Blogi-hiljaisuudesta eteenpäin

Viime postauksesta on aikaa, ihan liian kauan. Anteeksi tällaisesta blogi-hiljaisuudesta!  Ensin oli kiireinen joulun alusaika, sitten ihana joulu läheisten keskellä onnettoman nettiyhteyden kanssa ja sen jälkeen tietokoneeni lähti huoltoon josta hain sen tänään. Joten selittelyn makua ehkä, mutta yrittäkää ymmärtää, että olosuhteet ovat olleet aika heikot blogin päivittelylle. Joten tästä postauksesta tulkoon kurkkaus meidän menneeseen kuukauteen ja sitten erillisinä postauksina otetaan vielä tarkempaa katsausta muutamaan asiaan!

KURKKAUS MENNEESEEN KUUKAUTEEN

Viimeinen kuukausi on pitänyt sisällään mm. pienen vatsataudin, joulun, vuoden vaihtumisen, pahan flunssan, hiustenleikkuun, ravintolassa ruokailun, ruokakokeiluja muutamankin ja purukorun hankinnan. Minun IG:ni on toiminutkin aktiivisesti koko joulukuun sekä tammikuun alun ja sieltä on voinut seurailla meidän elämää myös tämän blogi-hiljaisuudesta riippumatta!

Vatsatauti oli tosiaan nopeasti ohitse menevää. Oikeastaan silloin jäi hiukan epäselväksi oliko se loppujen lopuksi edes vatsatautia vai kenties jotain muuta. Yhtä kaikki; oireilu oli vatsataudin kaltaista, tartuttavuus ainoa kysymysmerkki. Jouluna iskenyt flunssa olikin jo selkeästi kovempi ja Leo oli ihan hurjan kipeänä. Yskä ja hengenahdistus oli kovaa, lämpöä, nenä vuosi, yöunet oli onnettomia ja koko poika oli aivan vetämätön. Siitä kuitenkin selvittiin ja nyt toivutaan viimeisistä yskistä vielä. Mutta tänään korvalääkärin vastaanotolla todettiin, että korvat on täysin terveet ja putket paikoillaan. JES! Nielusta näki, että limaa tulee edelleen ja on aiheuttanut ärsytystä, mutta ei onneksi enää sen pahempia merkkejä. Joten ehkäpä tämä tauti oli tässä. Mutta pelottavia öitä vietettiin, kun hengitys oli todella vaikeaa ja avaavaa astmalääkettä meni hetkittäin paljonkin. Tänään tuli päiväkodista tieto, että Leon ryhmässä on nyt ollut rajua vatsatautia liikkeellä, joten sitä odotellessa sitten.. Toisaalta meille vatsatauti on iskenyt aika harvoin; ehkä tuon lapsen suolisto on niin heikossa kunnossa ettei siellä selviydy edes vatsatauti.

RAVINTOLASSA SYÖMÄSSÄ

Ravintola Pippurimylly mahdollisti meidän siellä ruokailun, kun tahdoin paikan, jossa myös Leo saa itselleen sopivaa ruokaa. Pippurimyllystä onnistui saada lohta sekä parsakaalia ja lisäksi toimme kotoa lisäksi näkkileipää. Opin kyllä jälleen, että minulla on hyvän ruokahalun omaava lapsi ja melkein iski kiukku, kun annos oli hänen mielestään liian pieni. Mutta ruoka maistui todellakin tuolle lapselle, ilo oli suuri kun löytyi Turusta paikka josta sai ruokaa suppealla ruokavaliolla ja oireitakaan ei ilmennyt. Eli onnistunut ruokailu! Ja äidin annos oli herkullinen ja jopa hiukka liian suuri; äidillä ei ollut ihan niin suurta nälkää, kuin lapsella.

 

RUOKAKOKEILUJA

Ruokia täytyy tasaisin väliajoin kokeilla ja mikä olisikaan parempi ajankohta kuin joululoma? Tai olisi ollut, jos olisimme olleet terveitä. Onneksi aloitimme kuitenkin ennen joulua jo kirkastetun voin testailut; se on vieläkin vähän kysymysmerkki, että sietääkö vai ei. Mutta sen kanssa jatkamme hiljaa ja varovaisesti kokeiluja.

Jouluaattona, juuri ennen taudin alkamista pääsimme testaamaan sietäisikö Leo jo tattaripuuroa. Liottelin hänelle suurimoita yön yli ja keitin puuron pitkän kaavan mukaan. Eikä oireita! Joten jatkossa Leo tulee saamaan pitkään hauduteltua puuroa satunnaisesti, koska se oli suunnattoman suurta herkkua eikä siitä tullut mainittavaa oirehdintaa. Taudin alettua väistyä otimme kokeiluun mangososeen ja sen osalta olen tällä hetkellä hyvin optimistinen; se maistuu Leolle, ei ole ilmennyt mainittavia oireita ja sitä menee jo pari ruokalusikallista vuorokaudessa. Joten lupaavalle näyttää!

LÄÄKÄRISSÄ

Lääkärikäyntejä tähän kuukauteen on mahtunut, blogi-hiljaisuudesta huolimatta. Meidän oma allergialääkäri oli juuri ennen joulua sitä mieltä, että toinenkin tähystys olisi tehtävä; kolonoskopia tällä kerralla. Meille laitettiin lähete julkiselle -> sieltä tuli kutsu tammikuun loppuun lääkärille -> selvitämme josko pääsisimme taas Tampereelle tähystykseen. Leon asiakkuus julkisella loppui lokakuussa ennenkö kunnolla alkoikaan, koska lapseni oli lääkärin mielestä terve. Joten ei, en usko, että siellä tähystetään. Sen vuoksi Tampereelle + siellä on yksi parhaista. Mutta sitä me nyt odotamme seuraavaksi.

Toinen allergialääkärimme osasi saada minut näkemään, kuinka paljon olemme päässeet eteenpäin. Se oli ihanaa. Hän totesi, että katsopa ensin vuosi taaksepäin ja sen jälkeen puolivuotta taaksepäin. Vuosi sitten meillä oli vielä jatkuvasti kaatuva ruokavalio ja 24/7 jatkuvat vatsakivut. Puoli vuotta sitten oli 24/7 vatsakivut, emme saaneet mitään uutta ruokavalioon ja D-vitamiiniarvo oli huolestuttavan alhaalla. Nyt viikko sitten D-vitamiinitaso oli noussut hyvälle tasolle, pullovesi on vienyt 24/7 vatsakivut pois (jättäen enää muut kivut) ja ruokavalioon on tullut useampi uusi ruoka. Näin tarkastellen olemme päässeet eteenpäin ja vuosi 2018 oli ihan hyvä. Arjen keskellä sitä meinaa ihan unohtaa ja yksinkertaisesti ei näy sitä eteenpäin menoa. Onneksi meillä on lääkäreitä, jotka muistuttaa asiasta aina toisinaan. Uutena on toki tullut ripulia, turvotukset jatkuu jne, joiden takia sitä tähystystä nyt odotellaankin.

 

ETEENPÄIN

Blogi-hiljaisuudesta on toivuttu ja josko nyt aktiivisempana vuoteen 2019. Minulla on muutamia juttu-ideoita, joista tahdon kirjoitella lähiaikoina, mutta sen lisäksi otan enemmän kuin mielellään ideoita vastaan. Onko sinulla jotain, mistä tahtoisit saada postauksen? 🙂 Mutta hyvää alkanutta vuotta 2019 jokaiselle!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *