ALLERGIAPERHEEN EPÄTOIVO; kun ideat ovat vähissä

Nyt on pakko sanoa, että pientä hiljaiseloa ollut havaittavissa blogin puolella, koska tämä elämä on ollut jälleen aika haipakkaa. Kiireistä, rankkaa, hektistä, mehut vievää.

MEIDÄN ALLERGIAPERHEEN EPÄTOIVO JUST NYT

1. Minulle iski vatsatauti tai stressireaktio tai joku, joka vie voimat aika hyvin itse kultakin. Se on kuitenkin voiton puolella.
2. Leon Prick-testit, jotka vähän odotetusti näyttivät negatiivista. Se ei kuitenkaan poissulje sitä faktaa, että niiden toivoi näyttävän jotain. Antavan selkeän syyn tämän hetken oireiluille; siitepöly, eläimet tms. Mutta ei kun ei; liian helppoahan se olisi ollut.
3. Leon silmät oireilevat ihan jatkuvalla muutoksella; ne voivat olla hyvät juuri nyt ja kamalassa kunnossa 15min päästä. Tai ne voivat olla kamalat nyt ja tunnin päästä jäljellä on pari hassua näppylää. En pysty yhdistämään silmien oireilua aikaan, paikkaan, syömisiin, kemikaaleihin, siitepölyihin tai mihinkään muuhun. Ne vain ovat ja elävät omaa elämäänsä; välillä haitaten enemmän ja välillä vähemmän.
4. Leon vatsa on myös kipeänä, edelleen. Välillä kovasti, välillä hiukan vähemmän, mutta kipu on palannut osaksi elämäämme.
5. Leon vatsa myös turvottaa.
6. Meillä ei myöskään nukuttu; jos se ei ollut luettavissa jo rivien välistä.

Tiedättekö ne yöt, kun jossain kohti käy toivomaan, että yö vaan loppuisi jotta voi lakata leikkimästä nukkumista?

Kohtaan 6. viitaten julkaisin eilen Allergialasten FB-ryhmässä yllä olevan lauseen, koska se kuvastaa meidän viime öitä surullisen hyvin. Leo päätti herätä jo ennen puoltayötä ensimmäisen kerran ja siitä alkoi heräilyn, kipuisuuden, levottomuuden ja itkuisuuden täyteinen yö. Kuinka monelle tuo fiilis on tuttu?

Itse rehellisesti sanoen kuvittelin, että se aika olisi jo takanapäin. Tosissani kuvittelin, ettei meille enää voisi niin kamalia öitä tulla. Olin kuitenkin ilmeisen väärässä. Enää ei suojele hormonit eikä mitkään vaan olo on aika kamala tuollaisen yön jäljiltä. Pää hakkaa tyhjää, on kuin sumussa ja eksyneenä. Hämmentäväkin olotila siitä tulee. Muistan sieltä pahimmilta ajoilta ne illat, kun ei tahtonut edes mennä nukkumaan, kun pelkäsi niin kovasti sitä edessä olevaa heräilyä ja valvomista.

ALLERGIAPERHEEN EPÄTOIVO

Mikä nyt oireiluttaa? Mikä voisi olla nyt syynä? Mistä löydän syyn oireilulle? Miksi tuo lapsi on kipeä? Mikä tämän aiheuttaa? Kysymyksiä, joihin tuppaa toisinaan olemaan liian vähän vastauksia saatavilla. Itselläni ei tällä hetkellä ole mitään tietoa, että mikä meillä aiheuttaa tämän kaiken. Liian usein allergiaperhe jää yksin näiden kysymysten kanssa.

Itse olen miettinyt pääni puhki menneinä iltoina, päivinä ja jopa öinä asioita. Olen miettinyt allergiat, yrittänyt riisua allergia-lasit ja katsoa tätä kaikkea ilman niitä sekä tosissani yrittänyt lähestyä asiaa monesta eri näkökulmasta.

• Pesuaineet ovat muuttumattomia ja toisaalta kun oirehdinta aaltoilee
• Ulkohomeet sekä sisäilmaongelmat hylkäsin jo edellisessä postauksessa TÄÄLLÄ
• Samaten siitepölyihin en usko; mm. nuo silmät oireilee nyt niin hassusti, että tuntuisi epätodennäköiselle
• Ei ole yhdistettävissä mihinään syötyyn (hirssihiutaleet toki tiputettiin pois, kun pussista löytyi jotain sinne kuulumatonta, oletettavasti kauraa)
• Suolistossa ei ole hiivaa, CDtä, kihomatoja eikä myöskään todennäköisesti loista
• En voi myöskään kuvitella turvonnutta mahaa tai huonona olevia silmiä, koska niistä on myös kuvia
• Stressin vaikutusta olen pohtinut, mutta sekään ei käy järkeen oikein kokonaisuutta ajatelle
• Päiväkodissa on normaalisti viidesti viikossa, mutta tällä hetkellä esim. viikonloputkaan eivät muuta tilannetta.

Väkisin vanhempana alkaa myös miettiä, että mitä jatkuva kipu tekee tuolle lapselle kokonaisuudessaan? Miten tuon lapsen psyykkinen puoli kestää tätä?

ALLERGIALASIT POIS SILMILTÄ

Rehellisesti sanoen tahtoisin laskea allergialasit kokonaan pois ja alkaa katsomaan tilannetta ilman termiä allergia. Jos ennestään perusterve 4-vuotias kärsisi kovasta vatsan turvotuksesta sekä kovasti oireilevista silmistä, niin miksi minusta tuntuu että joku tekisi asialle jotakin? Sen sijaan Leon kohdalla tämä kaikki vaan on samaa epämääräisyyttä. Sitten yksi lääkäri katsoo yhtä pientä palaa ja toinen toista pientä palaa, mutta kukaan ei tahdo nähdä tätä kokonaisuutena. Me ihmiset ollaan yleisestiottaen kuitenkin ihan kokonaisuuksia ja silloin voisi olla syytä katsoa tuota lastakin kokonaisuutena. Niputtaa kaikki yhteen ja tutkailla sitä kaikkea yhtenä pakettina. Yhtenä sairashistoriana kaikkine infektioineen, oireineen, silmineen, neurologisine-juttuineen jne. Mutta missä tällaista tehdään? Mistä saa kaiken kattavan avun? Saa kertoa, jos keksii.

Tällä hetkellä ei auta, kuin yrittää jatkaa vastausten etsimistä. Syytä, miksi lapseni silmät oireilevat. Miksi hän kipuilee eikä saa nukuttua. Miksi hän näyttää toisinaan koripallon tai kaksi nielleelle. Julkista -sektoria harkitsen tällä hetkellä kovin, jos lähtisi sinne kokeilemaan olisiko heillä mahdollisuutta tarjota meille kokonaisvaltaista apua. Koska alan menettää uskoni, että kyse olisi allergiasta tuon lapsen kohdalla. Kai siinä osa on sitäkin, mutta jotain muutakin tähän pakettiin kuuluu.

Raskainta on se, ettei tälle kaikelle löydy mitään selkeää syytä. Ei mitään, millä auttaa toisen oloa. Mutta me jatkamme hyvistä hetkistä nautiskellen ja iloa elämästä hakien. Me emme meinaa vajota tähän epätoivoon ta kipuun, koska me olemme liian positiivisia ja helpompaan huomiseen uskovia ihmisiä.