskustelu meni kutakuinkin näin:

Leo: Mutta äiti et sinä ole syönyt lunta! Mistä ne madot tuli SINUN masuun?

Äiti: No ei ne varsinaisesti..

Leo: NYT MÄ TIIÄN! Sä olet äiti syönyt liikaa niitä matokarkkeja ja nyt sulla on matoja mahassa ja sä joudut syödä antibioottia!

Niin. Äiti oli alkamassa selittämään, kuinka varsinaisesti antibiootti ei johtunut lumen syömisestä eikä kyseessä nyt kirjaimellisesti ollut madot, mutta tuo 3,5-vuotias päättikin ratkaista asian matokarkeilla. Hänen osaltaan koko asia oli loppuunkäsitelty tämän jälkeen ja päätin jättää hänet tähän uskoon; hän ei enää syö lunta, koska siitä voi saada matoja ja äiti syö antibioottikuurin matokarkkien takia. Toisaalta varsinaisesti ei vielä tiedetä, mistä tämä meidän parasiitti tulee, joten tiedä vaikka tulisi lumesta tai matokarkeista?

TYYRISTÄ

Dientamoeba fragilis -parasiitti ei tullut todellakaan halvaksi. Leon kohdalla odotamme vielä päätöstä vakuutusyhtiöstä, että meinaako korvata vai ei; toiveikkaana uskon, että korvaa. Miksei korvaisi? Ainakaan vakuutusehdoissa ei mainita etteikö loiset kuuluisi korvattaviin. Omalla kohdallani lähete maksoi 50e + ulostenäyte 200e + antibiootti 400e + erityislupa 40e. Karkeasti laskien melkein 700e ja vielä olisi edessä ainakin yksi ulostenäyte kuukausi kuurin loppumisen jälkeen. Jokainen kuitenkin huomannee ettei kyseessä ollut mikään ihan halpa testi eikä varsinkaan halvat lääkkeet. Meillä ymmärtääkseni julkinen ei näitä tutki eikä hoida, joten pakko oli hoitaa yksityisellä testailut. Osassa Suomea tilanne on ymmärtääkseni parempi.

NYT ODOTELLAAN

Seuraavaksi emme voi kuin odotella, että kuinka tämä vaikuttaa meidän oloomme vai vaikuttaako mitenkään. Toki tässä ollaan toivoa täynnä, että tämä helpottaisi edes jonkin verran meidän molempien oloa.

Leolla ainakin vatsantoiminta on tasaantunut todella paljon ja itselläkin alkaa olla jo viitteitä siihen, vaikka antibioottikuurista ei vielä kauaa olekaan. Nyt ei auta, kuin syödä maitohappobakteereja ja yrittää rakentaa parempaa kantaa molemmille. Antibiootti todennäköisesti tuhosi suoliston bakteerikannat aika tehokkaasti ja nyt lienee kova työ rakentaa sitä uudelleen. Mutta askel kerrallaan taas eteenpäin. Kuukausi antibioottikuurin lopusta pitäisi mennä jälleen ottamaan kontrollinäytteet, jotta tiedetään onko parasiitti häätynyt. Toivottavasti ne testit olisivat negatiiviset, koska minulla ei oikein olisi varaa toiseen kierrokseen. Mutta terveys edellä tässä mennään ja kyllä ne rahat sitten jostain haalitaan jälleen kasaan, jos pakko on. Toivoa kai kuitenkin saa, että yksi kerta olisi riittänyt ja olisimme päässeet eroon parasiitista ja saisimme nyt vain odotella positiivisia vaikutuksia?

Eniten odotan omalla kohdallani, ettei enää tarvitsisi kärsiä jatkuvasta pahoinvoinnista ja vatsa alkaisi toimia normaalimmin sekä vatsakivut edes vähenisivät. Leon kohdalla odotan kokonaisuudessaan olon helpotusta; tämän hoitamisen jälkeen on taas helpompi katsella Leon oloa ja miettiä olon syitä, kun on jälleen hoidettu jotain pois. Nyt annamme itsellemme aikaa ja katsomme, mihin olot kehittyvät. Kaikkea tämä ei korjaa ainakaan Leolla, mutta jos edes pienen osan kipua saisi pois, niin tämä häätö-urakka on ollut sen arvoista.